ISBN 978-951-0-41815-4

Ruotsinkielinen alkuteos: Lär dig leva. Mindre stress – Mer närvaro

© Susan Billmark, Mats Billmark 2015
Suomenkielinen laitos © WSOY 2016

Suomentanut Tommi Uschanov
Kannen kuva: iStock

Teoksen jakelu ja osittainen kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on korvausvastuun ja rangaistuksen uhalla kielletty.

Werner Söderström Osakeyhtiö 2016

ESIPUHE

Koska olen Matsin, Susanin ja heidän tyttärensä Julian läheinen ystävä, he pyysivät minua lukemaan kirjansa. Luin sen suurella ilolla.

Ymmärrän, millaisen taistelun he ovat yhdessä käyneet läpi ja miten heidän matkansa takaisin elämäniloon ja harmoniaan on viisauden lähde meille kaikille.

Se, että he niin rohkeasti kohtasivat itsensä ja toisensa ja uskalsivat pyytää ulkopuolista apua, on minulle merkki suuresta sisäisestä voimasta.

Koska heidän kirjansa paljastaa lukijalle heidän sisimmät ajatuksensa, olen varma, että se antaa monille ihmisille apua ja voimaa, jonka avulla he uskaltavat tehdä muutoksia omassa elämässään.

Jätänkin sinut mielihyvin löytämään sen innoituksen ja voiman, jonka Mats ja Susan haluavat välittää sinulle.

Mikael Werthwein

1

TEKIJÄT

MATS BILLMARK

Olen syntynyt Kalmarissa vuonna 1963. Aloitin työurani omassa yrityksessäni. Olen aina ollut johtaja ja yrittäjä. Olen päässyt eroon epävarmuudesta ja hermoilusta olemalla luova, ulospäin suuntautunut ja valtavan sosiaalinen. Kukaan ei voisi aavistaa, että minulla on joskus ollut kauhean huono itsetunto.

SUSAN BILLMARK

Olen syntynyt Ludvikassa vuonna 1961. Olin lapsena hyvin ujo, mutta onneksi päädyin luovien ja ulospäin suuntautuneiden nuorten seuraan. Opin, että voin tehdä mitä haluan, jos vain uskallan. Voitin ujouteni ja uskalsin sen jälkeen hankkiutua tilanteisiin, jotka vahvistivat itseluottamustani.

Yksi asia johti toiseen, ja minusta kehittyi ihminen, jolla on monta rautaa tulessa. Minun oli hyvin vaikeaa sanoa ei, koska pelkäsin, ettei minusta pidettäisi.

MEISTÄ

Tapasimme toisemme Kalmarissa vuonna 1995. Mats suunnitteli täyttä häkää messuja ja tarvitsi somistajaa. Siitä päivästä lähtien olemme olleet pari ja jopa työskennelleet yhdessä. Toukokuussa 1996 syntyi tyttäremme Julia.

Vuodesta 2011 olemme olleet myös tukiperheenä vuonna 2004 syntyneelle Elsalle ja vuonna 2009 syntyneelle Martinille.

MIKSI KIRJOITIMME KIRJAN

Kunpa meillä olisi ollut tämä kirja, kun meillä meni huonosti!

Nyt se on tässä! Toivomme, että siitä on apua monille ihmisille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin me olimme: emme ymmärtäneet, että meidän oli pakko nousta ylös ja miettiä, mitä meille oli oikeastaan tapahtumassa.

Meillä ei ollut kirjaa, mutta meillä oli toisemme. Kun vointimme oli huonoimmillaan, meistä tuntui, ettemme olleet lainkaan avuksi toisillemme. Meistä oli kuitenkin toisillemme aina tukea. Olimme toisillemme ihmisiä, jotka syvällä sisimmässään ymmärsivät, mitä stressi, hermoilu ja ahdistus ovat.

Lääkärimme neuvoivat meitä kirjoittamaan itsestämme, mutta kirjoitimme vain itsellemme – tai niin uskoimme vielä silloin. Jotkut ystävämme saivat lukea ”päiväkirjamme”, ja silloin ymmärsimme, että kirjoittamastamme voisi olla apua muille, jotka ovat samassa tilanteessa.

Toivomme, että pystyt pysähtymään ajoissa, jotta sinun ei tarvitse ajautua niin pitkälle kuin me.

Suosittelemme, että luet kirjan hitaasti ja rauhallisesti. Lue yksi luku kerrallaan, anna sen viestin upota hetken aikaa ja mieti, miten se liittyy itseesi. Voit myös keskittyä niihin lukuihin, jotka koet itsellesi tärkeimmiksi.

Voit kääntää elämäsi parempaan suuntaan!

2

KAKSITOISTA VUOTTA MYÖHEMMIN

Kun kaksitoista vuotta sitten kirjoitimme kirjaa Lär dig leva, emme uskoneet, että se saisi paljonkaan huomiota. Meille virtasi kirjeitä ja sähköposteja kaikkialta Ruotsista. Ihmiset tunnistivat itsensä tarinastamme. Se oli heille tienviittana, joka auttoi heitä löytämään ratkaisuja omassa elämässään. Monet sanoma- ja aikakauslehdet kirjoittivat kirjasta ja tarinastamme.

Vuoden 2003 jälkeen yhteiskunnan tahti on vain kiristynyt entisestään. Stressiin liittyvät sairauspoissaolot ovat valitettavasti jatkaneet kasvuaan. Sittemmin on tapahtunut paljon. Kun kirjasta otetaan nyt jo seitsemästoista painos, koimme, että on aika päivittää sitä, kirjoittaa sitä uusiksi, poistaa siitä asioita ja lisätä tilalle uusia.

Tämän muokatun laitoksen myötä toivomme, että yhä useammat voivat inspiroitua ottamaan askelia kohti harmonista ja arvokasta elämää.

MATS

Olen tällä välin keskittynyt työssäni henkiseen pahoinvointiin. Se on lähellä sydäntäni. Kalmarin kaupunginhotellissa pidin vuonna 2011 ensi kertaa luentoni Inre Hälsa (Sisäinen terveys). Se sai valtavan hyvän vastaanoton. Kuusi luentoa myytiin loppuun, ja olen sittemmin kiertänyt Ruotsin eri kaupungeissa pitämässä Inre Hälsa -luentoani. Vuonna 2013 se julkaistiin myös DVD:nä.

Uusi painopisteeni on nykyään läsnäoleva eläminen nykyhetkessä. Olen täysin vakuuttunut, että tietoinen läsnäolo on perusta tyydyttävämmälle, onnellisemmalle, hyvälle elämälle. Päivitämme joka päivä Facebook-sivuamme ”Att leva i NUET” (’Elää NYKYHETKESSÄ’), jotta se rohkaisisi ja inspiroisi muita olemaan enemmän läsnä. Sivulla on jo nyt noin 43 000 seuraajaa. On ihanaa, että yhä useammat oivaltavat nykyhetken olevan arvokkainta, mitä meillä on!

Olen yhä kauhean herkkä stressille. Sekä hyvässä että pahassa olen lopulta oivaltanut ja hyväksynyt, ettei minulla tule enää koskaan olemaan samaa voimaa ja uskallusta, joka minulla oli ennen kuin paloin loppuun. Olen nyt oppinut tuntemaan itseni paremmin ja tiedän, missä omat rajani kulkevat.

SUSAN

Kun olen saanut väsymysmasennukseeni hieman perspektiiviä, olen oivaltanut, että minun oli täytynyt olla valtavan vahva ajaakseni itseni loppuun niin dramaattisesti. Mutta myös, että väheksyin omia tarpeitani, että en ymmärtänyt omaa arvoani ja että minun on tärkeää huolehtia itsestäni.

Olen vuosien varrella löytänyt tien takaisin luovuuteeni. Olen oppinut, miten lisään sitä ja miten hallitsen sitä. Tunsin intuitiivisesti, että luovuus tekisi minut terveeksi. Se sai minut voimaan niin hyvin aiemminkin! Luovuudesta tuli tärkeää kuntoutumiselleni – mutta en ymmärtänyt sitä vielä silloin. Nyt se on iso osa elämääni. Tiedän, että se on eräs tapa parantaa elämänlaatua ja terveyttä. Siksi sille on tässä kirjassa omistettu oma luku.

Nyt taistelen painoni ja makeanhimoni kanssa. Se ei ole ihan helppoa minulle, joka en pidä treenauksesta ja hikoilusta! Keho on pitkään ollut toissijainen. Se on iso haaste, ja koen, että se on erityisen tärkeää nyt, kun olen täyttänyt 50!

Jos haluat seurata minua, luovuuttani ja elämäämme, voit seurata blogiani:

www.susanbillmark.se

3

ONGELMIEN SIVUUTTAMINEN

Iltapäivälehden artikkeli kertoi tunnetusta ruotsalaisesta viihdetaiteilijasta. Otsikko kuului: ”Olin vähällä palaa loppuun, mutta nyt olen oppinut sivuuttamaan ongelmani.”

Vaarallisinta, mitä stressaantuneena voi tehdä, on olla kuuntelematta kehon varoituksia. Loppuun palaminen juontaa usein juurensa siitä, että ihmisellä on taipumus sivuuttaa ongelmansa ratkaisematta niitä.

SUSAN EI KUUNNELLUT VAROITUSMERKKEJÄ

Minulla on monia vuosia ollut taipumus sivuuttaa ongelmani. Pikkuasiassa toisensa jälkeen, koko ikäni. Tämä johti siihen, että lopulta ei ollut vaikeaa sivuuttaa isompiakaan ongelmia. Nuorempana kärsin vaivihkaa siitä, etten kelvannut tai tullut ymmärretyksi. Tunsin eräänlaista ulkopuolisuutta, vaikka minulla oli monia ystäviä eikä minua kiusattu. Nyt aikuisena ymmärrän, että olisin tarvinnut jotakuta jonka kanssa keskustella. Olin täynnä tunteita, joita kukaan ei vahvistanut, ja kysymyksiä, joita en voinut kysyä keneltäkään. Tarvitsin jotakuta, joka olisi osannut sanoa minulle, että on aivan normaalia tuntea niin kuin tunsin ja olla sitä mieltä kuin olin. Sen sijaan sulkeuduin. Menin virran mukana. Sattuma ohjasi elämääni ilman että tein lainkaan tietoisia valintoja.

Kun Matsin sairaus oli pahimmillaan, voin itse yhtä huonosti. Mutta sivuutin ongelmat. Kuka muuten hoitaisi kotia ja tytärtämme Juliaa? Taas kielsin tosiasiat. Ajattelin, ettemme voisi romahtaa samanaikaisesti, joten jatkoin niiden naurettavan suppeiden voimavarojen kuluttamista, jotka minulla oli. Tietenkin hajosin välillä. Sain paniikkikohtauksia ja tunsin itseni voimattomaksi. Tulin kireäksi. Sen seurauksena oli selkäkipuja sekä nivel- ja lihassärkyä. Viittasin kintaalla näille oireille. Samaan aikaan minusta kehittyi mestari olemaan nukkumatta. Olin alaspäin vievässä kierteessä yhä syvemmän masennuksen vallassa. Kehoni suorastaan huusi minua pysähtymään, mutta mitä minä siitä välitin? Ihmisen on tehtävä osansa! Isä oli opettanut niin. Levätä voi joskus toiste. Olin täysin lakannut kuuntelemasta kehoani enkä tiennyt, miltä tuntui voida hyvin. Uskoin, että elämä oli tällaista.

MATS PELKÄSI PSYKOLOGEJA

Kun tilanne oli pahimmillaan, tarvitsin jonkun jolle puhua. Aivan kuten Susan, minäkin olin pitkän aikaa sulkenut pois ensisijaiset tarpeeni, kuten palautumisen rasituksesta. Samaan aikaan tunsin ennenkokematonta stressiä ja painetta yrityksen talouden saamisesta tasapainoon. Kalenterini oli aina merkitty täyteen tapaamisia. Kun jokin sovittu asia poistui listalta, tilalle tuli nopeasti uusia. Koskaan ei tullut valmista. Lopulta oli vaikeaa panna asioita tärkeysjärjestykseen, ajatella selkeästi, asettaa rajoja ja sanoa ei. Aivan kuten Susan, minäkin tunsin itseni voimattomaksi. Nukuin huonosti, sain alkavan mahahaavan, kärsin äkillisestä selkäsärystä ja vaikeasta ahdistuksesta.

Kaikki alkoi tuntua sietämättömältä. Ei ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut keskustella ongelmistani. Psykologi oli täysin pois suljettu vaihtoehto, koska olin sitä mieltä, että vain vaikeasti psyykkisesti sairaat ihmiset kääntyivät sellaisen puoleen.

Kuntosalilla mainittiin Stig Sjöde, mental coach. Hän kuulosti urheilulliselta ja vaarattomalta. Otin häneen yhteyttä ja aloin tapaamisissamme puhua siitä, mikä minulle oli ollut vaikeaa nuoruusvuosinani. Ne olivat asioita, joista en ollut koskaan ennen keskustellut kenenkään kansa. Se tuntui ennenkokemattoman vapauttavalta. Hän opetti minulle rentoutumista, ja onnistuin lieventämään akuuttia stressiäni. Hän sai minut vähitellen ymmärtämään, että ongelmieni taustalla oli se, miten suhtauduin itseeni ja elämääni. Lopulta Stig suostutteli minut ottamaan yhteyttä kognitiiviseen psykologiin. Suhteeni Susaniin muuttui yhä kireämmäksi. Tässä tilanteessa meidän oli todella vaikeaa kommunikoida toistemme kanssa. Ymmärsimme vähän väliä toisemme väärin. Jonkin ajan kuluttua Stig kutsui minut ja Susanin keskustelemaan itsensä ja vaimonsa Evan kanssa. Oli tavattoman hienoa, että kaksi ulkopuolista ihmistä oli meille peilinä ja osasi tulkita, mitä sanoimme toisillemme. Koimme, että oli välttämätöntä keskustella toisen pariskunnan kanssa. Nyt jälkeenpäin ymmärrämme sukupuoliroolien välisen näkökulman tärkeyden.

Olemme tänä päivänä varmoja, että suhteemme pelastivat suureksi osaksi keskustelumme Evan ja Stigin kanssa. Olemme oppineet, mikä on tärkeää: kuunnella toista, antaa hänelle tilaa, tulla häntä vastaan. Vain me itse voimme muuttaa itseämme. Tämä on tärkeää sille, että suhteemme toimii hyvin.

MONET OVAT SAMASSA TILANTEESSA

Ongelmien sivuuttamisessa on ikävää se, ettet tiedä, miten huonosti voit, kun sinulla on kädet täynnä töitä. Et huomaa sitäkään, mille altistat itsesi ja läheisesi. Viikonlopun tai loman lähestyessä koet levottomuutta. Kun aivosi saavat lopultakin mahdollisuuden tunnustella olotilaasi, seuraa tyhjyyttä, päänsärkyä, mahakipua, väsymystä tai se jokin infektio, jonka olit onnistunut torjumaan. Maanantain tullen sivuutat nämä tuntemukset uudestaan. Olet opettanut kehosi tekemään niin, kun tarvitset voimaa johonkin. Olet alkanut lyödä laimin kehoasi ja lakannut kuuntelemasta sitä. Päätät sen sijaan jatkaa töitä. Ainoa, joka voi pysäyttää sinut, on niin vakava sairastuminen, että se vie sinut vuodepotilaaksi tai sairaalaan.

Kun sairastumme, emme epäröi mennä hammaslääkäriin tai terveyskeskukseen. Emme häpeä pyytää apua, jos talomme tai automme kaipaa remonttia. Mutta heti kun voimme henkisesti huonosti, pelästymme ja häpeämme pyytää apua. Älä odota niin pitkään, ettei vaihtoehtoa enää ole – hae apua nyt, ennen kuin olet liian pitkällä. On tärkeää, että puhut kumppanisi kanssa, mutta kumppanisi ei voi korvata terapeuttia.

Vaikeaan stressiin johtavat tietenkin monet eri asiat yhdessä. Tässä joitakin esimerkkejä:

  • Haluamme näyttää vahvoilta ja haavoittumattomilta.
  • Meidät on kasvatettu olemaan tuotteliaita.
  • Emme puhu ongelmistamme; kaikilla muilla näyttää menevän ihan hyvin.
  • Emme halua olla muille taakaksi.
  • Meidän on ennenkuulumattoman vaikea pyytää apua.

Ajattele, ettei asioiden ole pakko olla näin! Et ole yksin. On inhimillistä pyytää apua. Voit saada tilanteeseesi muutoksen. Ja apua on AINA tarjolla!

4

MITEN KASVATUS MUOKKAA MEITÄ

Meihin kohdistuvat suuret vaatimukset ovat usein syntyneet vaivihkaa jo lapsuudessa. Koimme lapsina, ettei meitä rakastettu sellaisina kuin olimme, vaan että meitä arvostettiin vain hyvistä suorituksista, kun autoimme kotitöissä tai saimme koulusta hyvän todistuksen. Haluamme ehtiä tehdä niin paljon kuin mahdollista, koska haluamme tyydyttää tarpeista kaikkein tärkeimmän – tulla rakastetuksi ja pidetyksi ja saada tukea. Olemme oppineet ajattelemaan, että arvostus on kuin rakkautta!

Olemme hyviä tyydyttämään joitakin lastemme ja omia ensisijaisia ”ulkoisia” tarpeita. Laitamme ruokaa, kun meillä on nälkä. Menemme nukkumaan, kun olemme väsyneitä, ja lääkäriin, kun olemme sairaita. Sisäinen tarve tulla nähdyksi, saada tukea ja huomiota ja iloita yhdessä on jotain, mikä meiltä useimmiten unohtuu.

LAPSET KASVAVAT NIIN KOVIN NOPEASTI

Edessäsi seisoo äkkiä hontelo nuorukainen, joka esittelee sinulle tyttöystävänsä. Ihmettelet, minne äidin pikkupoika on oikein hävinnyt. Älä vain säntäile ympäriinsä tekemässä lapsillesi asioita, kun voit sen sijaan olla heidän kanssaan.

Lapsillesi on arvokasta se, kuka olet, eikä se, mitä sinulla on.

Jotta ihminen kokisi, että hän kelpaa sellaisena kuin on, hänen on saatava kuulla, että hän on fantastinen ja erityislaatuinen juuri silloin, kun hän vähiten odottaa sitä, riippumatta mistään hänen saavutuksistaan.

Niin lapsilla kuin aikuisillakin on usein tarve saada kuulla:

  • Minä rakastan sinua!
  • Olen sinusta ylpeä!
  • Minä kuuntelen.
  • Tämä on sinun ansiotasi.
  • Sinulla on se, mitä sinulta vaaditaan!
  • Annan sinulle anteeksi!
  • Anna minulle anteeksi!

Vaadimme, että lasten on saatava oppia rakastamaan, kantamaan vastuuta ja tuntemaan elämäniloa. Meidän on siksi myös tarjottava heille hyviä ja arvokkaita esikuvia.

Meidän on oltava ihmisiä, jollaisiksi haluamme lastemme tulevan!

KIELTÄYTYMINEN AIKUISTUMASTA

Monet nuoret kieltäytyvät nykyään aikuistumasta. Se johtuu tietenkin siitä, että me aikuiset annamme tavattoman usein kuvan, että aikuisten elämä on kauheaa. Olemme usein väsyneitä, meillä voi olla taloudellisia vaikeuksia, emme pysy elämänmenossa mukana ja meidän on pakko tehdä aivan liian monia asioita.

Puhummeko koskaan nuorillemme siitä, miten ihanaa on olla aikuinen: saada tehdä omat päätöksensä ja nauttia vapauden tunteesta, jonka se luo?

Meidän aikuisten on pohdittava, millaisen kuvan annamme ja lähetämmekö nuorillemme myönteisiä vai kielteisiä viestejä. Me olemme vastuussa siitä, miten kiinnostuneita he ovat kasvamaan aikuisiksi.

On tärkeää, että olemme täysin rehellisiä emmekä unohda tunteita ja mielipiteitä; näytämme, että aikuisiin voi luottaa ja että me luotamme heihin. Puhu siitä, mikä meitä ilahduttaa ja surettaa. Lapset ymmärtävät hyvin ja voivat paremmin saadessaan tietää, mitä heidän ympärillään tapahtuu, sen sijaan että he jäisivät epätietoisuuteen. Toisinaan lapset näkevät ratkaisuja, joille me aikuiset olemme täysin sokeita. Meidän ei kuitenkaan tule antaa lapsille ja nuorille liian suurta vastuuta.

”On helpompaa rakentaa vahvoja lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.”

FREDERICK DOUGLASS

Emme voi suojella lapsia elämältä. Elämä on ihmeellistä, maagista, iloista ja yllättävää. Elämä on myös kipua, onnettomuutta, epätoivoa ja kyyneleitä. Meidän on löydettävä elämäämme tasapaino. Jotta voimme tuntea iloa, meidän on opittava, mitä suru on. Mikko Mallikkaan isä sanoo Gunilla Bergströmin kuuluisissa kirjoissa: ”Täytyy ensin olla vähän tylsää, jotta voi olla hauskaa.”

Vanhemmat ovat lastensa opettajia, mutta myös ihmisiä omine ongelmineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Yritä ymmärtää ja hyväksyä, että vanhempasi tekivät toisinaan virheitä. Kukaan terve ihminen ei vahingoita tahallisesti lapsiaan.

HYVÄKSY TAUSTASI

Hermostuneisuudesta ja ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä yhdistää usein samanlainen tausta ja kasvatus.

Seuraavassa on esimerkkejä perhetaustaan liittyvistä asioista, joita EI jälkikäteen voi muuttaa:

  • Vanhemmat, joilla on epärealistiset odotukset
  • Lasta ei kehuta, hänestä ei pidetä eikä häntä rohkaista
  • Ero tai kuolemantapaus perheessä
  • Heikkohermoisuus suvussa
  • Ankara uskonnollinen kasvatus
  • Alkoholismi suvussa
  • Lapset, jotka toimivat vanhempina sisaruksilleen tai omille vanhemmilleen
  • Tunne-elämältään kielteinen kasvuympäristö
  • Ongelmat tunteiden näyttämisessä
  • Ylireagoivat perheenjäsenet
  • Tunne, että lapsen on koko ajan osoitettava, että hän kelpaa sellaisena kuin on
  • Yleisesti epävakaa kasvatus, jossa on paljon ratkeamattomia konflikteja

SUSAN KERTOO

Muistan, kun olin 12–13-vuotias. Olin ollut illalla poikaystäväni luona ja tulin kotiin tunnin sovittua myöhemmin. Isä seisoi ovella odottamassa minua. Hän oli vihoissaan siitä, etten ollut pysynyt sovitussa ajassa, ja sain kunnon haukut. Hän ei kysynyt, miksi olin myöhässä. Tunsin itseni haukutuksi ja yksinäiseksi. Koin, ettei minua rakastettu tai ymmärretty. En muista, sanoiko äiti mitään. Hän pelkäsi luultavasti joutuvansa itse konfliktiin isän kanssa. Rangaistukseksi sain viikon kotiarestia!

Tämä oli yksi monista pienistä tapahtumista, jotka vaikuttivat tunteisiini isää kohtaan koko loppuelämäni ajan. Hän reagoi aina vihaisesti ja aggressiivisesti asioihin, jotka todellisuudessa hermostuttivat ja pelottivat häntä. Jos hän olisi sen sijaan kertonut minulle hermoilustaan ja pelostaan, olisimme voineet ymmärtää toisiamme paremmin.

Minulta ei juuri koskaan kysytty, miten koin sen, mitä ympärilläni tapahtui, kun kasvoin aikuiseksi.

”Anteeksianto tunnustaa menneet, jättää ne taakseen ja antaa nykyhetken olla sellainen kuin on.”

TUNTEMATON

Se, millaisia persoonallisuutesi luonteenomaisimmat piirteet ovat, riippuu usein siitä, mitä olet kokenut lapsena.

Seuraavassa esimerkkejä asioista, joita on täysin mahdollista muuttaa:

  • Huono itsetunto
  • Perfektionismi
  • Heikkohermoisuus
  • Syyllisyyden tunne
  • Epärealistiset odotukset
  • Ahdistus valintatilanteissa
  • Pakkomielteet

Voit myös muuttua, jos olet:

  • herkkä kritiikille
  • kyseenalaistava
  • herkkä huolestumaan muiden ongelmista
  • jatkuvasti huolissasi siitä, mitä muut ajattelevat sinusta
  • huolissasi siitä, onko sinulla jokin vakava sairaus
  • huolissasi huomisesta: mietit ”entä jos…”

    ”Osoita vanhemmillesi yhtä suurta ymmärrystä kuin haluat lastesi osoittavan sinulle.”

    GUNILLA HAGLUNDH

Koko elämän ajan muut ihmiset ovat puhuneet meille siitä, keitä me olemme.

Oletko koskaan miettinyt, ettet ehkä ole oma itsesi?

Hyväksy vastuu omasta elämästäsi!

Ehkä koet epämiellyttäväksi sen identiteetin, jonka muut ovat liimanneet sinuun. Heitä se menemään ja sano:

”Haluan tietää, kuka haluan olla!”

Kun teet niin, siitä tulee elämäsi hauskin ja tärkein haaste.

”Voit joko paeta menneisyyttäsi tai oppia siitä!”

TUNTEMATON

”Kaltoin kohdeltu lapsi ei lakkaa rakastamasta vanhempiaan. Hän lakkaa rakastamasta itseään.”

JESPER JUUL

5

ITSETUNTO

Jos sinulla on kielteisiä ja itsekriittisiä ajatuksia itsestäsi, sinulla on ollut niitä ehkä lapsesta saakka. Hyvin varhaiset kielteiset tapahtumat ja elinolosuhteet ovat voineet johtaa siihen, että tunnet itsesi hylätyksi tai oudoksi.

Kyse voi olla esimerkiksi hyväksikäytöstä, kriittisistä kommenteista, rangaistuksista tai siitä, että sinua on kehuttu liian harvoin. Johtopäätöksesi on tällöin ehkä ollut, että olet arvoton, tyhmä tai ilkeä tai ettei sinusta ole mihinkään.

Tämä johtaa muun muassa siihen, että uskot aina jääväsi toisten varjoon, et torjunnan pelossa ehkä uskalla sanoa, mitä mieltä olet, tai uskot, että kaiken on oltava aina täydellistä. Kun sitten joudut tilanteisiin, joissa tulet torjutuksi, epäonnistut tai olet vaarassa menettää otteen, aktivoituu vanha johtopäätös, jonka olet luonut – että olet arvoton ja niin edelleen.

Tämä puolestaan aiheuttaa kielteisiä odotuksia, jotka voivat johtaa ahdistukseen ja/tai haitalliseen käytökseen. Voit esimerkiksi vältellä asioita, olla ylivarovainen, jättää asioita kesken tai pelätä tehdä niitä ollenkaan.

Kaikki tämä muuttuu vahvistukseksi sille, että ”olet ollut oikeassa”. Saat lisää itsekriittisiä ja kielteisiä ajatuksia: Minusta ei ole mihinkään. Olen huono, tyhmä, arvoton ja niin edelleen. Noidankehä jatkuu ja voi johtaa masennukseen.

Hyvästä itsetunnosta voi olla suurta pulaa niin lapsilla kuin aikuisillakin. Itsetunnon puute saa meidät hyvin epävarmoiksi. Se saa meidät etsimään itsemme ulkopuolelta – muista ihmisistä ja asioista – vahvistusta sille, että meistä on johonkin.

”Ulospäin ei koskaan näy, miltä sisällä tuntuu.”

TUNTEMATON

Kun itsetuntomme paranee, paranee myös kykymme hyväksyä muiden ihmisten puutteita. Meidän on silloin helpompi tehdä yhteistyötä. Kun itsetuntomme paranee, olemme itseemme tyytyväisempiä kuin ennen emmekä arvostele itseämme yhtä paljon.

Hyvä itsetunto antaa meille rohkeutta, ja uskallamme olla hieman enemmän esillä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Uskallamme sanoa, mitä mieltä olemme, tehdä päätöksiä ja solmia kontakteja uusiin ihmisiin. Ihmiset, joilla on hyvä itsetunto, nostavat muita ihmisiä esiin, ovat useammin nöyriä heitä kohtaan ja antavat heidän ottaa oman paikkansa ja puhua.

Jotta itsetuntomme paranisi, meidän on kehuttava itseämme useammin siitä mitä olemme eikä vain siitä mitä teemme. Kun uskallamme rohkaista itseämme tekemään asioita, joita emme ole ennen tehneet tai joita pelkäämme, itseluottamuksemme kasvaa.

Jotta itsetuntosi paranisi, ala suhtautua itseesi ja ympäristöösi uudella tavalla.

Se, mitä ajattelet itsestäsi, on paljon tärkeämpää kuin se, mitä muut ajattelevat sinusta!

Kun keskityt siihen, mikä elämässäsi on positiivista, käyttäydyt ja ajattelet entistä optimistisemmin. Se parantaa sekä sinun että muiden elämää. Tulet tällöin myös huomaamaan, että saat paljon enemmän positiivista energiaa takaisin. Harjoittelemalla voit tulla myönteisemmäksi ja muuttaa tapaasi ajatella.

Hakeudu myönteisten ihmisten ja innoittavien asioiden seuraan. Valitse ympäristö, joka tukee sinua ja sallii sinun voida hyvin.

Kirjoita ympärillesi lappuja, joissa on myönteisiä, vahvistavia viestejä.

Hyvä harjoitus, jonka voi ottaa tavaksi:

Kirjoita joka ilta Kiitollisuuskirjaa.

Pidä sängyn vieressä kirjaa, johon kirjoitat joka ilta kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Ne voivat olla päivän aikana sattuneita asioita tai jotain muuta. Voit myös kirjoittaa ylös jonkin hienon ominaisuuden, jota arvostat itsessäsi tai toisessa ihmisessä.

6

STRESSI, KANSANTAUTI

Kirjailija ja toimittaja Anita Goldman kirjoitti joitakin vuosia sitten Aftonbladetissa:

Emme enää puhu ”varoitusmerkeistä”. Puhumme epidemiasta. Puhumme sivilisaatiosta, joka on syvässä kriisissä. Siitä, että olemme rakentaneet yhteiskunnan, jossa emme viihdy. Lapset päiväkodeissa, yksinäiset vanhukset, yhteiskuntamme ennennäkemättömän edistyksen tärkein symboli: hyvin koulutetut, hyvätuloiset nuoret naiset, jotka yhdistävät uran ja äitiyden. Käy ilmi, etteivät ne sovi yhteen. Vaan romahtavat. Riittääkö – vain! – se, että muutamme työympäristöä, lievennämme työn vaatimuksia ja parannamme lastenhoitoa? Uskon, että kriisi on syvemmällä. Uskon, ettemme pysy mukana yhteiskunnassa, jonka olemme itse rakentaneet!

Haitallinen stressi on kansantauti, joka voi vaivata ketä tahansa: köyhiä ja rikkaita, vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia, työttömiä ja työllisiä.

Elämme jatkuvassa elektronisessa hälyssä, ja ympärillämme on vain harvoin täysin hiljaista. Sähkön ansiosta voimme valita, milloin haluamme olla hereillä. Olemme pidentäneet valveillaoloaikaamme merkittävästi, minkä seurauksena saamme vähemmän unta ja lepoa.

Ennen herättiin auringon noustessa ja mentiin nukkumaan pimeän tullen. Emme lainkaan halua vihjata, että ”kaikki oli ennen paremmin”, mutta voimme oppia todella paljon menneisyydestä. Se voi antaa meille perustaitoja, jotka ihmisen kehitys on hävittänyt. Monet näistä perustaidoista käyvät käsi kädessä sen kanssa, miten toimimme puhtaan biologisesti. Kehomme toimii ja reagoi samalla tavalla nyt kuin silloinkin.

Käyttäytymisemme on muuttunut, mutta aivomme eivät!

Anita Goldman kirjoittaa jotakin pohtimisen arvoista:

[...] Aivomme eivät ole rakentuneet kestämään sitä informaatiostressiä, jolle ne altistuvat. [...] Meidät on luotu elämään savanneilla, jossa voimme kaikessa rauhassa lajitella ja käsitellä aistimuksiamme.

Pitkäkestoinen stressi voi saada monet kehon järjestelmät epätasapainoon. Biologisesti keho sanoo vastaan. Mutta tajuntamme sulkee usein silmänsä kehon viesteiltä.

STRESSIN MÄÄRITELMÄ

Stressi on valmistautumista taisteluun tai pakoon. Adrenaliini ja kortisoli, joita stressin aikana erittyy, ovat niin kutsuttuja metsästyshormoneja. Ne ovat biologinen toiminto, joka meillä on ollut ikimuistoisista ajoista. Voimme joko paeta ongelmaa tai taistella sitä vastaan.

Stressitaso 1

Kehon adrenaliinipitoisuudet, verenpaine ja verensokeri kohoavat – valmistaudumme selviämään paosta tai taistelusta. Kehon ”rauhallisuushormoni” – oksitosiini – on yhä toiminnassa. Keholla on kyky mennä lepotilaan, jos se saa siihen mahdollisuuden. Kehossa syntyvä ylimääräinen energia kasautuu ja saa meidät kireiksi ja stressaantuneiksi. Meidän on ponnisteltava fyysisesti päästäksemme siitä eroon. Tällöin koemme, että stressi on meille kannustin. Tunnemme itsemme virkistyneiksi ja vaatimukset tuntuvat mukavilta.

Stressitaso 2

Adrenaliinin määrä lisääntyy yhä. Erittyy myös kortisoli-nimistä hormonia. Kortisoli hajottaa kehon rasvavarantoja lihasproteiinin tavoin. Keho voi varastoida itseensä rasvaa, mutta se kuluttaa lihasten energiaa. Kun meissä on liikaa kortisolia, kehon serotoniinipitoisuus laskee, mikä aiheuttaa masennusta ja hermostuneisuutta. Kortisoli heikentää immuunipuolustusta, ja kehon energiaa käytetään fyysiseen selviytymiseen.

Rauhoittava oksitosiini vähentää myös sukuhormonin eritystä, jolloin seksihalut heikkenevät.

Meidän on vaikea yhdistää fyysisiä ongelmia, kuten mahakipua, päänsärkyä ja nukkumisvaikeuksia, stressiin. Emme huomaa kehon varoituksia. Riittämättömyyden ja voimattomuuden tunne johtaa helposti ärtymykseen ja konflikteihin. Alamme hermoilla ja epäröidä, mutta emme oikein tiedä, mistä se johtuu.

Stressitaso 3

Stressihormonit ovat olleet aktiivisia niin pitkään, että alamme huomata uupumuksen oireita. Lisämunuaiset eivät pysty tuottamaan riittävästi kortisolia. Liian pieni tai suuri kortisolin tuotanto saa ne väsymään. Se vaikuttaa mielentilaamme ja uneemme ja huonontaa muistiamme. Psykofyysisen uupumustilan riski on suuri. Sukuhormonien, oksitosiinin ja ”stressinvastustushormonien” tuotanto kehossa vähenee. Osoitamme merkkejä ”loppuun palamisesta”. Työ ja elämä tuntuvat tarkoituksettomilta, ja olemme huolissamme tulevaisuudesta. Jotkut myös eristäytyvät perheeltään ja ystäviltään. Menetämme kontaktin itseemme. Tässä vaiheessa meillä on liian monia sitoumuksia, meidän on vaikea kuunnella muita, muistissamme on aukkoja, kärsimme ahdistuksesta ja pakkotoiminnoista tai tulemme apaattisiksi ja kadotamme itseluottamuksen. Kärsimme romahduksesta.

Väsymysoireyhtymä

Väsymysoireyhtymässä ihmisellä on useita erilaisia fyysisiä ja henkisiä oireita, jotka seuraavat pitkäkestoisesta stressistä. Tavallisia oireita ovat suuri väsymys, joka ei katoa lepäämällä, muistihäiriöt, hermostuneisuus ja ahdistus, nukkumisvaikeudet ja sydämentykytys. Sairastuminen tapahtuu usein hitaasti, ja sairaus on helppo olla huomaamatta. Tämä voi johtaa siihen, että ihminen vähitellen ”menee tilttiin”. Jos diagnoosiksi tulee väsymysoireyhtymä, potilaalla on ollut useita stressioireita vähintään puolen vuoden ajan.

STRESSIN TUNNISTAMINEN

On tärkeää, että tunnistat ja huomioit elämässäsi olevat stressitekijät. Vasta silloin saat mahdollisuuden hankkiutua niistä eroon tai minimoida ne.

Sinun on muutettava oma tapasi suhtautua siihen, mikä ei ole muutettavissa.

Jos päätät reagoida kielteisesti stressaaviin tilanteisiin, se vain lisää hermostuneisuutta ja stressiä. Se voi myös aiheuttaa mahakipua, unettomuutta, korkeaa verenpainetta, vatsahaavan, selkäkipuja, aineenvaihdunnan häiriöitä, vaikeita keskittymisvaikeuksia, masennusta ja huonoa itsetuntoa.

Kun kävimme kierroksilla, stressi oli valtavaa. Se oli vähällä murskata meidät ja suhteemme. Saimme koko ajan fyysisiä varoitusmerkkejä. Olimme aina väsyneitä emmekä koskaan tunteneet itseämme levänneiksi. Olimme koko ajan ärsyyntyneitä, riitelimme usein pikkuasioista ja meillä oli suuria keskittymisvaikeuksia. Meillä oli koko ajan monta rautaa tulessa, ja pidimme itseämme kauhean tehokkaina. Mutta totta puhuen tuntui siltä, ettemme saaneet ikinä mitään valmiiksi.

Syytimme tilanteesta kaikkea ulkopuolista emmekä ymmärtäneet, että olimme itse siitä vastuussa.

MUUTAM...