Mikko Makkonen
Moukan mietteitä
OSA 1
1.
Alussa oli viiva
Sitten tuli toinen viiva ja viivojen rykelmä
Annoin kynän viedä Tiesin ettei tule ajatella mitään
On käsi, kynä ja paperi Paperille tuli sotkua
ja tein lisää Sitten pysähdyin, annoin olla silleen
ja katsoin sitä Siinä oli suuntia, voimaviivoja, piilossa
olevia hahmoja joita ei muuten ole olemassa
Otin kumin Pyyhin valoja tummiin kohtiin
Hahmot tulivat enemmän esille, alkoivat elää
paperilla Piirsin uusia viivoja, paksunsin ja ohensin,
vedin yhä hennommin viivan katoamaan
kaukaisuuteen Siitä tuli kuva, näkyni
asiasta jolle ei ole sanoja
Se on vain, runous joka ei ole runoutta
vaan olemisen muoto Mutta ennen
kun tulin kuvieni luojaksi, viivojen jumalaksi,
sitä ennen olin rääpäle, joka inisi ja jurnutti
ja vain ajoittain oli aavistusta paremmasta
Tuota ininää annan edelleen tulla,
sillä suureksi ei synnytä, vaan tullaan pulputuksen kautta
ja kyllästymällä siihen Aina on palattava ja sitten aistittava
uutta Paluu tulee uuden jälkeen Ininä ja aavistus ja
ininä, kuin käden nosto ylös ja lasku alas
Hölmöys ja muut käytöshäiriöt kuuluvat runoilijoille
Muut joutuvat hoitoon Kun on arka
toisten mielipiteille, ei pysty muuhun
kuin asiaproosaan ja olemaan kuten
kunnon kansalaiset ja vakavat kasvot
Jumalat ja runoilijat eivät kysy Luovat
mikä on luomista vailla
Minä en ole kaunokirjailija, kirjoitan vielä
romaanin, Hämäläinen sanoi minulle kun tapasimme
kaupassa, vaikka tavallisesti hän ei ole esipuheen mies
En kysynyt, mistä aikomus tuli, sillä romaani
ei synny haluamalla Aihe ja tarina eivät tee romaania
Tarinankertojat ovat selittelijöitä
Valokuvat ja tarinat ovat asiaa varten
Romaania ei myöskään tee halu
ja päättäväisyys kirjoittaa tai hulluksi heittäytyminen
ja hulluudestaan kirjoittaminen Hullu ei kirjoita
ellei kohoa estetiikkaan eikä se
onnistu ilman kauneudessa olemista
Hämäläinen käänsi selkänsä ja etsi kauraryynejä
Ajattelin ettei hänen sanomista kannata
sen enempää ajatella Olin itse sanonut romaanin
olevan jonkin loppumista
Kun jokin on jo loppunut eikä päästä irti,
alkaa tarinan aika
Luulen, että kirjoittaminen on hävinneen yritystä
nostaa häntäänsä
Jos suunnittelee kirjoittavansa, tulos
on julistusta tai muuta johdatusta
johonkin
Entä sitten kun vain istuu pöydän ääreen
ja laittaa sormensa näppäimistölle?
Ovatko sormet sen viisaampia? Mistä ne löytävät
sopivan kirjasimen?
2.
Auton parkkivalon lamppu paloi Ei pitäisi pysähtyä,
mutta joskus on pakko Oltava parkkikelpoinen
Autokorjaamo auttoi Viisi euroa
Vein auton talliin Kävelen mieluummin
Joku toinen kävelee kaukana Ehkä hän on
perehtynyt mielipiteisiin, joita ei muuten ole
Jos niin on, että vuodenaikojen
vaihtelulle ei voi mitään, niin mille sitten voi?
Tämä on voimakysymys
Muotoilen leijonanpäätä savesta
Pää on saven sisällä, paljastan sen
ja teen kipsimuotin betonivalua varten
Betoninen leijonanpää!
Ruotsin vallan ajoilta alkaen Upsalan kirkossa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä 1580-luvulta ollut leijonavaakuna tuli Ruotsin itäisten osien vaakunaksi. Myöhemmin se vakiintui Suomen vaakunaksi. Vuonna 1969 kuvataitelija Harro Koskinen maalasi leijonan tilalle sian ja sai syytteen. Teos kuuluu nykyään Kiesman kokoelmiin.
Sataa, sille ei voi mitään, sataa
niin kuin sataa Säätilat ympäröivät meitä
Rakastan ympyröitä, säätä, ilmaa ja pensaita
Ikkunaverhoissa on keltainen koivikko
Ei itse luonto, vaan kuva luonnosta,
ja monelle kuva on tärkeämpää kuin se mikä on
Mikä on, se pakenee Flunssa on jo muutaman päivän
neuvotellut tulostaan
Tekisi mieli laittaa tähän sanojen väliin Hämäläisen kuva
Koska hän on todellinen, hän voisi loukkaantua
huomatessaan olevansa romaanihenkilöni
Ketään ei pitäisi kuvata romaanissa Kukaan
ei tunne itseään sellaisena kuin kirjoitukset
ihmisen pukevat Puvuilla on tarkoitus, eikä
ole mukava olla toisen tarkoitus
3.
On se aika, jolloin kellojen viisareita pitäisi siirtää
Vuodet siirtyvät siirtämättä
Olen heikko En voi itse päättää edes mielialoista
Enkä unista
Radio jäi auki, se puhuu uutisia
kotitalouksien ostovoima…
vientiteollisuuden…
Kuka piirsi taivaan kansiin hyödyn,
luottoluokitukset, mihin?
Ammatit ja työt tuhoavat maailmaa
Sivistys vapaata tuhoamisesta
Pianonvirittäjä aloitti hommansa ja näytti,
että oikealla sävelellä on ehtonsa Sävellintu tietää
miten laulaa, vaikka on ihmisen keksintö kutsua
sitä lauluksi Linnulla on viritys ilman virittäjää
Lintu pieni, ihminen suuri mahtailija Tulen kohta
vanhaksi, kuten ystäväni Aika teurastaa meitä
Pysyn silti pystyssä
Pystysuora aika läpäisee kaiken menneen ja tulevan
Minussa on dinosaurus, mammutti ja alkusolu
Minussa on myös kaikki kasvit Nyt
tutustun kuuseen Se tekeminen on lumoava tunne
Kuusen tuoksu antaa, ja elämä on hyvä silloin kun se antaa
tunteen josta tietää tuntevansa
Kuuset tuoksuvat silloinkin kun olen kuollut,
kun olen jo se mikä olin Kuuset ja kirjat
ovat ihmeellisiä Turhuutta ja rikkautta
Mitä korkeampi talo, sitä pitempi varjo Täällä
pohjoisessa tulisi rakentaa vain matalasti, ettei tulisi
lisää varjoja Mökillä laitoin rotanmyrkkyä maitopurkkiin
Kirjoitin kanteen: Varo - Rotanmyrkkyä
Olisikohan pitänyt kirjoittaa sama englanniksi?
Ei kuitenkaan ole varmaa, että rotat
osaavat lukea englantia
Marraskuun hämäryyskin kuin rotan nahka
Harmaa päivä yön häntänä Vesitornin valot
ja tuhannet muut valot, joiden kotiosoitetta en tiedä
Lehdetön puu ja koditon valopiste Molemmat
katoavia kuin ohiajava juna ja sade
On hetki sytyttää lyhty ikkunalle
Tiedän että joku katsoo sitä
Kunnioitan oravia
Ne osaavat hyppiä
korkeuksissa
Allamme kahden kilometrin
syvyydessä kallio ja sen mikrobit ovat pysyneet
muuttumattomina 30 miljoonaa vuotta
Maanpinnalla tullut ja mennyt jääkausia,
monta kasvi- ja eläinkuntaa
Maankamarassa miljardit muistot
Meillä kallioperä vakainta ja vanhinta Euroopassa
4.
Ohiajava mersu kysyi mikä on aikamme diagnoosi? Huudan
vastaan: ”Lue Strindbergiä” ”En lue” ”Katso Paul Kleen tauluja”
”En katso” ”Mene metsään” Mersu meni jo kaukana
Talousmiehet puhuvat markkinoiden luottamuksesta
En luota Kävelijällä oltava varmempi ote
Lenkkeillessä pidin esitelmän Uhomäelle:
”Hyvät mustikanpoimijat ja nauriin syöjät! Mielteistä
muodostuu pakkomielteitä P-mielle liikuttaa mieltä
kuin tuuli laineita ja koivujen lehtiä
Työhuolet vievät miestä kuin miestä
ja tekevät naamalle toiminnallisen irvistyksen
Kuristaa voi itseään ja toisia monin tavoin
Käyrätorvessa on monta käyrää, mielenliikkeissä
enemmän Joku aistii niitä kuten kaipaava
kuulee kuolleiden ääntä?”
5.
Sormeni tuntevat maailmaa, ihoni tuntee naisen
ja ilman kaipuun Iän mukana lievenee
Maailma tuntuu yhä tuoreemmalta
Jopa pimeässä syksyssä on uutta Tyyni järvi
huutaa tai puhuu hiljaa Otsalamppu avaa tien
Pyrin henkilökohtaiseen Se pakenee
piiloutuu sanojen taakse
Sieltä se pitäisi kaivaa
Opiskelin nuorena kelpoisuustieteitä, nyt olen
syrjäytynyt kelvollisuudesta, etenkin täällä,
jossa käytännön puuhat ja moottorin ääni
ovat korkeinta sivistystä Käytäntöä ylistän,
moottoreita en Ottaneet äänioikeuden
Maailma on miljöö, jonne istutetaan siemeniä
sivistykseen Harva niistä itää
Minun sielussani kasvaa vaikeneminen
6.
Jupisen jalkaprässissä:
”Te kuntosalilla käyvät rehevää vuosikertaa olevat naiset
istutte laitteissa, puhutte sairauksistanne, välillä
puhumisen lomassa heilautatte raajaaojanne
siinä laitteissa missä istutte
Tuo kuntoilu ei kaunista vuosikertaanne Kuntoilkaa!
Vaivojen tilityspaikkana kuntosali, höh
Jos ette jaksa enempää kuin harvoin heilauttaa
muutaman kilon painoa, joku jo kolkuttaa tuloaan
Ehkä uusi valitus”
Sitten rutistus, raaka paino, hengitys pysähtyy
Jupina poikki
Oi lintuni, lennä korkeuksiin, lennä tähän,
lennä kevyesti
Muisto tuulesta pitkäikäisempi
kuin tuuli, joka juuri nyt poskille puhaltaa,
talo vielä purettuna antaa
vanhan tuoksun
Lihavuus, vanhuus ja huonokuntoisuus
Yleisnäkymä kaikkialla
Kovan työn rehkimisen saavutus?
Paikkakunnan perintöä?
Ja kaikki syyt, selitysjauhantaa, syyttelyä
joka ei vie minnekään, mutta pistää vihaksi
syytetyn rinnassa
En ole ajatushautomo, sanon
syöminen on jollekin tappava tapa
7.
Vuoden kierto on lyhyt kun pienissä havainnoissa
on paljon kiireitä
Halu voida hyvin, halu päästä helpolla Miten?
Tuhansia vuosia sitten se aloitettiin
Vesi pumpataan korkealle ja se valuu putkia pitkin
asuntojen kraanoihin Moni kaivo pois sivistyselämästä
Posti tuodaan, ei haeta konttorista, kuten lapsuuteni maaseudulla
Palvelut köyhdyttävät asiointeja, laiskistuttavat,
tekevät potilaita Palveluyhteiskunta,
hyvinvointiyhteiskunta, katso ihmistä! Katso,
potiluus vie enemmän rahaa
kuin ihmisten sivistäminen, koulutus
ja kulttuuri
Jokainen joka kirjoittaa kirjan tai rakentaa talon,
tietää mitä ponnistuksia, tahtoa tarvitaan
Ne jotka eivät yritä, mölyävät
Yleisö, kriitikot, kuraattorit haaskalla olijoita
Kirjoittajan ja talon rakentajan on päätettävä, tekeekö
homman itselleen vai eläimille? Omakustanne-kirja
omakustanne-talo? Omakustanne-työ? Terveys? Elämä?
Itse tehty, itselle
Tehdä markkinoille, sama kuin
mennä urologin kynsiin
palliensa leikkaukseen
8.
Himmenee kirkas valo kun aika on Näkymät
muuttuvat Välkkyvät värivalot ikkunoilla,
jouluaika, sydänpimeys Lumituiskussa
kävelijän silmälasit kastuvat, pilkkijät kääntävät
selkänsä vasten tuulta, polut umpeutuvat Kuuset
mahtavina, huojuvina haamuina Niillä suurta
p...