ISBN 978-951-0-42679-1

Teosta varten on saatu apuraha WSOY:n kirjallisuussäätiöltä.
© Kimmo Takanen ja WSOY 2017

Kansi: Työnalle

Teoksen jakelu ja osittainen kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on korvausvastuun ja rangaistuksen uhalla kielletty.

Werner Söderström Osakeyhtiö 2017

LUKIJALLE

Tämän kirjan kirjoittamisen aikaan ensimmäisen kirjani, Tunne lukkosi -teoksen, julkaisusta on kulunut viitisen vuotta. Tunne lukkosi -kirjasta tuli paljon suositumpi kuin mitä saatoin kuvitella. Kirja on edelleen korkealla myyntitilastoissa, ja siitä otetaan useita uusia painoksia vuosittain.

Suomalaiset ovat ottaneet tunnelukot omikseen. Olemme testanneet tunnelukkojamme, tehneet testejä selvittääksemme lapsuutemme vaikutuksia tunnelukkojemme syntyyn, olemme lukeneet kirjoja, käyneet kursseilla, avanneet lukkoja yksilö- ja ryhmäterapiassa ja keskustelleet niistä nettipalstoilla ja kahvipöydissä.

Viidessä vuodessa omat ajatukseni tunnelukoista ovat syventyneet ja kypsyneet. Näitä ajatuksia tarjoilen sinulle tässä kirjassa: uutta näkökulmaa, uusia ideoita, uusia työkaluja – vanhoja hylkäämättä tai rikkomatta. Vuosien varrella olen saanut rutkasti lisää kokemusta, kun olen auttanut lukuisia asiakkaitani työstämään omia tunnelukkojaan. Olen edelleen oppinut paljon heidän kanssaan työskentelystä. Olen myös samalla kehittänyt uusia työmenetelmiä lukkojen purkamiseen. Olen itse käyttänyt kirjan menetelmiä ja harjoituksia avatakseni omia tunnelukkojani. Myös asiakkaani ovat hyötyneet niistä. Siksi uskon, että sinäkin voit hyötyä kirjan sisällöstä monella tapaa.

On tosiasia, että meillä kaikilla on lukkoja. Yhtä lailla on totta, että lukkojen avaaminen vaatii paljon työtä. Toivon, että voin tämän kirjan sanoilla motivoida sinua tekemään tuota työtä oman itsesi eteen. Toivon myös, että löydät kirjan lukuisista tehtävistä, harjoituksista ja testeistä itsellesi sopivia työvälineitä. Yksi tehtävä sopii yhdelle, toinen harjoitus toiselle. Valitse sellaisia tehtäviä, jotka tuntuvat juuri sinulle sopivilta. Kokeile jotain harjoitusta, vaikka se ei niin kiinnostaisikaan sinua tai vaikka se tuntuisi vaikealle.

Tämän kirjan tarkoitus on auttaa sinua auttamaan itseäsi omalla matkallasi. Tarjoamassani terapiassa tämä on keskeisenä toimintaperiaatteenani. Olen matkakumppani, mutta en tee matkaa toisen puolesta. En halua tehdä asiakkaistani itsestäni riippuvaisia.

Tämä kirja on jatko-osa Tunne lukkosi -teokselle. Johdatan sinut tunnelukkojen maailmaan, jos se ei ole sinulle entuudestaan tuttu. Tämän kirjan liitteistä löydät sekä tunnelukkotestin että tunnelukkojen kuvaukset. Niiden avulla voit testata tunnelukkojasi sekä tutustua tarkemmin siihen, mitä yksittäiset tunnelukot tarkoittavat. Suosittelen lukemaan myös Tunne lukkosi -kirjan, koska sieltä löytyy paljon tunnelukkoihin liittyvää perustietoa ja esimerkkejä.

Kirja pystyy auttamaan sinua vain tiettyyn rajaan asti. Jos sinusta tuntuu, ettet pääse lukkojen kanssa eteenpäin, suosittelen hankkimaan siihen ulkopuolista, ammatillista apua. Avun saaminen ei ole aina helppoa, joten älä lannistu, jos et heti löydä itsellesi sopivaa auttajaa. Myös ystäväsi tai puolisosi voivat auttaa sinua ja voitte yhdessä työstää lukkojanne.

Tunne lukkosi -kirjassa puhutaan sisäisestä aikuisesta, vanhemmasta ja lapsesta. Perusmalli ja -periaatteet ovat näiltä osin ennallaan, mutta mallia on tässä teoksessa laajennettu. Oikeastaan mallia on pilkottu pienempiin osiin. Kun jaamme persoonallisuuteemme liittyviä asioita pienempiin kokonaisuuksiin, ymmärrämme paremmin itseämme. Näemme paremmin, mistä sisäiset ristiriitamme ja niiden aiheuttamat tunteet kumpuavat.

Keskeisin muutos aiempaan nähden on se, että yhden sisäisen lapsen sijaan puhun kirjassa lapsiosistamme. Löydämme itsestämme vauvan, taaperon, leikki-ikäisen, kouluikäisen ja teinin. Aikuisesta itsestämmekin voimme löytää useita puolia, juuri sopivanlaisen kullekin lapsiosallemme.

Tunnelukon avautuminen ei tarkoita sitä, ettemme enää koskaan tuntisi itseämme hylätyiksi, yksinäisiksi, torjutuiksi, riittämättömiksi tai epäonnistuneiksi. Kun tunnelukko avautuu, se ei enää lukitse meitä itsellemme haitalliseen toimintaan vaan osaamme toimia tunteen kanssa uudenlaisella, aikuismaisella tavalla: tiedostamme tunteemme ja toimimme toisella tapaa, vaikka edelleen tunnemme epämukavaa tunnetta.

Tunnelukkotyöskentelyn päämääränä on vahvistaa vastuullisen aikuisen osaa itsessämme. Aikuisina osaamme vaikkapa kertoa pahasta olostamme tai pyytää apua sen sijaan, että yrittäisimme vain pärjätä yksin. Osaamme aikuismaisesti sopia riidan mykkäkoulun pitämisen sijaan, vaikka lapsiosallemme mykkäkoulu tuntuisikin parhaalta keinolta selvitä. Osaamme aikuisina toimia niin että tarpeemme tyydyttävät sen sijaan, että jäämme toisten ihmisten reaktioiden armoille, kuten lapsuudessa jäimme.

Kun opimme työstämään tunteitamme, kykenemme toimimaan rakentavammin epämukavista tunteista huolimatta. Tunteemme eivät enää automaattisesti lukitse meitä itsellemme haitalliseen toimintaan. Tämän itsensä kehittämisen seurauksena niin itsellämme kuin läheisillämmekin on parempi olla.

Tunteet ovat olleet jollain tapaa seuranamme aina lapsuudestamme lähtien, ja niiden aiheuttamat toimintatavat ovat lukkiutuneet vuosien varrella. Vain tunteita työstämällä voimme vapautua lukoistamme ja oppia toimimaan toisella tapaa. Ei ole pikatietä onneen, vaan kuljettavanamme on työläs ja usein kivuliaskin polku. Työtä on tehtävä, jos jotain aikoo työstää. Pysyn edelleenkin matkakumppaninasi, lähdetään liikkeelle!

Oulussa helmikuussa 2017

Kimmo Takanen

LUKITUMME SELVIYTYMÄÄN

TUNTEET LUKITSEVAT TOIMINTAAN

Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja keinoja selvitä vaikeista tunteista. Niiden vaikutuksesta välttelemme tai pakenemme tunteitamme, antaudumme niille tai hyökkäämme niitä vastaan. Tämä näkyy samankaltaisena toimintana ja käyttäytymisenä ulospäin. Vaikka järjellä tietäisimmekin, ettei meidän kannattaisi toimia kuten toimimme, tunteemme ikään kuin lukitsevat meidät itsellemme haitalliseen toimintaan, kun yritämme vain selvitä tukalista tunteistamme.

Tunnelukkomme ohjaavat meitä toimimaan lapsuudessa ja nuoruudessa opittujen selviytymiskeinojen mukaisesti. Kun tunnelukko aktivoituu, meissä herää tunteita, joiden vaikutuksesta emme kykene toimimaan tilanteessa aikuismaisen järkevästi, ratkaisukeskeisesti ja tilanteen edellyttämällä tavalla. Sen sijaan toimimme lapsenkaltaisesti tunteidemme ohjaamina.

Lapsuudessa tunnelukkoihin liittyvät selviytymiskeinot olivat hyödyllisiä, koska ne edistivät selviytymistä ja sopeutumista meitä ympäröiviin olosuhteisiin, joihin emme voineet itse vaikuttaa. Aikuisuudessa ne sen sijaan vaikeuttavat ja estävät sopeutumista ympäröiviin olosuhteisiin, elämäntilanteisiin ja muutoksiin. Aikuisina meillä olisi muitakin keinoja toimia kohtaamissamme tilanteissa, mutta tunnelukot taannuttavat meidät isommiksi tai pienemmiksi lapsiksi. Järkemme himmenee ja tunteet ohjaavat meitä, yleensä vieläpä tiedostamattamme.

Aikuisuudessa tunnelukoista tulee haitallisia, koska emme enää tarvitse lapsuuden selviytymiskeinoja, mutta emme osaa myöskään päästää niistä irti. Emme tarvitse lapsuuden selviytymiskeinoja, koska olemme aikuisia ja elämme aivan toisenlaisissa olosuhteissa, täysin erilaisessa maailmassa, jossa lapsuuden keinot eivät enää ole toimivia. Aivan kuten olisimme kasvaneet viidakossa ja sitten muuttaneet kaupunkiin. Emme voi käyttää viidakon selviytymiskeinoja kaupungissa, vaan joudumme armotta vaikeuksiin.

Aikuisina meillä on enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja sekä toisenlaisia kykyjä ja taitoja toimia kohtaamissamme tilanteissa. Siksi voisimme luopua lapsuudenajan toimintatavoistamme. Emme kuitenkaan voi päästää irti mistään sellaisesta, mistä emme tiedosta pitävämme kiinni. Emme voi muuttaa tai korjata mitään, minkä olemassaolosta emme ole tietoisia. Siksi tunnelukkojen tunnistaminen ja tiedostaminen ovat välttämättömät ensiaskeleet niiden avaamisessa. Jo pelkkä tunnelukkojen tunnistaminen auttaa monesti ymmärtämään omaa toimintaa ja tarjoaa mahdollisuuden vaihtoehtoiseen toimintaan.

Se, että lapsi kehittää itselleen tunnelukkoja, on selviytymisen näkökulmasta järkevää. Tunnelukot ovat lapsen selviytymistä edistäviä toimintatapoja. Se, että aikuinen käyttää lapsena opittuja keinoja, on ymmärrettävää, mutta nykypäivän tilanteeseen liittyvän ongelman ratkaisemisen näkökulmasta se ei ole järkevää eikä tarkoituksenmukaista. Yritämme käyttää keinoa, jonka osaamme, ja koska osaamme sen, käytämme sitä, vaikka se ei auta meitä saamaan tarvitsemaamme. Ei siis ole ihme, että turvaudumme tunnelukkoihimme. Opimme turvautumaan niihin pienestä pitäen, ja siksi niistä ei ole helppoa päästää irti.

Tunnelukot ovat meissä tiukassa ja pyrkivät pitämään pintansa. Olemme oppineet siihen, että ne ohjaavat meitä, emmekä ole kovin halukkaita luopumaan niistä, vaikka tunnistaisimmekin niiden haitallisuuden. Samalla tavalla jokainen tupakoitsija tietää tupakoinnin haitat ja vaarat eikä silti kykene helpolla luopumaan tavastaan. Yhtä lailla tunnelukot ovat haitallisia tapojamme, joista luopuminen on vaikeaa.

Opimme jo lapsina selviämään epämukavista, vaikeista tunteista. Meillä ei ollut sen suhteen vaihtoehtoa, meidän oli vain selvittävä ja pärjättävä niillä keinoilla, mitä lapsina meillä oli käytettävissämme. Emme kyenneet lapsina käsittelemään tunteitamme, koska lapsilla ei ole siihen kykyä. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja apua tunteidensa käsittelyyn. Aikuisen tehtävänä on kannatella lasta, kun lapsi ei itse kykene kannattelemaan omia tunteitaan. Kun aikuista ei ole saatavilla, on lapsen vain selvittävä parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsi oppiikin parhaan mahdollisen tavan selvitä lapsuuden tukalista tilanteista vanhempien, sisarusten ja ikätovereiden kanssa.

Selviytymiskeinot ovat lapsen ...