Kansi

Etusivu

Jarno Limnéll

MAAILMA JA SUOMI 9/11 JÄLKEEN

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ

HELSINKI

Tekijänoikeudet

ISBN 978-951-0-38715-3

© Jarno Limnéll 2011

Kannen kuva: Zuma Press/Mvphotos

Versio 1.0

Werner Söderström Osakeyhtiö 2011

Päivä, joka muutti maailman – vai muuttiko?

»New Yorkin ja Washingtonin kaupungit Yhdysvalloissa ovat joutuneet terrori-iskujen kohteeksi.»

YLEISRADION TV-UUTISTEN ALOITUSSANAT 11.9.2001

»Syyskuun 11. 2001 oli Yhdysvalloille ennennäkemättömän järkytyksen ja kärsimyksen päivä.»

ISKUJA TUTKIMAAN ASETETUN 9/11-KOMISSION RAPORTTI

»Pahempaa kuin Pearl Harbor.»

JAPAN TIMES -LEHDEN OTSIKKO 12.9.2001

»Ei kulu päivääkään, etten sieluni silmin näkisi tornitalojen sortumista. Mieleni pysähtyi siihen päivään. En pääse siitä yli. Niin järkyttävää se oli.»

KATHLEEN TRAINA, NEW YORK

»9/11 muutti kaiken.»

GEORGE W. BUSH

Syyskuun 11. päivän vuonna 2001 piti olla tavallinen tiistaipäivä. Aamu New Yorkissa oli alkanut aurinkoisessa ja vähätuulisessa säässä. Maailma oli rauhallinen, eikä vakavia uhkia tuntunut olevan. Oli turvallista, ja arkirutiinit pyörivät. Tavallista tiistaita ei päivästä kuitenkaan tullut. Tämän tiistain muistamme jokainen. Päivästä, amerikkalaisittain 9/11, tuli yksi Yhdysvaltojen historian merkittävimmistä. Useissa yhdysvaltalaisissa arvioissa 9/11 on nostettu vaikuttavuudessaan 7. joulukuuta (Japanin hyökkäys Pearl Harboriin), 22. marraskuuta (presidentti John F. Kennedyn salamurha) ja 4. heinäkuuta (Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä) rinnalle – jopa ohi. Nämä vuosipäivät vaikuttavat syvästi yhdysvaltalaisten mieliin ja elämään. Eikä vain yhdysvaltalaisten. Syyskuun 11. päivän tapahtumat jäivät meidän kaikkien mieliin pysyvästi.

Tätä kirjaa kirjoittaessani olen käynyt lukuisia keskusteluja syyskuun 11. päivän tapahtumista ja päivään yhdistyvistä tuntemuksista. Keskusteluissa ihmiset ovat kysymättäkin alkaneet pian kertoa, »missä minä olin, kun WTC-tornit romahtivat.» Näin on tapahtunut niin New Yorkissa, Berliinissä, Tukholmassa kuin Espoossa. Kaikki pystyvät – ja haluavat – sanoa jotain syyskuun 11. päivästä. Kaikilla on oma muistonsa. Internetistä puolestaan löytyy lukuisia keskustelusivustoja, joilla ihmiset jakavat kokemuksiaan ja tuntemuksiaan syyskuun 11. päivän tapahtumista. Syntyneet mielikuvat ovat vahvoja, myös meillä täällä Suomessa. Tapahtumat rikkoivat jollakin tavalla normaalin ajattelun rajoja.

Palvelin upseerina Kaartin Jääkärirykmentissä Helsingissä ja istuin komppaniamme kouluttajien kahvihuoneessa, kun »se» tapahtui. Katsoin suoraa televisiokuvaa, kun toinen lentokoneista iskeytyi 110-kerroksiseen pilvenpiirtäjään. Muistan vieläkin hämmennykseni ja mieleen iskostuneet kysymykset: Miten tämä on mahdollista, ja miten Yhdysvallat tulee tähän reagoimaan? Nämä kysymykset olivat varmasti miljoonien muidenkin ihmisten mielessä samana hetkenä. Jälkimmäiseen kysymykseen saatiin vastaus pian, kun Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti: »He ovat julistaneet sodan meitä vastaan, ja olen tehnyt päätöksen, että olemme kansakuntana sodassa.» Paluuta 1990-luvulla voimistuneeseen idealistiseen ja positiiviseen turvallisuuskehitykseen tai alkaneeseen 2000-luvun »rauhan vuosisataan» ei tuntunut tuolloin enää olevan. Jotain merkittävää ja aivan uutta oli nyt tapahtunut, muistan ajatelleeni. Ilmassa oli paljon kysymyksiä – ja vähän vastauksia.

Syyskuun 11. päivänä tapahtui jotain, mitä ei osattu kunnolla etukäteen edes pelätä tai sotilaallisissa suunnitelmissa varautua. Yhdysvallat joutui merkittävien iskujen kohteeksi omalla mantereellaan. Maailman ainoa suurvalta ja ylivoimaisin sotilasmahti ei näitä tapahtumia kyennyt estämään. Eihän tämän pitänyt olla mahdollista! Sen jälkeen kun britit polttivat Washingtonin vuonna 1814, Yhdysvaltain mantereelle ei ole tehty vakavaa hyökkäystä. Yhdysvallat ei ole edes ollut uhattuna.

Syyskuun 11. päivän tapahtumista ei tee poikkeuksellista uhrien lukumäärä. Maailmassa on pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut lukuisia tapahtumia, joissa uhrien määrä on noussut huomattavasti suurempiin lukemiin. Syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat poikkeuksellisia ja historiallisia niiden kohteen vuoksi. Koko maailman huomio keskittyi tuona päivänä New Yorkissa sijainneisiin WTC-pilvenpiirtäjiin – amerikkalaisuuden symboleihin – jotka joutuivat iskujen näyttävimmiksi kohteiksi. Jos iskujen tavoitteena olisi ollut mahdollisimman suuren materiaalisen tuhon ja inhimillisen kärsimyksen tuottaminen, olisi kohteet kannattanut valita toisin. Mutta ne kohdistettiin tarkoituksellisesti World Trade Centeriin ja Pentagoniin, siis nimenomaan symboleihin. Kyse oli iskusta Yhdysvaltojen sieluun, kuten 9/11-tapahtumista paljon kirjoittanut Noam Chomsky on todennut. Iskut olivat jotain poikkeuksellista, jotain aivan uutta. Myytti supervallan haavoittamattomuudesta romuttui. Oli nopeasti selvää, että Yhdysvallat vastaisi iskuihin haavoitetun suurvallan koko voimalla, ja näillä tapahtumilla tulisi olemaan suuria vaikutuksia maailmanpolitiikkaan. Samalla globaalikysymyksissä siirryttiin aivan uuteen aikakauteen Alkoi sota, jossa Suomikin olisi mukana.

Mitä syyskuun 11. päivänä sitten tapahtui? Vastauksiin on löydettävissä monta totuutta. On esimerkiksi väitetty, ettei päivämäärä 9/11 ole sattumaa – »nine-one-one» tunnetaan Yhdysvalloissa yleisenä hätänumerona. Virallista näkemystä päivän tapahtumista edustavat vahvimmin Yhdysvaltojen hallinnon asettaman 9/11-komission raportti sekä FEMA:n (Federal Emergency Management Agency) selvitys. Virallisen totuuden mukaan 19 ääri-islamilaista terroristia kaappasi neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja. Muitakin näkemyksiä on – paljon. Kuvaavaa on, että Time Magazinen vuonna 2008 tekemän kyselyn mukaan 36 prosenttia amerikkalaisista piti »hyvin tai melko todennäköisenä» sitä, että Yhdysvaltojen hallinto salli tietoisesti iskujen tapahtuvan tai teki iskut itse. Vuonna 2006 tehdyn mielipidemittauksen mukaan noin puolet amerikkalaisista uskoi hallituksen ja virallisen 9/11-komission salaavan asioita. Samalla enemmistö amerikkalaisista piti uuden selvityksen tekemistä tarpeellisena. Ei siis ihme, että 9/11-tapahtumista on olemassa suuri määrä erilaisia teorioita ja totuuksia, tai että luultavasti kuuluisin 9/11-salaliittofilmi Loose Change on levinnyt ympäri maailmaa, ja miljoonat silmäparit ovat nähneet sen.

Sekä virallisen tarinan puoltajat että sen kritisoijat ovat erimielisyyksistään huolimatta kuitenkin yhtä mieltä siitä, että iskut todella tapahtuivat. Syyskuun 11. päivänä 2001 American Airlinesin Boeing767 -matkustajalentokone törmäsi World Trade Centerin pohjoistorniin Suomen aikaa kello 15.46, ja United Airlinesin samanmallinen kone etelätorniin kello 16.03. Iskujen seurauksena World Trade Centerin kaksoistornit sekä 47-kerroksinen WTC7 sortuivat, ja muut rakennukset WTC Plazan ympäristössä vaurioituivat pahoin. Sammutustyöt romahduspaikalla kestivät joulukuuhun asti. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kahden muun matkustajalentokoneen kohtalot. American Airlinesin lento AA77 päättyi päin Yhdysvaltain puolustusministeriön hallintorakennuksen Pentagonin länsisivua, lähellä Washingtonia. Neljännen koneen, United Airlinesin lennon UA93, kohteena on yleisesti arvioitu olleen Valkoinen talo tai Yhdysvaltain kongressitalo Capitol. Boeing 757-522 -mallinen kone syöksyi kuitenkin nokka edellä peltoon Shanksvillessa, Pennsylvaniassa, ilmeisesti matkustajien tekemän vastarinnan seurauksena. Iskujen tekovaihe oli ohi 75 minuutissa. Yhteensä näissä neljässä iskussa kuoli noin 3000 ihmistä, joista suurin osa New Yorkissa. Lopullisia, kiistattoman tarkkoja uhrilukuja saadaan tuskin koskaan.

Tapahtumien seurauksena Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuministeriön johtaja Ben Sliney teki historiallisen päätöksen: hän sulki Yhdysvaltain koko ilmatilan. John Farmer kuvaa erinomaisesti kirjassaan The Ground Truth sitä tunnelmaa, joka yhdysvaltalaisten niin ilmailu- kuin turvallisuusviranomaisten keskuudessa vallitsi, kun ilmassa olleita 4500 konetta yritettiin saada mahdollisimman nopeasti alas. Toisiinsa sekoittuivat kaaos, vahvat tunteet ja pyrkimys toimia järkevästi. Samanaikaisesti hävittäjille annettiin ohjeita mahdollisten muiden kaapattujen koneiden alas ampumisesta. Tilanne oli käsittämätön, Farmerin sanoin. Paljon muutakin tapahtui. Valkoinen talo, Manhattanin eteläosa ja kaikki liittovaltion virastotalot Washingtonissa evakuoitiin nopeasti. New Yorkissa kansalliskaartin sotilaat marssitettiin kaduille ja kaksi suurta sotalaivaa tuotiin suojaamaan Ison Omenan satamaa. Eri puolilla maailmaa lisättiin tuntuvasti turvatoimia ja järjestettiin hätäkokouksia, internetin suurimmat uutissivustot kuten BBC ja CNN tukkeutuivat valtavien kävijämäärien takia, miljoonien ihmisten puhelinyhteydet katkesivat, dollarin arvo ja pörssikurssit putosivat jyrkästi… Seuraavana päivänä Nato ilmoitti iskujen olleen hyökkäys koko sotilasliittoa vastaan. Tapahtumat vavisuttivat maailmaa ensi hetkestä lähtien.

Suurin vaikutus tapahtumilla oli kuitenkin ihmisten mieliin ja syntyneeseen yleiseen mielialaan. Ymmärtääksemme kulunutta kymmentä vuotta täytyykin ensin ymmärtää iskujen jälkeistä ensimmäistä 24 tuntia. Iskujen välitön psykologinen vaikutus oli valtava ja kauaskantoinen. Täysin odottamatta tapahtui jotain hyvin dramaattista paikassa, jossa oli jo valmiiksi mittava mediakoneisto paikalla. Valtava medianäytös alkoi. WTC-torneihin kohdistunutta terrori-iskua onkin kutsuttu kaikkien aikojen suurimmaksi mediatapahtumaksi. Kuvilla liekehtivistä tornitaloista ja niistä hyppäävistä ihmisistä sekä ihmisten hädästä oli lähes veret seisauttava vaikutus – se kosketti meitä kaikkia ja herätti ...