Akateemisen kirjoittajan paras ystävä

Kirjoittamista pidetään yhtenä kognitiivisesti vaativimmista toiminnoista, joita ihminen voi tehdä. Jos etsitään kaikkein vaativimpia kirjoittamisen lajeja, tieteellinen kirjoittaminen menee varmasti aika lähelle kärkeä. Emme halua mystifioida kirjoittamista tai esittää sitä sen hankalampana kuin se on, mutta ei se meillekään ole aina ollut erityisen helppoa.

Tämänkin kirjan kirjoittamisessa on ollut vaikeutensa. Olemme tienneet, mitä haluamme kirjoittaa ja sanoa, mutta alkuperäisen ajatuksen muuttaminen tekstiksi on aina yhtä haastavaa. Haastavaa on myös löytää aikaa kirjoittamiselle. Tekstin tuottamisen lisäksi on siis vaikeaa saattaa itsensä tilanteeseen, jossa tuottaa tekstiä.

Silti uskomme siihen, mitä opetamme. Olemme tätä kirjaa tehdessämme turvautuneet niihin periaatteisiin, joita tässä kirjassa esitellään: Olemme tehneet suunnitelmia ja aikatauluja, joita olemme sitten joutuneet tarkistamaan. Olemme käyttäneet pienten askelten tekniikkaa ja raportoineet toisillemme, mitä olemme tuona päivänä saaneet aikaan. Olemme käyttäneet vapaan kirjoittamisen tekniikkaa ja tuottaneet tekstiä, jossa ei ensi lukemalla tunnu olevan kovinkaan paljon järkeä. Olemme kirjoittaneet ensimmäiseksi aamulla. Olemme sopineet kirjoitustreffejä, kun ajan löytäminen kirjoittamiselle kiireisen arjen keskellä on tuntunut mahdottomalta. Olemme tehneet kovat ajat -harjoituksen ja ihannepäivän, kun kirjoittaminen on tuntunut erityisen haasteelliselta ja kun olemme olleet epävarmoja sen suhteen, mitä haluamme isona tehdä. Tämä kirja valmistui, ja niin tulee valmistumaan myös sinun tutkimuksesi.

Halusimme kirjoittaa tämän kirjan sinulle, vertaisemme. Meillä oli ajatus siitä, minkälaisen kirjan olisimme itse halunneet saada väitös­kirjaprosessimme ja sen jälkeisen kirjoittamisemme tueksi. Olemme myös opettaneet ja lukeneet paljon aiheesta ja aiheen vierestä, ja halusimme jakaa joitain niistä viisauksista, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi.

Toivomme siis vilpittömästi, että tästä kirjasta olisi sinulle apua ja iloa. Toivomme, että saat siitä apuvälineitä, joista et ole aikaisemmin tiennyt. Toivomme myös, että opit kirjan avulla uusia asioita itsestäsi. Akateemisessa kirjoittamisessa on tietysti kyse tutkimisesta sekä uuden tiedon hahmottamisesta ja luomisesta. Silti uskomme, että tutkimuksen tekemisessä ja kirjoittamisessa on myös suurelta osin kysymys haasteiden ottamisesta ja voittamisesta sekä itseensä tutustumisesta. Kyse on siis paitsi haastavasta myös todella palkitsevasta asiasta!

Olemme pyrkineet luomaan tästä kirjasta mielekkään kokonaisuuden, joka on myös miellyttävä lukea. Silti lopulta ajattelemme, että tämä kirja on eräänlainen työkalupakki. Jokaisella esitellyllä työkalulla on tarkoituksensa. Kaikkia tuskin tarvitsee koskaan samalla kertaa, mutta on vain hyvä asia, jos työkalupakissa on runsaasti vaihtoehtoja. Tutustu niihin ja kokeile ennakkoluulottomasti, niin löydät sinulle sopivimmat tavat helpottaa kirjoittamistasi.

Pyrimme myös tekemään kirjoittamisesta vähemmän mystistä. Vaikka akateeminen kirjoittaminen on usein voimakas älyllinen ja emotionaalinen prosessi, se on ennen kaikkea tekemistä. Keskittymällä tekemiseen on mahdollista helpottaa älyllistä ylikuumenemista ja mahdollisia tunnekuohuja – kirjoittamista kannattaa ajatella työvälineenä, ei vain lopputuloksena.

Tämä ei ole ainoa opas, jota kirjoittaessasi tarvitset. Olemme tässä keskittyneet kirjoittamisen käytännön kysymyksiin ja motivaation ylläpitämiseen siksi, että näitä puolia akateemisesta kirjoittamisesta ei nähdäksemme ole riittävästi käsitelty opetuksessa tai suomenkielisissä oppaissa. Näiden lisäksi sinun kannattaa hankkia tietoa esimerkiksi akateemisten viittaamiskäytäntöjen yksityiskohdista, oman alasi artikkelien rakenteesta ja tutkimuksen tekemisen keskeisistä kysymyksistä, kuten metodologiasta – nämä kaikki liittyvät oleellisesti tieteelliseen kirjoittamiseen. On myös muita tärkeitä kirjoittamiseen liittyviä kysymyksiä tai kirjoittamisen lajeja, joita tässä kirjassa ei suoranaisesti käsitellä. Tällaisia ovat esimerkiksi yleistajuinen tieteellinen kirjoittaminen, palautteen antaminen ja vastaanottaminen tai yhdessä kirjoittamisen erityiskysymykset. Toivomme kuitenkin, että tämä on opas, joka aidosti auttaa sinua akateemisessa kirjoittamisessasi eteenpäin ja johon voit palata eri vaiheissa.

Tekstissä vuorottelevat ohjeet ja neuvot sekä kirjoittajien henkilökohtaiset näkökulmat. Lisäksi tekstissä on harjoituksia ja haastatteluita, joiden toivomme tuovan uusia näkökulmia ja käytännön hyötyä kirjoittamiseesi.

Kirja sopii kaikille akateemisille kirjoittajille taustasta ja kokemuksesta riippumatta. Erityisesti siitä hyötyvät väitöskirjan tekijät, juuri väitelleet tutkijat ja opinnäytetöiden ohjaajat. Kirjan taustalla on paljon kirjallisuutta, jota olemme kirjan teemoista lukeneet. Lähteitä ja lisälukemistoa on eritelty lukukohtaisesti kirjan lopussa.

Tervetuloa mukaan matkalle, jonka ansiosta kirjoittamisestasi voi tulla tyydyttävämpää, tehokkaampaa ja laadukkaampaa!

Helsingissä 7.1.2015

Carol Kiriakos ja Kimmo Svinhufvud

http://www.tohtoritakuu.fi

Johdanto

Tutkiminen on kirjoittamista

Opinnäytteen tekemistä ja tieteellistä kirjoittamista voi lähestyä kahdenlaisen kirjoittamiskäsityksen kautta. Niistä toinen on suppea ja toinen hyvin laaja.

Perinteisen, suppean kirjoittamiskäsityksen mukaan opinnäytteen tai muunlaisen akateemisen tutkimuksen tekeminen on tutkimusprosessi. Kirjoittaminen on osa tuota tutkimusprosessia, ja se sijoittuu tyypillisesti tuon tutkimusprosessin loppuvaiheeseen.

Kirjoittamisen mieltäminen tutkimusprosessin osaksi voi auttaa hahmottamaan monenlaisia asioita. Jos tutkimuksen tekemistä lähestyy tutkimusprosessina, saattaa esimerkiksi hahmottua selkeämmin, että tutkijalla on oltava monenlaisia erityistaitoja, joista toiset voivat olla hyvin vaativia. Laboratoriotyöskentely, teemahaastattelujen tekeminen, haastatteluaineiston litteroiminen tai vaikkapa tilastollisen analyysiohjelmiston käyttäminen ovat taitoja, jotka saattavat vaatia pitkällistä perehtymistä. Ikävä kyllä ne ovat myös taitoja, joihin voi ­uppoutua vaikka kuinka pitkäksi aikaa ilman, että väitöskirja tai artikkeli varsinaisesti edistyy.

On myös olemassa toinen syy, miksi välillä ehkäpä kannattaa ajatella tutkimista muunkin kuin kirjoittamisen kautta. On nimittäin syytä muistaa, että tutkimiseen todella sisältyy muunkinlaisia asioita kuin tietokoneen näppäimistön hakkaaminen ja sanojen yhdistäminen toisiinsa. On hetkiä, jolloin sinun todella pitää esimerkiksi lukea lisää tai viettää aikaa aineistosi parissa. Et myöskään voi ohittaa näitä tutkimisen osa-alueita.

Edustamme itse kuitenkin toisenlaista, laajempaa käsitystä akateemisesta kirjoittamisesta. Ajattelemme, että tutkimuksen tekeminen on kirjoittamisprojekti, sillä sen lopputulos on kirjoitettu teksti. Lukeminen, aineiston analyysi ja vaikkapa funktioiden tekeminen tilastolliseen analyysiohjelmistoon ovat asioita, joita sinun tulee tehdä saadaksesi kirjoittamisprojekti valmiiksi.

Niinpä kirjoittamisprojektiin sisältyy monia osatoimintoja. Lisäksi siihen kuuluu sellaisia asioita kuin tieteellisen julkaisun kirjoittajaohjeisiin tutustuminen, artikkelin tai väitöskirjan sisällysluettelon hahmotteleminen, kirjoittamispäiväkirjan kirjoittaminen, sähköpostin kirjoittaminen ohjaajalle tai artikkelin tai väitöskirjan oikovedosten tarkastaminen.

Kirjoittamisen mieltäminen kaikeksi tällaiseksi voi tuntua kummalliselta. Emme ajattele, että tämä on ainoa tapa tarkastella kirjoittamista. Mielestämme tällaisesta laajasta kirjoittamiskäsityksestä on kuitenkin kaksi merkittävää hyötyä. Ensinnäkin se helpottaa aikatauluttamista. Seuraavissa luvuissa esittelemme työkaluja ja periaatteita ajanhallintaan. Niiden pääasiallinen tavoite on, että saat varattua kalenteristasi ja työpäivistäsi aikaa kirjoittamiselle. Ei ole kuitenkaan mielekästä tehdä tästä prosessista liian monimutkaista. ”Kirjoittaminen” tässä yhteydessä voi siis tarkoittaa monenlaisia asioita. Voidaksesi kirjoittaa sinun on toisinaan pakko käyttää kirjoittamisaikaa vaikkapa lukemiseen.

Tästä pääsemme laajan kirjoittamiskäsityksen toiseen etuun. Sen kautta kirjoittaminen asettuu kaikkein tärkeimmäksi toiminnoksi. Tutkimusartikkeli tai väitöskirja valmistuu ainoastaan kirjoittamalla, konkreettisesti. Kaiken muun tekemäsi tulisi siis johdattaa sinua siihen, että tuotat tekstiä. Sinun on tutkimuksen tekemisen aikana epäilemättä esimerkiksi luettava ja analysoitava aineistoasi, mutta nuo toiminnat muuttuvat lopulta merkityksellisiksi vasta, kun kirjoitat lukemastasi tai analyysistäsi. Luet ja analysoit, jotta voisit kirjoittaa.

Kuten edellä totesimme, emme ajattele, että edellä kuvailtu laaja käsitys kirjoittamisesta on ainoa mahdollinen. Se on pikemminkin ajattelutapa, josta voi olla sinulle hyötyä. Emme kuitenkaan ole ainoita, jotka ajattelevat näin. Esimerkiksi opinnäytteen tekemisestä ja ohjaamisesta paljon kirjoittanut kasvatustieteen professori Juha Hakala on sanonut, että opinnäytteen tekeminen on 80-prosenttisesti kirjoittamista. How to Write a Lot -kirjan kirjoittaja, psykologian professori Paul Silvia puolestaan kirjoittaa siitä, kuinka tutkimuksen tekemisen mieltäminen kirjoittamiseksi ensinnäkin auttaa hahmottamaan tavoitteita: tavoitteena on kirjoittaa artikkeli (tai väitöskirja), joka julkaistaan. Toisaalta se auttaa myös aikatauluttamisessa: Tehtäväsi on varata aikaa kirj...