johtajuus_etukansi.jpg

Copyright © Matti Alahuhta, Martti Häikiö, Pekka Seppänen ja Docendo Oy 2015

Tämän teoksen tekstin ja kuvien jäljentäminen ilman lupaa painamalla, monistamalla, skannaamalla tai muilla tavoin kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti.

Kansi: Mikko Puranen

Kannen kuva: Veikko Somerpuro


Kirjaa voi tilata kustantajalta:

Docendo Oy

Ylistönmäentie 24

40500 Jyväskylä

puh. 044 7270 250

info@docendo.fi

www.docendo.fi

ISBN ePub: 978-952-291-206-0
ISBN painettu kirja: 978-952-291-202-2

ESIPUHE

Tämä kirja perustuu kokemuksiini johtajana kahdessa suuressa globaalissa suomalaisessa yrityksessä, Koneessa ja Nokiassa. Koneessa työskentelin toimitusjohtajana lähes kymmenen vuotta. Kahdenkymmenenkuuden Nokian vuoteni aikana johdin yli viisi vuotta sen kumpaakin pääliiketoimintaa, ensin tietoliikenneverkkoyksikköä ja sen jälkeen matkapuhelinyksikköä.

Tämä kirja ei ole Koneen historia eikä Nokian historia. Tämä ei ole myöskään muistelmateos, vaan pyrkimykseni on koota ja tiivistää yhteen olennaisimmat kokemukseni ja näkemykseni johtamisesta.

Johtamisessa on hyvin vähän mustavalkoisia oikein–väärin-sääntöjä. Jokaisen näkemykset syntyvät omista kokemuksista. Tämä kirja perustuu minun kokemuksiini ja niiden pohjalta syntyneisiin näkemyksiin. En pyri käsittelemään johtamiseen liittyviä kysymyksiä kattavasti, vaan tuon esiin havaintoja, joita olen itse pitänyt tärkeinä.

Kirjan ensimmäisessä luvussa kerron, miten kiinnostukseni johtamiseen, siitä oppimiseen ja siinä kehittymiseen syntyi ja miksi johtaminen kiehtoo minua edelleen. Kirjan toisessa luvussa kuvaan johtamista liiketoiminnan kriitti­sissä vaiheissa, kuten muutoksen käynnistämisessä, strategian saamisessa elämään, murroskohtien hyödyntämisessä ja vaikeiden tilanteiden kääntämisessä mahdollisuuksiksi. Nämä kuvaukset perustuvat Koneen johtamiseen 2005–2014. Täydennän tarkastelua muutamalla suppealla Nokia-vuo­sien esimerkillä. Kunkin luvun lopussa tiivistän kokemukseni opeiksi ja yleistyksiksi.

Kirjan kolmannessa luvussa kuvaan yrityksen kilpailukyvyn perustaa. Tämän jatkuva kehittäminen mahdollistaa yrityksen vahvistumisen myös hyvinkin yllättävissä ja vaikeissa markkinatilanteissa. Keskeisiä tekijöitä tässä ovat esimerkiksi yrityskulttuurin kehittäminen, ihmisten ja vireen johtaminen, laadun kehittäminen ja päätöksenteko sekä aikajänteen ja mittaamisen merkitys. Monen kuvaamani perustekijän merkitys ymmärretään työyhteisöissä usein liian heikosti, vaikka niiden merkitys on valtava.

Neljännessä luvussa kerron ajatuksiani seuraavalle sukupolvelle. Kirjan lopussa on erillisenä liitteenä Martti Häikiön kirjoittama tiivis pienoiselämäkertani.

Muutamat keskeiset asiat toistuvat kirjassa lyhyesti eri näkökulmista. Toivon, että tämä auttaa sanomani hahmotta­misessa.

Minulla on työurallani ollut ilo tehdä työtä lukemattomien kyvykkäiden ihmisten kanssa. Vain pieni osa heistä mainitaan nimeltä, silloin kun se on asiayhteyden kannalta olennaista. Kymmenet ja sadat aivan yhtä tärkeät työtoverit jäävät tämän vuoksi nimeltä mainitsematta.

Ajatus kirjan tekemisestä syntyi, kun olin päättänyt lopettaa työni Koneen toimitusjohtajana ja suunnittelin siirtymistä uuteen vaiheeseen työelämässäni. Mietin, voisivatko omat kokemukseni ja niistä syntyneet näkemykseni auttaa muita suoriutumaan omissa tehtävissään.

Olen kirjoittanut tämän teoksen yhteistyössä Martti Häikiön ja Pekka Seppäsen kanssa. He ovat erinomaisella tavalla auttaneet minua kirkastamaan ajatuksiani ja kiteyttämään sanomaani.

Yhteinen tavoitteemme on, että kirjasta olisi apua ja iloa kaikenlaisissa yrityksissä ja yhteisöissä toimiville ihmisille, riippumatta heidän asemastaan tai tehtävistään.

Kirjan sisältöä ovat kommenteillaan vieneet eteenpäin monet henkilöt, ennen kaikkea Mikko Kosonen, Esa Saarinen, Kari Suneli ja Kerttu Tuomas, joiden kaikkien kanssa olen vuosien mittaan keskustellut paljon johtamisen eri näkökulmista. Arvokasta palautetta olen saanut myös Klaus Cawénilta, Saku Mantereelta, Yrjö Neuvolta, Tomio Pihkalalta ja Antti Piriseltä.

Kuten tästä kirjasta tulee esiin, johtaminen ja siinä jatkuva oppiminen on kiehtonut ja kiehtoo minua. Elämäni keskiö on kuitenkin rakas perheeni. Niinpä omistan tämän kirjan vaimolleni Leenalle, lapsilleni Tiinalle ja Teemulle ja lapsenlapselleni Ruusulle.

Jos tästä kirjasta syntyy se käsitys, että johtamisen perusasiat ovat pohjimmiltaan varsin yksinkertaisia, olen saavuttanut tavoitteeni.

Kauniaisissa 15.8.2015

Matti Alahuhta

MIKSI JOHTAMINEN KIEHTOO MINUA

Lähes kymmenen ensimmäistä työelämäni vuotta minulle ei ollut lainkaan selvää, mitä teen tulevaisuudessa työkseni. Mikä on se ala ja millaisia ovat ne tehtävät, joista innostun ja joihin haluan keskittyä?

Keväällä 1986 minut valittiin Nokian Erillisviestiverkot -liiketoimintayksikön johtajaksi. Ensimmäisestä päivästä lähtien tajusin, että tämä se on. Yritysjohtaminen on se työ, johon minulla on suurin kiinnostus. Sydämeni syttyi uudella tavalla. Olin 33-vuotias. Työelämässäni alkoi täysin uusi vaihe.

Seuraava ratkaiseva käännekohta urallani tapahtui pari vuotta myöhemmin. Esimieheni Sakari Salminen sanoi, että jos vielä haluat opiskella, nyt olisi oikea ajankohta.

Lausannessa Sveitsissä toimivan johtamiskoulun IMD:n (Vuoden 1990 alkuun saakka Imede, jonka yhdistyessä toisen sveitsiläisen johtamiskoulun IMI:n kanssa syntyi IMD.) professori Jean-Pierre Jeannet oli sattumoisin juuri silloin tulossa vierailulle kotiimme Espoon Laaksolahteen. Kysyin häneltä suoraan, mille johtamiskurssille minun kannattaisi mennä. Muistan kuinka Jean-Pierre käveli edestakaisin olohuoneessamme ja sanoi: älä mene millekään kurssille, vaan tee väitöskirja.

Jean-Pierre oli itse tutkinut erityisesti globaaleja strategioita, ja jo samana iltana minulle hahmottui keskustelujemme jälkeen väitöskirjan aihe. Alkaisin tutkia korkean teknologian haastajayritysten globaaleja kasvustrategioita, mikä sopi erinomaisesti sekä omaan kehitysvaiheeseeni että Nokian tilanteeseen.

Kun kysyin Sakarilta, voisinko lähteä vuodeksi Sveitsiin, hän nyökytteli ja lupasi puhua asiasta Nokian silloisen toimitusjohtajan Simo Vuorilehdon kanssa. Tämän sanottuaan Sakari lisäsi melkein puolihuolimattomasti: ”Niin, ja jatkat sitten samalla liiketoimintasi johtamista sieltä Lausannesta käsin.”

Puolen vuoden kuluttua minä, puolisoni Leena ja lapsemme Tiina ja Teemu asuimme jo Lausannessa kerrostalon ylimmässä kerroksessa, josta oli upeat näkymät Genevenjärvelle ja Alpeille. Lasten kouluun oli sadan metrin matka. Edessä oli yksi perheemme parhaista vuosista.

Kävin vain kerran viikossa työpaikallani, joka sijaitsi Nokian kulutuselektroniikan silloisen johtajan Jacques Noëlsin toimistossa Genevessä. Johtoryhmäni jäsenistä Mikko Kosonen, Nils Lagerström ja Kari Suneli olivat valmiit ottamaan entistä suuremman vastuun yksikön johtami­sesta. IMD:n professorit tapasivat sanoa, että Matti johtaa bisnestä perjantaisin. Tuossa sutkauksessa oli vinha perä. Opin delegoimaan, kun oli pakko delegoida. Aiemmin en osannut, koska ei ollut pakko.

Tästä minulle olikin naljailtu, ja aiheesta. Ajatustenvaihto kanssani tarkoitti kuulemma sitä, että tiimiläiseni tulivat työhuoneeseeni omien ajatustensa kanssa ja lähtivät sieltä ulos minun ajatusteni kanssa. Onneksi tilanne muuttui, kiitos IMD-vuoden. Opin paitsi delegoimaan, myös kuuntelemaan paremmin.

Väitöskirjani ohjaaja, intialainen professori Vijay Jolly, oli viisas ja vaativa. Hän pani minut ahtaalle ja sai minut korottamaan rimaa. Väitöskirjaani varten pyrin vierailemaan mahdollisimman monessa sellaisessa yrityksessä, joka oli 1980-luvulla edennyt kilpailijoitaan paremmin. Osa yrityksistä toimi nopeasti muuttuvilla, osa hitaasti muuttuvilla markkinoilla.

Yllätyin siitä, että kaikki yritykset, joita lähestyin, ottivat minut mielihyvin vastaan. Pääsin tutustumaan kiinnostaviin ihmisiin lukuisissa tuon ajan edelläkävijäyrityksissä ja liiketoimintayksiköissä, kuten Logitechissä ja ABB Roboticsissa.

Luin jokaisen aihetta käsittelevän teoreettisen kirjoituksen, jonka sain käsiini. Tämä paransi kykyäni hahmottaa yritystoimintaa. Mutta ennen kaikkea päässäni leimahti: tajusin, mitä on edelläkävijyys ja miten sitä voi luoda.

IMD-vuosi on ollut tärkein yksittäinen kokemukseni oman kasvuni kannalta. Tein käytännössä kahta työtä yhtä aikaa. Kirjoitin väitöskirjaa ja johdin liiketoimintaa. Olin pienten lasten isä ja halusin viettää aikaa perheeni kanssa. Jouduin väistämättä miettimään, miten selviäisin muistakin vaativista tilanteista. Opin suunnittelemaan ajankäyttöäni, maailmankuvani laajeni ja kokemus oli kokonaisuudessaan hyvin rikastuttava vaihe niin minulle kuin perheelleni.

Opin sinä vuonna muutakin kuin ihmisten johtamista, delegointia ja kuuntelemista. Ymmärsin, kuinka tärkeää on oikea ajoitus, kuinka paljon edelläkävijäasiakkailta voi oppia ja että murroskohdat ovat aina mahdollisuus. Näistä opeista on ollut ratkaisevan paljon hyötyä myöhemmällä työurallani.

Sain nämä opit nimenomaan väitöskirjantekoproses­sista. Sillä ei ole merkitystä, onko tohtori vai ei, mutta väitöskirjan teossa uuden tiedon luominen on upea kokemus. Se on sekä vaativaa että kasvattavaa. Tämän lisäksi opin luontevan tavan tutustua alan kirjallisuuteen ja paneutua siihen, mikä on olennaista ja uutta. Tätä tapaa olen tietoisesti pitänyt yllä. Oman alan kirjallisuuden kuten muunkin kirjallisuuden lukeminen opettaa, avaa uusia näkökulmia ja laajentaa maailmankuvaa. Kun lukee sellaista, mistä nauttii, se myös rentouttaa.

Kun luin väitöskirjaani nyt uudelleen 25 vuoden jälkeen, hämmästyin. Ikään kuin olisin käytännön johtamistyössäni noudattanut väitöskirjani oppeja. Todellisuudessa ei tietenkään ole ollut kyse oppien orjallisesta noudattamisesta, vaan siitä, että ainakin tässä tapauksessa teoria toimi myös käytännössä.

...