Kansi

Nimiö

Johannes Ekholm

Rakkaus niinku

Kustannusosakeyhtiö Otava

Tekijänoikeudet

Tämä kirja on fiktiota eikä perustu tositapahtumiin. Kaikki mahdolliset yhtäläisyydet todellisten tapahtumien tai henkilöiden kanssa ovat sattumaa.

TAHDON KIITTÄÄ SEURAAVIA HENKILÖITÄ ­KOMMENTEISTA, NEUVOISTA, TUESTA JA AIVOJEN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ

Anna Cadia, GRMMXI, Niko Hallikainen, Saara Hannula, Koko Hubara, Juuso Janhunen, Emmy Karhu, Sonya Lindfors, Jaakko Pallasvuo, Emmi Parviainen, Jaakko Pietiläinen, Henri Pulkkinen, Aleksi Pöyry, Eetu Virén

KIRJOITTAMISTYÖTÄ OVAT TUKENEET

Koneen Säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Alfred Kordelinin säätiö, Taiteen edistämiskeskus

Copyright © Johannes Ekholm ja Kustannusosakeyhtiö Otava

Graafinen suunnittelu: GRMMXI

Tämä on Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2016 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

ISBN 978-951-1-30547-7

Kustannusosakeyhtiö Otava 2016

Esipuhe

Seuraavat keskustelut on käyty yhden viikon aikana keväällä 2016. Koska osa keskusteluista on taltioitu yhden tai useamman osallistujan siitä tietämättä, on puhujien nimet muutettu. Äänitteet olen omavaltaisesti litteroinut kirjalliseen muotoon. Lisäksi olen liittänyt tekstiin kuvailuja paikasta ja tilanteesta, jotta lukija voisi helpommin muodostaa kokonaisvaltaisen mieli­kuvan tapahtumien kulusta. Tekstissä on säilynyt raaka ja elämänmakuinen epäjohdonmukaisuus, jota en ole kokenut tarpeelliseksi lähteä muuttamaan. Sattumalta syntyneet tilanteet luettakoon niihin osallistuneiden ihmisten ansioksi, ja haluan osoittaa nöyrimmät kiitokseni ja anteeksipyyntöni kaikille osallisille.

Joona XXXXXX

Helsingissä, kesällä 2016

[20160320_1634.WAV]

VUONNA 1920 RAKENNETTU HIRSIHUVILA KIRKKO­­NUMMELLA ~25 KM HELSINGIN KESKUSTASTA. ALAKERRASSA OLOHUONE JA SUURI TUPAKEITTIÖ, JOSSA ON HELLA JA LEIVINUUNI. YLÄKERRASSA KAKSI MAKUUHUONETTA, AMMEELLINEN KYLPY­HUONE, SAUNA JA ERILLINEN WC. TALON OMISTAA SIRPA, JOONAN ISÄN VAIMO. SIRPA ON KOTOISIN POHJOIS-KARJALASTA MUTTA MUUTTANUT TYÖN PERÄSSÄ PÄÄ­KAUPUNKI­SEUDULLE 90-LUVULLA. ISÄ JA SIRPA OVAT OLLEET NAIMISISSA NELJÄ VUOTTA. ISÄ ON RAKENTANUT TAKAPIHALLE PERGOLAN.

JOONA, 30, MAKAA YLÄKERRAN VIERASHUONEEN SÄNGYLLÄ JA SELAA INTERNETIÄ IPHONELLA. JOONA ON KEHOLTAAN VALKOINEN CIS-MIES. JOONALLA ON YLLÄÄN SININEN ONEPIECE ORIGINAL JUMPSUIT. ULKONA SATAA. ALAKERRASTA KUULUU TELEVISION ÄÄNIÄ.

SIRPA KOPUTTAA OVEEN, JOKA ON AUKI.

SIRPA: Onko siulla kaikki hyvin? 

JOONA: Joo.

SIRPA: Kello tullee neljä.

JOONA: Joo.

SIRPA: Myö syötiin jo aikoja sitten. Mie laitoin siulle jääkaappiin loput makaronilaatikot jos maistuu. Jos ei maistu niin sitten voit tehä voitaleipää, siellä on palvi­kinkkua ja sallaattia ja tommaattia.

JOONA: Okei.

SIRPA: Hei… Hymmyilisit vähäsen!

JOONA: Miks.

SIRPA: Tulisit ittekin paremmalle tuulelle. 

JOONA: Mä luen.

SIRPA: Mitä sie luet? 

JOONA: Chelsea Manningin kirje vankilasta, viime joulu­kuulta… Se kertoo että hormonihoito jonka se alotti helmikuussa on alkanu vaikuttaa ja sen iho on pehmentynyt. Ja että se on yksinäinen.

SIRPA: Selevä. Sano jos tarviit jotakin. Mie lähen nyt asioille. Isäs istuu tuolla ja tuijottaa telkkaria… 

JOONA: Mä tajusin just että sun kasvot on eriväriset.

SIRPA: Miten niin, eriväriset kuin mikä?

JOONA: Sillee aluks en huomannu että ne olis minkään väriset, ne vaan oli siinä sellasena värittömänä möykkynä. Mut sit tulin tietoseks siitä että käytävältä tuleva valo on kellertävää ja ikkunasta tuleva valo sinertävää. Ja tajusin että sun kasvot on puoliks keltaiset ja puoliks siniset.

SIRPA: Silviisii sitte.

JOONA: Sori, ei mitään. Mä vaan yllätyin. Yleensä mä en kai ajattele valaistusta.

SIRPA: Moi nyt sitte.

JOONA MAKAA LIIKKUMATTA.

MAINOS YOUTUBESSA, 51 SEKUNTIA:

GERARD BUTLER: I don’t believe in less. I go all the way and you can see it in my stride. If good conduct makes a man, it makes me the man of today. A man will never run. Stay noble, I say. I am a man. More than the grip of a good handshake and a job well done, diligence and dedication is what I live from day to day. And you can see it in my deeds. Be true to yourself, I say. Makes me a man of success. Makes me the man of today.  

SÄNGYLLÄ ON AUKI ”AIKUISTEN VÄRITYSKIRJA”, JONKA YKSI SIVU ON VÄRITETTY TÄYTEEN MUSTALLA KUULAKÄRKIKYNÄLLÄ. JOONA NOUSEE SÄNGYLTÄ, OTTAA LATTIALTA KIRJAN NIMELTÄ ”JUURET JA SIIVET”, MENEE OLOHUONEESEEN JA ISTAHTAA NOJATUOLIIN. JOONA KATSOO PUHELINTAAN. ISÄ KATSOO TELEVISIOTA. ISÄLLÄ ON HERNEKEITONVIHREÄ FLANELLIPAITA JA HARMAA PITKÄ TUKKA PONINHÄNNÄLLÄ. OLOHUONEEN SEINÄLLÄ ON ISO KEHYSTETTY MARK ROTHKO -JULISTE.

(~25 SEKUNTIA TELEVISION ÄÄNIÄ)

JUONTAJA: Noni. Tästä tulee huikea ilta. Nyt nähdään mitä Jethro ja Jaakko ovat suunnitelleet Hansin pään menoksi. Anna nyt tiimille ohjeita vähän.

ISÄ: Tuo on se kaveri Diilistä!

JOONA: Ja toi toinen on se kokki siit Lidl-mainoksesta. Onkohan kaikki jotka esiintyy tositeeveessä ihan sairaan velkaantuneita?

JETHRO: Joo. Jos mä alottaisin tost lättytaikinan tekemisest.

PROMOTYTTÖ 1: Hei!

JUONTAJA: Hei kato, nyt Hans laitto ne tytöt duuniin tuolla noin.

JETHRO: Hei, ette te missään nimes tee saakeli hommia siellä. Ei ei ei ei ei. Ku teidän tarkotus on lyödä seksiä peliin. Antakaa äijän tehdä ite ruoat. Ei missään nimessä!

(NAURUA, APLODIT)

JOONA: Tiesiksä että Samsungilla on jo pitkään ollu televisioissa sellanen ominaisuus että ne äänittää kaiken mitä huoneessa sanotaan ja lähettää sen valmistajalle Voice Recognitionii varten? Niiden käyttöehdoissa varotetaan että ei pidä puhua yksityisiä asioita telkkarin lähellä jos ei haluu että joku voi kuulla ne. Että aina kun sä katot telkkarii, telkkari tavallaa kattoo takas.

JETHRO: Mä otan tiiäks varman pääl, mä painan tota perkele nappulaa heti.

(NAURUA)

JETHRO: Hei tee sä, tota, se lettutaikina, mä en muista yhtään miten se tehdään. Tsiises. Miten mä voin unohtaa. Vielä noi grammamäärät ja…

JOONA: Ja nykyään itse asiassa monet muutki merkit tekee sitä. Kaikki ”internet of things” -jutut. Xbox Kinect. Ja Barbie-nukkekin vakoilee mitä sen ympärillä puhutaan ja lähettää Mattelille analysoitavaks. Joku CIA-chiiffi oli fiiliksis että kohta pystytään vakoilee ihmisii niiden astianpesukoneiden kautta.

ISÄ: Minä voin hiljentää tämän, hetki vain.

JOONA: Ei ei, kato vaan. Tai ihan miten vaan.

ISÄ: Sinua ahdistaa, että joku saattaa kuulla mitä sinä puhut television äärellä?

JOONA: Eiks sua?

ISÄ: Ei minulla ole mitään salattavaa. Mitä joku voisi saada irti minun puheistani?

JOONA: Me kaikki tuotetaan arvoa koko ajan. Arvon­tuotanto tapahtuu mystisillä tavoilla.

JUONTAJA: Näin puoli minuuttia ehti kulua kokkaus­aikaa ja jo tilattiin Jaakko Sorsa keittiöön.

JETHRON AVUSTAJINA TOIMIVAT ”PROMOTYTÖT” SYÖTTÄVÄT TOISILLEEN KIRSIKOITA.

JUONTAJA: Jethro hei, sähän menit alaikäisenä presidentin luvalla naimisiin seittemäntoistvuotiaana?

JETHRO: Se muuten pitää paikkansa.

JUONTAJA: Se ei vissiin ollut sit mikään perinteinen ”tie miehen sydämeen menee vatsan kautta” -homma…

JETHRO: Ei, kyl se oli ”pulla uunissa juhannuksena” -homma, että ei sillä ollut mitään tekemist sen kanssa…

(NAURUA)

JETHRO: Tosiasiat on kohdattava, ja niit on kohdattu sitten jo kuustoist seittemäntoist vuotta. Miksei? Ihan jees. Meillä on viha-rakkaussuhde vaimon kans. Mä rakastan hänt, ja hän vihaa mua, niin me ollaan jatkuvasti vähän balanssissa.

(NAURUA)

JUONTAJA: Noni.

HANS KAATAA KERMAA ASTIAAN.

HANS: Hoidatsä tän homman käsin?

PROMOTYTTÖ 1: Käsinhän tää hoituu.

HANS: Niin. Niin mä vähän arvelinkin… Mennääks tollasella mummotyylillä, tollasella vanhanaikasella?

PROMOTYTTÖ 1: Joojoo.

HANS: Joo. Sellane vanhanaikane.

PROMOTYTTÖ 1 VATKAA KERMAA,

PROMOTYTTÖ 2 KATSELEE.

HANS: Näin tää, Jethro, homma hoituu täällä.

JETHRO: Joo. Onks tytöt jo siellä auraamassa?

PROMOTYTTÖ 1: Me vähän tälleen ”autetaan”.

JETHRO: Voitaiskin oikeastaan tehdä niin että mitä tahansa hän käskeekin tehdä, niin tehkää se perse edellä. Sillon ihmetellään hetken päästä että…

PROMOTYTTÖ 1: Käsipelillä kermavaahtoa.

JETHRO: Hehe.

HANS: Kröhöm. Mä käyn äkkiä tääl laatikolla.

PROMOTYTTÖ 1: Käy vaan!

HANS: Eiku anteeks, se olikin tossa, tää.

JUONTAJA: Jethrohan osaa myydä vaikka moottorittoman auton, se tiedetään, mutta mihin yltävät miehen kokkaustaidot? Se nähdään kohta. Me käydään pienellä tauolla. Nähdään pian!

ISÄ: Niin, olit sanomassa?

JOONA: Mä mietin vaa että onks sul aikaa nyt?

ISÄ: Toki!

JOONA: Mä luin sen nyt läpi. Ehkä siinä oli pari asiaa mist mä haluisin kysyy…

(~5 SEKUNTIA TELEVISION ÄÄNIÄ)

JOONA: Tai se oli must kyl tosi ”informatiivinen”, tavallaan. Siitä köyhyysläpästä tuli vähän mieleen se ”köyhyyskirja”, mikä ilmesty pari vuotta ton sun oman jälkeen… Sitähän sanottiin kans sillee ”Suomen köyhyyskirjailijaks”, vähän samalla tavalla ku sua sanottiin ”Suomen viralliseks taistolaiskirjailijaks”.

ISÄ: Henrik Tikkanen sen jo sanoi, että Suomi on niin pieni maa, että mahtuu aina yksi jokaista sorttia. Yksi säveltäjä, yksi marsalkka, yksi arkkitehti, ja niin edelleen. Yksi taistolaiskirjailija.

JOONA: Ja sit toisaalta aina se vertaus ulkomaihin. ”Suomen Knausgård”. Sinnepäin, muttei ihan yhtä hyvä kuin ulkomainen esikuvansa.

ISÄ: Haha. Muistatko? Netistä löytyi se kuvamuokkaus kannesta. ”Taistolaisuuteni”.

JOONA: Mä oon ajatellu että voisin kirjottaa tahallaan huonon vitsikirjan jonka nimi vois olla Mein Camp.

ISÄ: Hahaha.

(~25 SEKUNTIA HILJAISUUTTA)

ISÄ: Sinä sanoit että pidit kirjaa informatiivisena…

JOONA: Niin, tai siis se ristiriita oli must kiva, että toi...