ESIPUHE

Suomalaisille, varsinkin miehille, on kehittynyt kotomaamme ankarien olosuhteiden ansiosta ainutlaatuinen geeniperimä. Vaikka pääsääntöisesti olemme keskenämme asioista eri mieltä, yhdestä asiasta olemme liikuttavan yksimielisiä, nimittäin siitä, että viina on aina hintansa väärtti.

Joka päivä Suomen kaikista kolkista lähtee matkalle kohti Viroa miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, yksin, kaksin tai suuremmallakin porukalla, vaivaa ja varoja säästämättä. On samantekevää, paljonko reissuun palaa rahaa, kunhan viinaa saa halvemmalla kuin kotikylän pitkäripaisesta. Viina on aina hintansa väärtti.

Tarjoamme näiden kansien välissä kovaksikeitettyjä ja suurimmaksi osaksi tullin läpäisseitä selityksiä sille, että runsaskin kuorma voi olla omaan käyttöön. Tullimiehen kohdatessanne pitäkää rohkeana ja pystyssä päin mielessänne Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös (9.10.2015, asianumero R 15/3192): Kymmenentuhannen litran lastista kolmetuhatta litraa hyväksyttiin OMAAN KÄYTTÖÖN. Miksi tyytyisitte vähempään?

TILASTOTIEDETTÄ

Kuulusteltava: Mika Saukkonen, s. 21.3.46 Kerimäellä

Tuodun alkoholin määrä: 144 litran pulloa Viru Valge -vodkaa

Kuulusteltava vaikutti kuormalavaa raahatessaan lievästi juopuneelta. Koska mies liikkui jalan (satamaterminaalin edessä häntä odotti ilmeisesti isommallekin seurueelle varattu pikkubussi), häntä ei puhallutettu. Saukkonen perusteli runsasta alkoholilastiaan näin:

Herra tullikomissaari. Omaan käyttöönhän nämä. Olen alkoholin suurkuluttaja. Näin syksyllä kelit on sellaiset, ettei tohdi pitempään olla ulkosalla. Eikä Kerimäellä muutenkaan ole paljon tekemisen tai näkemisen arvoista. Talokin on sen verran vaatimaton, ettei sen nurkkia tarvitte alvariinsa korjailla. Pakkohan siinä on viinaa juoda, aikansa kuluksi. Mutta on siihen toinenkin syy.

Herra tullikomissaari varmaan osaa laskea, tai ainakin lukea. Tilastojen mukaan, niistä oli justiinsa puhetta poikien kesken Kerimäen ABC:n terassilla, ihan vaan sellaisen keskivertoryyppääjän pitäisi vuodessa juoda kaksitoista litraa täyttä tavaraa. Mutta varmaan herra tullikomissaarikin tietää, jos ei omasta niin kavereiden kokemuksesta, ettei liki sataprosenttista kukaan kulauttele raakana alas kurkkuaan polttamatta.

Jos sen keskivertojepen harteille langetetun määrän muuttaa Koskenkorvaksi, siitä tulee sellainen kuutisenkymmentä pulloa. Herra tullikomissaarikin ymmärtää, etteivät ihan kaikki yli viisitoistavuotiaat pysty omaa osuuttaan joka viikko läträämään. Meilläkin on Kerimäellä monta sellaista nuorta, jotka urheilevat. Eikä siinä voi osuuttaan hoitaa, ainakaan raskaamman treenikauden aikana. Jonkun muun on sekin vastuu kannettava, ettei mene isolla rahalla tehdyt tilastot sekaisin.

En minä sitä tarkoita että minä yksin pystyisin siihen urakkaan, kun niitä urheilijapoikia on niin paljon, pesäpalloakin pelaavat ihan joukkueessa. Vaikka ei ne missään kunnon sarjassa pelaa. Jossain alimmassa maakuntasarjassa. Kirmaavat viikonloppuiltaisinkin ympäri hiekkakenttää. Kunnan rahoilla rakennettiin, vaikka olin vastaan.

Mihin tämä maa on menossa, kysyn vaan. Eivätkä ne pojanklopit ole ainoita, jotka eivät osuudestaan vastaa. Marttakerhossakin tarjoavat toisilleen vain kahvetta. Kahvetta, vaikka kyllä me ne kotiin haettaisiin jos eivät pystyisi ajamaan. Omista pidetään Kerimäellä huolta. Vaan kun eivät silti taivu kahviplöröihin, niin jonkun on niidenkin osuus ryypättävä. Muiden muijien osuutta en kontolleni ole ottanut, mutta meidän Kaarinan litrat juon. Herra tullikamreeri onkin kai jo ehtinyt laskea, että tähän mennessä minun vastuulleni on jäänyt ainakin yhden pesäpalloilijan ja meidän Kaarinan satsi. Vähän pyöristellen kun ne summailee, niin siinä on semmoinen parisataa pulloa vuodessa.

Eikä se siihen jää. Meillä on kylillä on oma raittiusseurakin. Viimeksi kun tarkistin, niin niillä on kaksikymmentäkahdeksan jäsentä. Lienevätkö kaikki täysraittiita, siitä en mene takuuseen, mutta sanotaan nyt vaikka että ovat puoliraittiita. Siltäkin porukalta jää silloin yli kaksisataa pulloa juomatta. Kuten herra tullikomissaari ymmärtää, nyt aletaan olla jo sietokyvyn ylärajoilla. Meinaan jos yksin pitäisin tilastoja oikosessa, yli pullo päivässä pitäisi ehtiä naukkailla. Vaikka ei kai sitä sitten enää voisi sanoa naukkailemiseksi. Kyllä taitaisi taipua aikamiesmäisen ottamisen osastolle.

Herra tullikomissaari tietänee omasta tai tuttaviensa kokemuksesta, että sotaveteraanin poika ottaa velvollisuutensa vakavasti. Nehän tekisivät eduskunnassa vaikka minkälaisia päätöksiä, jos eivät voisi luottaa tilastoihin. Varmaan aikoinaan oli ne ministeriviinatkin sen takia säädetty verottomiksi, että jos alkaa tilastot horjumaan, niin ministerit ryyppäävät ne kohdalleen. Niillä kun on sitä aikaa. Ei olisi minullakaan muuten, mutta kun se saha paloi. Vääränkierot meillä päin sanovat, että sen sytytti lama, kun se niin sopivasti roihahti vuonna 2009. Mutta minä olen vankasti eri mieltä, vaikka työpaikka meni minultakin siinä palossa. Useamman kerran olen sanonut, ettei kukaan sahaansa polta, ellei siinä ole kunnon vakuutuksia. Eikä tainnut olla, kun ei ole uutta rakentanut. Niin että kai se paloi vahingossa.

Sen takia, niin kuin herra tullikomissaari varmaan ymmärtää, minä käyn lahden takaa juomani hankkimassa. Varmaan hankkisin Kerimäen Alkosta, jos olisi työpaikka tallella. Vaan kun ei ole. Kova olisi vaatimus työttömyyskorvauksella tätä velvollisuutta täyttää. Saisivat muutenkin korottaa niitä korvauksia. Varmaan löytyisi sillä tavalla lisää niitä, jotka ryyppäisivät tilastojen vaatimaan tahtiin. Enhän minäkään töissä käydessäni olisi näihin määriin yltänyt. Siinä meni kepeästi kymmenen tuntia päivässä matkoineen ja sahaamisineen, arkipäivisin siis. Sen verran olisi minulla vähemmän aikaa ryypätä, jos töissä kävisin.

Siellä Kerimäen Kelan toimistossa eivät ymmärtäneet, vaikka löin lasiluukusta virkailijalle rätingit. Olisi se kyllä jonkun korvauksen löytänyt tähän isänmaalliseen urakkaan, jos olisi ollut paikallisia ja minut niin ollen tuntenut. Vaan oli semmoinen linja-autolla tuotu. Minun mielestäni se on tuhlaamista se semmoinen, että pitää tiskin takana istuvallakin olla nykyään maisterin paperit. Ei niillä ennen ollut. Helena, joka siellä ennen istui ja istuisi kai vieläkin ellei olisi lähtenyt eläkkeelle, ei muuta oppia ollut hankkinut kuin kansakoulun. Ja hyvin pärjäsi. Eläkeläiset ja muut vähäväkiset tykkäsivät siitä. Se ei paljon kansioita katsonut, kun teki päätöksiään. Ei sen tarvinnut, kun se tunsi kaikki. Mutta tämä uusi pyöritteli vain silmiään ja sanoi, ettei löydä tietokoneelta sellaista kohtaa, jossa on määrätty että Kela voi avustaa häntä, joka henkensä kaupalla täyttää isänmaallista velvoitettaan kun koko muu rintama on pettämässä.

Enkä minä sitä sano, että minä nämä kaikki ehdin vuodessa juoda. Vaikka kyllä vastuullisesti yritän. Mutta sen voin luvata, etten turhaan käy hakemassa. Ei työttömällä ole varaa alvariinsa laivoilla kulkea. Kerralla pitää tuoda sen verran että riittää. Jos herra tullikomissaari antaa numeronsa, voin etukäteen soitella kun näyttää siltä että pitää tehdä uusi reissu. Säästyy herra tullikomissaarilta aikaa, kun ei tarvitse uudemman kerran varmistella, että tuleeko nämä omaan käyttöön.

RATKAISU:

Isänmaalliselta vaikuttava kuulusteltava näytti vilpittömästi uskovan, että alkoholinkulutustilastot pettävät, ellei hän huolehdi siitä että keskivertokulutus on se mitä tilastoissa sanotaan. Siksipä todettiin, että juomat on tarkoitettu omaan käyttöön.

MARS MATKAAN!

Länsisatama 8.5.2015

Virkailijat: Kimmo Kuhta ja Jukka Laaksonen

Nuoriso: Axa, Ekku, Kurppa, Jönni ja Anu

Lauma nuorisoa herätti tullin mielenkiinnon täysien kärryjen ja kassien takia. Tärkein syy tarkastukseen oli kuitenkin iän varmistaminen, sillä muutamat näyttivät rajatapauksilta. Papereiden syynäyksen jälkeen pystyttiin kuitenkin toteamaan kaikkien olevan yli 18-vuotiaita. Seuraavaksi keskustelua herätti alkoholin määrä, sillä jokaisella kärryjen pyörät natisivat ja reput painoivat.

Videonauhoituksesta purettu kuulustelu kulki seuraavalla tavalla:

Kuhta: "Aikamoiset läjäthän teillä siinä näyttää olevan, tiukkaakin tavaraa ihan vaan omiksi tarpeiksi vai kuinka? Mitäs meillä tässä onkaan, Viru Valgeeta, Saaremaata, lonkeroa ja vahvaa kaljaa. Onkos kaikki ihan aikuisten oikeesti omaan käyttöön?"

Anu yrittää aloittaa selittämisen, mutta Axa ottaa ohjat käsiinsä. Muutama lonkero on laivassa nautittu ja rohkeus on tapissaan, tässä ei pari virkamiestä menoa haittaa: "Kuulkaapas nyt, arvon herrat, meillä on täysin looginen selitys kaikkeen, nämä ovat todellakin omaan käyttöön ihan niin kuin isoilla kirjaimilla."

Ekku, Kurppa, Jönni ja Anu jäävät virkailijoiden kanssa hämmästyneenä odottelemaan, että mikä tarina sieltä tipahtaa. Mitään ei ole sovittu tai suunniteltu etukäteen, koska aina aikaisemmin on päästy läpi ilman minkäänlaisia tarkistuksia. Axa on porukassa tullut tunnetuksi huulenheitostaan ja lennokkaista jutuistaan, joten mitä tahansa saattaa nyt tapahtua.

Myös Laaksonen haluaa osallistua tilanteeseen ja heittää ilmaan kysyvästi: "Niin siis omaan käyttöön…?"

Tuo pieni hetki riittää Axalle ajatusten kasaamiseen. Vielä äsken hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hän sanoisi. Hän aloittaa selvityksensä ja kuuntelee omaa ääntään: "Parahimmat virkailijat, näette edessänne ihmisiä jotka ovat uhraamassa itsensä tieteen alttarille. He ovat meno...