Kansi

Tekijänoikeudet

Tämä on Helsingin Sanomien vuonna 2017 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Copyright Minna Passi, Susanna Reinboth ja Helsingin Sanomat.

ISBN (painettu kirja) 978-952-5557-83-1

ISBN (sähkökirja) 978-952-5557-87-9

Nimiö

Minna Passi ja Susanna Reinboth

Keisari Aarnio

Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina

HS-KIRJAT 2017

Alkusanat

”On olemassa Jarin keisarikunta, ja siihen eivät muut pääse. Se on oma yksikkönsä, joka elää täysin omilla säännöillään. Siihen ei puututa. Se on valtio valtiossa.”

Nimetön lähde

Sisältö

SISÄLTÖ

1. luku,

jossa kerrotaan, kuinka huumepoliisin päällikön Jari Aarnion kiinniottoa valmisteltiin.

2. luku,

jossa kerrotaan Helsingin huumepoliisin perustamisesta ja siitä, kuinka Jari Aarnio aloitti uransa huumepoliisina.

3. luku,

jossa kerrotaan, kuinka Jari Aarniosta tuli sankaripoliisi. Hänen pihalleen heitettiin kranaatti, joka ei räjähtänyt, koska Aarnio ehti katkaisemaan sytytyslangan. Konnat suunnittelivat iskun, mutta kuka järjesti sen loppuhuipennuksen?

4. luku,

jossa kerrotaan Jari Aarnion nimityksestä Helsingin huumepoliisin päälliköksi. Huumepoliisin ja krp:n välit kiristyivät entisestään, kun ”keisari Aarnion” valtakausi alkoi.

5. luku,

jossa kerrotaan Helsingin huumepoliiseihin kohdistuneesta ensimmäisestä virkarikostutkinnasta. Epäselviä tapauksia oli tuolloin viisi.

6. luku,

jossa kerrotaan huumepoliisien kanteluvyörystä ensimmäisen virkarikostutkinnan aikana. Jari Aarnio oli saanut valtaansa luottotoimittajia, jotka huolehtivat siitä, että huumepoliisit näyttivät mediassa ajojahdin uhreilta.

7. luku,

jossa kerrotaan, kuinka krp alkoi tutkia ensimmäistä hasistynnyrijuttua ja kuinka syntyi termi Pasilan mies.

8. luku,

jossa kerrotaan Jari Aarnion ja rikollispiireissä liikkuneen Saaran ensitapaamisesta. Viisitoista vuotta myöhemmin Saaran kertomus käynnisti virkarikostutkinnan Aarniota vastaan. Myös Helsingin Sanomat alkoi tutkia juttua.

9. luku,

jossa kerrotaan, kuinka Jari Aarnio pani luottotoimittajansa töihin, kun hän halusi suunnata huomion pois omista rikosepäilyistään.

10. luku,

jossa kerrotaan, kuinka Jari Aarnio järjesti rahoitusta seurantalaiteyhtiö Trevocille rikollispomo Keijo Vilhusen kanssa.

11. luku,

jossa kerrotaan, kuinka Jari Aarniota alettiin epäillä huumausainerikoksia tehneeksi Pasilan mieheksi. Muutaman Aarnion alaisen epäiltiin auttaneen tätä jälkien peittelyssä.

12. luku,

jossa kerrotaan Jari Aarnion ja ensimmäisessä tynnyrijutussa tuomitun Raine Sievälän salaisesta yhteydenpidosta ja rahalähetyksistä vankilaan.

13. luku,

jossa kerrotaan, kuka oli niin kutsuttu Malmin nainen ja kuinka hän alkoi paljastaa yksityiskohtia Jari Aarnion epäillyistä huumebisneksistä. Luvussa kerrotaan myös, miten krp teki tutkinnassa virheen.

14. luku,

jossa kerrotaan Jari Aarnion ja huumeparoni Miika Kortekallion siskon yhteydenpidosta.

15. luku,

jossa kerrotaan Jari Aarnion ja alamaailman johtajan Keijo Vilhusen salatusta yhteistyöstä.

16. luku,

jossa kerrotaan lavastushankkeesta. Yrittikö Jari Aarnio lavastaa rikollisjärjestö United Brotherhoodin Jykän Pasilan mieheksi?

17. luku,

jossa kerrotaan, kuinka Jari Aarniolla oli puoli miljoonaa euroa käteistä. HS kävi sattumalta Aarnion omakotitalon rakennustyömaalla Porvoossa, juuri kun hänen alaisensa olivat levittämässä kuorikatetta samaan paikkaan, josta puoli vuotta myöhemmin löytyi rahakätkö.

18. luku,

jossa kerrotaan, mitä Jari Aarnion luottomiehet poliisissa tekivät Aarnion kiinnioton jälkeen.

19. luku,

jossa kerrotaan, mitä tapahtui Jari Aarnion huumeoikeudenkäynnin kulisseissa.

20. luku,

jossa kerrotaan Helsingin käräjäoikeuden tuomiosta.

21. luku,

jossa kerrotaan, kuinka Helsingin huumepoliisit toimivat vuosien ajan omilla pelisäännöillään, kun he pitivät yhteyttä alamaailman tietolähteisiin.

22. luku,

jossa kerrotaan huumepoliisien toimineen ilman uskottavaa valvontaa, vaikka poliisikomentaja Jukka Riikonen ja muu poliisijohto olivat saaneet useita vihjeitä huumepoliisin likaisesta pelistä.

23. luku,

jossa kerrotaan poliisin tekemistä muutoksista.

24. luku,

jossa kerrotaan, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.

Viitteet

Henkilöhakemisto

Kerrostalon oven syvennyksessä seisoo poliisi. Aamu on Helsingin Pasilassa kylmä ja harmaa, mutta sade antaa odottaa itseään. Poliisi on siviiliasussa, ja hän polttaa tupakkaa. Samalla hän tarkkailee vastapäistä pimeää rappukäytävää. Sisällä, talon pohjakerroksessa, odottaa poliisin kiinniottoryhmä.

Vihdoin neljänteen kerrokseen syttyy valo, ja rappukäytävän ikkunasta kurkistaa vaalea nainen. Talon pohjakerroksessa seisovat poliisit kuulevat, kuinka hissi lähtee liikkeelle. He odottavat hetkeä, jolloin hissi pysähtyy nytkähtäen heidän eteensä ja ovi aukeaa. Poliisien yllätykseksi hissi ei koskaan saavu pohjakerrokseen. Se jää kerrosta ylemmäs, ykköskerrokseen, josta on kulku sisäpihalle. Kuuluu, kun ovi käy. Kaksi poliisia säntää rappusia ylös.

Sisäpihalla oviaukossa väijynyt poliisi on nähnyt hetkeä aiemmin ikkunasta, että hissistä ryntää ulos mies, joka ottaa jo rappukäytävässä juoksuaskelia. Ulkona mies kiihdyttää täyteen vauhtiin ja juoksee sisäpihan poikki mitä nahkakengistä lähtee. Hänellä on musta salkku, jota hän kantaa kuin amerikkalaista jalkapalloa, jotta se pysyy varmasti mukana.

Kiinniottoryhmän poliisit ovat päässeet pohjakerroksesta sisäpihalle, mutta mies on ehtinyt kadota. Pihalla väijyssä ollut poliisi viittoo kollegoilleen oikean suunnan. Pienen juoksulenkin tehtyään poliisit huomaavat, että salkun kanssa paennut mies kurkistelee läheisestä porttikongista.1

Mies ei lähde enää juoksuun. Hänelle kerrotaan kiinnioton syy, ja hänelle tehdään henkilöntarkastus. Taskuista löydetään passi, yli 400 euroa käteistä, puhelin ja prepaid-liittymän kantakortti.

Poliisi kirjaa muistiin salkun sisältöä: kaksi puhelinta, mittanauha, kääntöveitsi, purukumipussi, huulirasva, sytytin, liimaa, mustekynä, käyttöohjekirja, käyntikortti.

Kello on 8.28. On tiistai, 12. marraskuuta 2013. Helsingin huumepoliisin päällikkö, rikosylikomisario Jari Aarnio on otettu kiinni.2

Lukijalle

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi joulun välipäivinä 2016 Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion maksimirangaistukseen huumetynnyrijutussa. Jo aiemmin, syyskuussa 2016, Helsingin hovioikeus oli antanut tuomionsa jutun Trevoc-haarassa. Aarniolle määrätty vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdoton vankeusrangaistus korotettiin kolmeksi vuodeksi vankeutta. Hän sai molemmista jutuista yhteensä 13 vuotta vankeutta.

Tuomiot herättivät kysymyksiä. Miten tämä on mahdollista? Miten poliisiorganisaatiossa oli vuosikymmenien ajan voinut edetä mies, jolla oli yhteisiä bisneksiä alamaailman kanssa? Miksei poliisissa huomattu mitään, vaikka Aarnion epäselvistä toimista oli liikkunut huhuja vuosikausia?

Tämän kirjan tavoite on etsiä vastausta näihin kysymyksiin. Tätä kirjoitettaessa oikeusprosessit ovat vielä kesken, mutta julki tulleen aineiston perusteella on mahdollista hahmottaa jo varsin selvä kuva. Osa tapahtumista on riidanalaisia tai niitä tulkitaan eri tavalla. Koko totuus selviää tuskin koskaan.

Olemme Helsingin Sanomien rikos- ja oikeustoimittajina kirjoittaneet rikosprosessista alusta alkaen. Olemme käyneet läpi kymmeniätuhansia sivuja asiakirjamateriaalia, seuranneet oikeudenkäyntejä ja haastatelleet yli sataa ihmistä. Kaikkea oikeudessa esitettyä näyttöä emme pysty selostamaan, eikä se ole tarkoituskaan. Lisätietoja kaipaavat voivat lähdeviitteiden avulla lukea alkuperäisiä asiakirjoja.

Esitämme kirjassa myös omia päätelmiämme saatavilla olevien tietojen perusteella. Pyrimme kuitenkin antamaan lukijalle niin hyvät faktatiedot, että hänellä on mahdollisuus harkita asioita itse – ja päätyä halutessaan erilaisiin päätelmiin kuin me.

Tarkan pohdinnan jälkeen päätimme, että käytämme asiakirjoissa esiintyvistä virkamiehistä heidän omia nimiään. Kirjassa käsitellään heidän virkatoimiaan, eikä kenenkään yksityiselämästä kerrota mitään, ellei se ole aivan välttämätöntä tapahtumien taustoittamiseksi ja ymmärtämiseksi. Katsoimme, että kansalaisten oikeus saada täsmällistä tietoa Suomen historian vakavimmasta virkarikosasiasta ja siihen liittyvistä seikoista ylittää yksittäisten virkamiesten toiveen pysytellä anonyyminä.

Poikkeuksia tähän nimilinjaukseen teimme perustelluista syistä esimerkiksi silloin, kun jonkun virkamiehen työtehtävät edellyttävät nimettömyyttä. Lukijaa helpottaaksemme karsimme lisäksi sellaisten sivuhenkilöiden nimiä, joiden rooli jäi satunnaiseksi maininnaksi.

Osa haastatteluista tehtiin nimenomaan tätä kirjaa varten, mutta osa ihmisistä on haastateltu pitkän prosessin aikana Helsingin Sanomien uutisjuttujen tekemisen yhteydessä. Siksi kerromme haastatteluajankohdan erityisesti silloin, kun sillä on merkitystä lausunnon arvioinnissa. Suuri osa haastatelluista halusi esiintyä nimettömänä, mutta jotkut antoivat haastattelun nimellään.

Pyrimme valottamaan myös omaa toimintaamme. Joillekin lukijoille kurkistus toimittajan työtapoihin voi olla jo sinänsä kiinnostavaa, mutta välillä lehtijuttumme sysäsi liikkeelle tapahtumaketjuja. Esiinnymme itse kirjassa kolmannessa persoonassa sen takia, että lukijalle tulisi selväksi, kummasta kirjoittajasta on kyse.

Normaalin journalistisen käytännön mukaisesti olemme tarjonneet asianosaisille mahdollisuutta kommentointiin, jos esittämämme uudet tiedot saattaisivat heidät erittäin kielteisen julkisuuden kohteiksi. Kommentteja emme ole pyytäneet sellaisiin asioihin, joista asianosaiset ovat saaneet lausua virallisten prosessien yhteydessä. Niissä tapauksissa olemme siteeranneet niitä lausuntoja, joita he ovat antaneet prosessien aikana.

Jari Aarnio kieltäytyi haastattelusta.

Helsingissä 9. tammikuuta 2017

...