Kansi

Nimiö

Tekijänoikeudet

Englanninkielinen alkuteos

The Green Pharmacy Guide to Healing Foods

Published by arrangement with RODALE INC. Emmaus, PA, U.S.A.

Suomenkielinen laitos © Kustannusosakeyhtiö Otava

Suomenkielisen tekstin tarkistanut farmakognosian dosentti Yvonne Holm Helsingin yliopistosta.

Kansi: Jenni Kiviniemi

Tämä on Kustannusosakeyhtiö Otavan vuonna 2011 ensimmäistä kertaa painettuna laitoksena julkaiseman teoksen sähkökirjalaitos.

Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty.

ISBN 978-951-1-25710-3

Kustannusosakeyhtiö Otava 2011

Alkusanat

Tämä teos on tarkoitettu hakuteokseksi, ei lääkärin hoitoa korvaavaksi itsehoito-oppaaksi. Jos on syytä epäillä vakavampaa ongelmaa, on käännyttävä lääkärin puoleen. Tämän kirjan tarkoituksena on antaa lukijalle asiallista tietoa erilaisista terveyteen vaikuttavista ruoka-aineista. Niillä ei kuitenkaan tule korvata lääkärin määräämiä hoitoja.

Omistuskirjoitus

Maailman työlleen omistautuneille parantajille, varsinkin niille jotka eivät tee vahinkoa ja niille jotka käyttävät ruokia lääkkeenä silloin, kun se on sopivaa.

Maailman omaperäisille tutkijoille, jotka ovat vaivojaan säästämättä suorittaneet ne tarvittavat tutkimukset, joita me kirjailijat innokkaasti sulattelemme ja toistamme.

Rodale-kustantamon henkilökunnalle, joka kiinnitti huomioni moniin uusiin ideoihin pyrkiessämme valitsemaan lupaavimmat ”kasvilääkkeet”.

Perheelleni, ystävilleni, työtovereilleni ja opiskelijoilleni, jotka usein näkivät minun kiivastuvan herkästi sitä mukaa kuin aikataulut kiristyivät kuin silmukka kaulani ympärillä.

Ja sinulle, lukijani – toivon tämän kirjan johdattavan sinut parantumisessa uusien valintojen pariin, jotka saattavat säästää sinut kalliimmilta ja pahaenteisemmiltä lääkkeiltä.

Johdanto

JOHDANTO

Ravintoa ajatuksille… ruoasta

Siitä on yli kymmenen vuotta, kun kirjoitin kirjani The Green Pharmacy. Paljon on muuttunut sen jälkeen, etenkin siinä kuinka julkisuudessa suhtaudutaan lääkekasveihin. Silloin aikaisemmin ne olivat jossain mielessä uusi asia, vielä virallisen lääketieteen ja tieteen rajamailla. Nykyisin ne ovat lähes valtavirtaa. Niiden parantavia yhdisteitä on monissa tuotteissa yskänlääkkeistä energiajuomiin.

Varmasti yksi syy lääkekasvien suosion kasvuun on niitä tukeva luotettava tutkimustyö. Rohdoskasveihin kohdistettavia yleisimpiä syytöksiä on se, että niitä ei ole tieteellisesti ”todistettu päteviksi”, vaikka monia niistä on käytetty satoja, ellei tuhansia vuosia. Sekä valtio että yksityiset instituutiot ovat rahoittaneet kasvien ja niiden parantavien ominaisuuksien tutkimusta. Joidenkin kasvien osalta tulokset ovat olleet sekalaisia, mutta toiset ovat menestyneet tutkimuksissa hyvin – jopa pitäneet pintansa itsehoito- ja reseptilääkkeitä vastaan.

Minä valitsen aina mieluummin kasvin kuin pillerin. Itse asiassa minulla kasvaa tusinoittain näitä luonnon parantavia kasveja aivan taloni takana, Vihreiden rohdosten puutarhassa. Ne on sijoitettu kasvimaalle sairauden tai vaivan mukaan. Keväästä kesään ja aina syksyyn saakka voin korjata satoa sitä mukaa kuin tarvitsen – olipa kyseessä hyönteispiston hoitaminen tai kihtini äitymisen estäminen, sillä kihtini pahenee, jos heittäydyn huolettomaksi.

Niinpä sen ei pitäisi olla yllätys, että uudessa kirjassani Parantavien ruokien opas suosin edelleen rohdoskasvien käyttöä sekä pikkuvaivoihin että vakavampiin kroonisiin tiloihin, joihin konventionaaliset hoidot ovat usein sopivia tai tarpeellisia. Tämänkaltaisissa tapauksissa rohdoskasvit saattavat vahvistaa paranemista ja ehkä jopa vähentää lääkityksen tarvetta. (Tosin en voi kylliksi korostaa, että koskaan ei saisi muuttaa lääkärin määräämää hoitosuunnitelmaa neuvottelematta hänen kanssaan.)

Tätä kirjaa varten olen laajentanut määritelmääni lääke- eli rohdoskasveista niin, että siihen sisältyvät kaikki kasvipohjaiset ravintoaineet – nimittäin hedelmät, vihannekset, pavut, viljat sekä pähkinät ja siemenet. Enimmäkseen ne ovat parannuskeinoja, joita löytää helposti lähimmästä supermarketista tai torilta tai joita jostain muusta syystä pitää keittiössään saatavilla. Myönnän, että olen ottanut mukaan muutamia eksoottisiakin kasveja, kuten Myrciaria dubia -kasvin (tunnetaan nimellä camu-camu) hedelmän, johon tutustuin yhdellä Amazonin alueelle tekemistäni lukuisista tutkimusmatkoista. Camu-camu on ylittämätön C-vitamiinin lähde. Nykyisellään sitä saa Yhdysvalloista ainoastaan jauheena. Rahalleen saa mielestäni enemmän vastinetta, kun jauheen sijasta valitsee hedelmän, koska se sisältää muitakin parantavia yhdisteitä.

Tästä päästäänkin tärkeään näkökohtaan. Vaikka totunnaisen näkemyksen mukaan jostakin nimenomaisesta ravintoaineesta erotetaan parantavana ominaisuutena jokin tietty ravintoaine, en täysin hyväksy tällaista menettelytapaa. On totta, että elimistömme tarvitsee riittävän määrän tiettyjä vitamiineja ja kivennäisaineita – niin kutsuttuja välttämättömiä ravintoaineita – voidakseen hoitaa biokemialliset perustehtävänsä. Lisäksi ravitsemukseen liittyvät puutteet saattavat edistää tiettyjen sairauksien puhkeamista. Olen vakuuttunut siitä, ettei yksikään ravintoaine toimi erillisenä. Ruoat saavat parantavan kykynsä ravintoaineiden ja muiden yhdisteiden – erityisesti kasvikemiallisten yhdisteiden eli fytokemikaalien – synergistisistä vaikutuksista. Juuri siksi ruoka-aineet ovat melkein aina parempi valinta kuin ravintolisät ja tuoreet elintarvikkeet terveellisempiä kuin teollisesti valmistetut.

Tuonnempana tässä kirjassa viitataan silloin tällöin kerrannaisvaikutusvalikkoihin (MAM). Ne ovat osa Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA) kasvikemiallista tietokantaa, jonka loin työskennellessäni maatalousministeriössä. Yhdessä valikossa tunnistetaan tietyn lääkekasvin kasvikemialliset yhdisteet sekä niiden hoitavat vaikutukset. Tämän pohjalta kukin valikko luo ”synergialukeman”, joka antaa viitteitä siitä, kuinka kyseinen kasvi saattaisi vaikuttaa jonkin vaivan ehkäisyyn tai hoitoon verrattuna muihin kasveihin. Kerrannaisvaikutusvalikot eivät sinänsä ole mitään mittapuututkimusta, mutta ne voivat ohjata meitä sellaisten kasvien ja kasvipohjaisten ravintoaineiden luo, joita emme ehkä ole tulleet ajatelleeksi, koska ne eivät sisällä merkittäviä määriä välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita.

Vaikka tässä kirjassa on pääasiallisesti kasvipohjaisia parannuskeinoja, mukana on myös joitakin eläinkunnasta saatavia tuotteita – enimmäkseen kaloja ja maitotuotteita. Kasviruoat ovat aina ensisijainen valintani, pääasiassa siksi että ainoastaan kasveissa on noita elintärkeitä kasvikemiallisia yhdisteitä. Eläinperäisissä ravintoaineissa niitä ei ole. Silti toimittajani ja tutkijani suostuttelivat minua sisällyttämään tähän kirjaan eläinperäisiä tuotteita, koska ne ovat eräiden ravintoaineiden parhaita saatavilla olevia lähteitä. Hyvä esimerkki on kalsium. Sitä voi saada kohtalaisia määriä muun muassa tummanvihreistä kasviksista, mutta harvoin läheskään yhtä paljon kuin maitotuotteista. Yleensä olen koettanut antaa kasvipohjaisia vaihtoehtoja eläinpohjaisille parannuskeinoille, joten kukin voi päättää, mikä on itselle parasta.

Luullakseni lukija odottaa innokkaasti pääsevänsä tämän kirjan toiseen osaan, jossa parannuskeinot on järjestetty vaivojen mukaan. Kaikin mokomin sinne voi edetä suoraankin, mutta kehottaisin silti joskus lukemaan läpi myös ensimmäisen osan. Siinä on hyödyllistä tietoa terveellisen syömisen taustalla olevasta tieteestä sekä ehdotuksia siitä, kuinka voi maksimoida oman ruokavalionsa tehon. Ensimmäisessä osassa on myös ”tehotusina”, ne 12 ravintoainetta, joita itse pidän niiden sisältämien ravintoaineiden ja kasvikemiallisten yhdisteiden perusteella kaikkein hyödyllisimpinä taistelussa sairauksia vastaan.

Itse sairauksia ja vaivoja käsittelevissä luvuissa kullakin parannuskeinolla on 1–3 tähden luokitus. Luokitukset pohjautuvat tieteellisen tutkimuksen, perinnetiedosta saadun todistusaineiston ja eri parannuskeinoista saamieni kokemusten yhdistelmään. Ne ovat täysin subjektiivisia, mutta toivottavasti ne auttavat lukijaa valinnoissa, koska useimpiin vaivoihin on tarjolla joukko parantavia ruoka-aineita, joista voi valita.

Muutamia mielessä pidettäviä varoituksia:

Jos kokeilet jotain ruoka-ainetta ensimmäistä kertaa, etene varovasti – erityisesti jos sinulla on ruoka-aineallergioita tai yliherkkyyttä. Kyllä, ravintoaineet ovat peräisin luonnosta ja yleensä turvallisia, mutta jopa ne voivat aiheuttaa ongelmia joillekin ihmisille. Jos huomaat merkkejä haitallisesta reaktiosta, lopeta kyseisen ruoka-aineen nauttiminen ja käy mahdollisimman pian oman lääkärisi puheilla.
Mainitsin tästä jo aikaisemmin, mutta sen toistaminen on tärkeää: Älä muuta mahdollista lääkärin määräämää hoitoa neuvottelematta ensin hänen kanssaan. Lääkityksen annoksen pienentäminen omin päin voi johtaa vakaviin seurauksiin. Parempi katsoa kuin katua, kuten sananlaskukin sanoo.
Valitsitpa minkä parannuskeinon hyvänsä, anna sille tarpeeksi aikaa vaikuttaa. Jotkin tuottavat tulosta nopeasti, kun taas toisten vaikutukset voivat näkyä vasta viikkojen kuluttua. Lisäksi kukin reagoi yksilöllisesti hoitoihin. Jos jokin hoito ei kohdallasi tepsi – sanotaan vaikka noin kuudessa viikossa – kokeile ihmeessä jotain toista. Saatat joutua kokeilemaan useita eri ravintoaineita, kunnes löydät itsellesi parhaan vaihtoehdon.

Oletko siis valmis aloittamaan? Hyvä. Tutkikaamme yhdessä kaikkea sitä hämmästyttävää para...