CHANTELLE SHAW

Miljoonamorsian

Suomentanut Taru Tamminen

MINISARJA: HOWARDIN SISARUKSET

Sisarusten välillä on usein erityinen yhteys. Eivätkä Lexi ja Athena ole sen suhteen mikään poikkeus. Tämä on minisarjan Howardin sisarukset toinen osa.

 

Hyvä lukija!

 

Minua kiehtoo se, miten kahdella hyvin erilaisella sisarella voi olla niin läheinen suhde. Näin on ainakin Athena Howardilla ja hänen vanhemmalla sisarellaan Lexillä.

 

Kömpelö Athena toivoisi muistuttavansa enemmän uskaliasta helikopteripilottia Lexiä, joka tapasi sielunkumppaninsa rakastuessaan sulttaani Kadir Al Sulaimariin. Athena ei ole vanhempiensa toivoma akateemikko, mutta he sentään hyväksyvät hänen kihlauksensa englantilaisen aristokraatin Charles Fairfaxin kanssa. Häät ovat muodostumassa vuoden seurapiiritapahtumaksi… mutta vain tunteja ennen seremoniaa Athena saa tietää, että Charles haluaa hänet vaimokseen vain piilotellakseen hätkähdyttävää salaisuutta!

 

Athena pakenee epätoivoisena omista häistään ja lankeaa Luca De Rossin käsivarsille. Athena tuntee vetoa sisarensa häissä tapaamaansa mieheen, mutta teini-iän traumaattinen kokemus saa hänet epäluuloiseksi.

 

Lucan on mentävä naimisiin ennen kuin hän täyttää kolmekymmentäviisi, joten hän tarjoaa Athenalle avioliittosopimusta: hän maksaa Athenalle miljoona puntaa väliaikaisesta avioliitosta. Athenalla on salaisia suunnitelmia rahojen varalle… ja Lucalla on oma järkyttävä salaisuutensa!

 

Minä nautin kirjoittaessani kahdesta sisaruksesta – sekä miehistä, jotka voittivat heidän sydämensä!

 

Rakkaudella,

Chantelle

1

"Minä olen pohtinut asioita."

"Todellako?" Luca De Rossi ei voinut peittää skeptisyyttä äänessään, kun vilkaisi vierellään makaavaa vaaleaverikköä. Giselle Mercier oli tyrmäävä ja kekseliäs vuoteessa, mutta Luca epäili, ettei sinisilmäinen ja kalliita koruja rakastava ranskalainen malli ollut aikeissa julistaa keksineensä tapaa, miten saavuttaa maailmanrauha tai parantaa syöpä.

Epäilykset saivat vahvistuksen, kun Giselle kohotti vasemman kätensä niin, että nimettömän suunnaton timantti säkenöi kattohuoneistoon lankeavassa aamuauringossa.

"Kyllä. Minä olen ajatellut, etten halua mennä naimisiin maistraatissa. Haluan meidän menevän naimisiin kirkossa tai vaikka katedraalissa."

Giselle vilkaisi ikkunasta kohti Milanon upeaa tuomiokirkkoa.

"Ja minä haluan pukeutua hääpukuun. Se on fantastinen tilaisuus De Rossi Designsille", Giselle kehräsi, kun Luca rypisti otsaansa. "Lehdistö heittäytyisi villiksi saadakseen kuvia hääpuvusta, jonka DRD:n luova johtaja suunnitteli morsiamelleen."

"Lehdistö ei saa kuvia meidän häistämme", Luca sanoi kireästi. "Sinä tunnut unohtavan, että meidän avioliittomme on pelkkä väliaikainen järjestely. Minä tarvitsen sinut vaimokseni vain vuodeksi. Sen jälkeen me eroamme ja sinä saat miljoona puntaa… aivan kuten me sovimme."

Giselle heitti peitteen syrjään paljastaen alastoman, kullanruskean vartalonsa, ja liu’utti toisen solakan reitensä Lucan lanteiden yli. "Ehkä sinä huomaatkin, ettet halua vain väliaikaista avioliittoa", hän henkäisi. "Viime yö oli mahtava, chéri. Minä luulen, että meillä voisi olla jotain aivan erityistä…"

Luca kuiskasi äänettömästi jotain rumaa ja heitti säärensä vuoteen reunan yli. Totta, viime yö oli ollut nautinnollinen, vaikkakin epämääräisen tyhjällä tavalla, kuten seksi aina oli jonkun hänen rakastajattarensa kanssa. Mutta se ei merkinnyt hänelle mitään. Se ei koskaan merkinnyt mitään.

Hän ei tiennyt, miksi Giselle ehdotti, että heidän suhteensa voisi olla mitenkään "erityinen". He olivat sopineet järjestelyistä, jotka sopivat heille molemmille, eikä Luca voinut salata sitä, miten kärsimättömäksi Gisellen yritykset muuttaa sääntöjä sai hänet.

*

Luca harppoi huoneen poikki ja tuijotti synkkänä ikkunasta ulos, kun hänen rakastajattarensa ahmi nälkäisesti katseellaan hänen alastonta takamustaan ja lihaksikkaita reisiä. Auringonvalossa Lucan paksut mustat hiukset, joilla oli tapana kihartua niskasta, kiilsivät kuin kiillotettuina. Leveät hartiat olivat ruskettuneet tumman pronssisiksi aivan kuten koko vartalo, mikä sai Gisellen miettimään, ottiko hän alasti aurinkoa.

Gisellellä ei ollut koskaan ollut yhtä taitavaa ja väsymätöntä rakastajaa kuin Luca de Rossi. Ei ihme, että juorulehtien otsikot kutsuivat häntä "italialaiseksi oriksi"! Luca oli yhtä kuuluisa suhteistaan lukemattomien kaunottarien kanssa, jotka pukeutuivat Lucan luomuksiin edustaessaan punaisella matolla, kuin taiteellisista lahjoistaan ja kyvystään suunnitella naisia imartelevia vaatteita heidän vartalotyypistään huolimatta.

Luca oli syntisen seksikäs ja hävyttömän rikas. Hän tarvitsi myös kipeästi vaimon, jotta voisi pitää Villa De Rossin, Comojärven rannalla sijaitsevan sukukartanon. Se liittyi jotenkin Lucan isoäidin testamenttiin. Lucan piti mennä naimisiin ennen kuin hän täytti kolmekymmentäviisi, tai kartano, joka oli kuulunut De Rossin suvulle kolmensadan vuoden ajan, myytäisiin.

Giselle ei ymmärtänyt kaikkia yksityiskohtia eikä edes välittänyt niistä. Tärkeää oli se, että Luca oli pyytänyt häntä morsiamekseen. Sopimukseen kuului uskomaton palkkio ja paljon muitakin etuja… kuten timanttisormus, jonka Giselle saisi pitää, kun avioliittosopimus päättyisi.

Mutta Gisellellä ei ollut aikomustakaan antaa sen päättyä. Miljoona puntaa oli enemmän, mitä hän todennäköisesti koskaan ansaitsisi mallintöillä, mutta silti kävi järkeen pitää tulevasta aviomiehestä kiinni niin kauan kuin mahdollista. Jos Luca oli valmis maksamaan miljoona puntaa yhden vuoden avioliitosta, niin sitten jopa Gisellen huono matematiikkapää sai laskettua, miten paljon hän saisi kahden tai kolmen vuoden avioliiton jälkeen. Ja jos heillä olisi lapsi, Lucan pitäisi maksaa elatus- ja koulumaksut.

Kaiken kaikkiaan Gisellen tulevaisuus näytti hyvin lupaavalta.

"Luca…" hän sanoi kutsuvan käheästi. “Miksi et tulisi takaisin vuoteeseen?"

*

Luca ei välittänyt kutsusta. Tuttu turhautuneisuus tilanteeseen, johon hän oli joutunut, sai hänen verensä kiehumaan ja hän halusi iskeä nyrkkinsä ikkunan läpi. Sen sijaan hän painoi otsansa lasia vasten ja katsoi alas Milanon kuuluisaan ostoskeskukseen.

Aikaisesta aamuhetkestä huolimatta ihmiset täyttivät jo lasikattoiset käytävät, joiden varrella kaikki kuuluisat muotitalot, De Rossi Designs mukaan lukien, esittelivät luomuksiaan. Lucan viisitoista vuotta sitten luoma muotitalo oli muodostunut maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi ja ikoninen DRD-logo koristi muotiluomuksia, jotka sopivat yhteen De Rossi Enterprisesin, Lucan isoisän Raimondon kahdeksankymmentä vuotta sitten perustaman yrityksen ylellisten nahkakenkien, laukkujen ja asusteiden kanssa.

Lucan ansiosta perheyritys oli säästynyt konkurssilta ja myi vuosittain yli miljardin punnan verran. Mutta hän ei ollut koskaan saanut yhtään kiitoksen sanaa isovanhemmiltaan, kun he olivat olleet elossa.

Luca palasi vuoteen luo ja kurtisti kulmiaan nähdessään pehmeän katseen Gisellen silmissä. Viimeiseksi hän halusi Gisellen luulevan, että nainen olisi jotenkin erityinen hänelle tai että heidän suhteensa voisi muodostua pysyväksi. Luca oli tavannut Gisellen pari päivää sen jälkeen, kun oli saanut kuulla isoäitinsä testamentista, ja oli yhä ollut järkyttynyt ja raivoissaan.

Giselle oli ollut vain yksi vaaleaverikkö tusinassa juhlissa, mutta Luca oli nähnyt tavan ratkaista molempien ongelmat, kun Giselle oli kyynelsilmin paljastanut, että hänen mallisopimuksensa oli peruttu eikä hän ollut varma, miten maksaisi vuokransa. Lucalla oli rahaa, mutta hän tarvitsi vaimon. Giselle tarvitsi rahaa, joten hän oli suostunut avioliittosopimukseen.

Se oli juuri niin yksinkertaista, eikä Luca halunnut Gisellen tekevän siitä monimutkaista sotkemalla siihen tunteita, joihin Luca ei voinut vastata.

"Jalokiviliikkeessä, josta ostit timanttisormukseni, oli siihen sopiva kaulakoru ikkunassa." Giselle järjesti itsensä tyynyille niin, että rinnat kohosivat provosoivasti. "Ne olisivat mukavat yhdessä." Giselle mutristi suutaan, kun Luca ei välittänyt hänen yrityksestään vetää tämä vuoteelle. "Miksi sinä pukeudut? On viikonloppu, eihän sinun tarvitse tehdä töitä tänään."

Luca ei huomauttanut, ettei ollut luonut menestyvää muotitaloa tekemällä töitä arkipäivisin yhdeksästä viiteen. 24/7 oli lähempänä. Viimeisten viidentoista vuoden ajan hän oli raatanut De Rossin brändin vuoksi, mutta uhkasi menettää kaiken saavuttamansa, jos ei suostunut isoäidin yritykseen kiristää häntä haudan takaa.

Nonna Violetta oli halunnut hänen menevän naimisiin, joten Luca menisi naimisiin. Hän katsoi morsiantaan synkästi hymyillen. Avioliitto olisi kuitenkin pelkkä liiketoimi, johon Luca ryhtyi vain, koska se antaisi hänen pitää huolta Rosalien erityistarpeista.

"Minun on palattava Englantiin", hän sanoi Gisellelle vetäessään takin päälleen. Hänen suunnittelemansa puvun ensiluokkainen räätälöinti korosti hänen jäntevää ja pitkää vartaloaan, ja paita hyväili hänen voimakkaita vatsalihaksiaan.

"Minut on kutsuttu seurapiirihäihin", Luca lisäsi.

Gisellen huulien mutristus muuttui heti seksikkäästä murjottavaksi. "Sinä voisit viedä minut mukanasi. Kuka menee naimisiin?"

"Tunnen Charles Fairfaxin kouluajoilta. Hän menee naimisiin minun hyvän ystäväni Zenhabin sulttaanin Kadirin kälyn kanssa."

"Oletko sinä ystävä sulttaanin kanssa?" Gisellen silmät laajenivat. "Hän on varmasti mielettömän rikas. Tapaanko minä hänet, kun olen sinun vaimosi?"

Ei, jos Luca mahtaisi asialle mitään. Kadir Al Sulaimar oli hänen lähin ystävänsä ja ymmärtäisi hänen syynsä mennä naimisiin Gisellen kanssa. Mutta totta puhuen kulissiavioliitto sai Lucan olon epämukavaksi. Hän oli kyyninen mies, mutta toimiessaan bestmanina Kadirin ja kauniin englantilaisen Lexin häissä yhdeksän kuukautta sitten hän oli nähnyt pariskunnan kiihkeän rakkauden ja tuntenut hetken kateutta siitä, mitä ei itse koskaan saisi kokea.

"Kuka on sulttaanin käly, jonka kanssa ystäväsi Charles menee naimisiin?" Giselle selaili juorulehteä, jonka oli tuonut mukanaan, koska Lucalla oli asunnossaan vain tylsiä kirjoja. "Onko hän julkki...