Risto Viitanen
Pyörän päälle
Opas pyöräilyharrastusta aloittavalle
Lukijalle
En ole pyörämekaanikko enkä ravintoterapeutti, en valmentaja tai kilpaurheilija, en edes entinen sellainen. Olen entinen sohvaperuna, joka on löytänyt liikunnan ilon.
Pyöräilen kesät talvet maanteillä ja metsäpoluilla, joskin ylivoimaisesti eniten olen viettänyt aikaa maantiepyörän selässä. Viimeisen reilun 20 vuoden aikana olen kerännyt liikuntaelämyksiä ja kokemuksia pyöräilemällä pari kertaa maapallon ympäri, parhaimmillaan 10 000 km vuodessa.
Alettuani julkaista pyöräilyaiheisia videoita Velogi YouTube kanavalla olen huomannut, että moni arvostaa kokemustani ja sen myötä karttunutta tietoa. Moni itselleni tuttu ja tavallinen asia onkin aloittelijalle uusi ja tarpeellinen tiedonmuru. Kokeneemmat kammenpyörittäjät puolestaan saavat videoistani vertaistukea ja tuovat kommenteillaan videoihini laajempaa näkökulmaa.
Saamani palautteen innoittamana olen koonnut tähän teokseen perustietoa pyöräilyharrastustaan aloitteleville, mutta uskoakseni se antaa ajattelemisen aihetta pidemmänkin linjan pyöräilijöille. Teoksen alkupuolella valotan omaa pyöräilytaustaani, johon myöhemmät pyörän hankintaa, varusteita ja ajotekniikkaa ja -harjoittelua käsittelevät osiot tukeutuvat. Lukumatka pyöräilyn aloittamisesta ensimmäiseen kuntotapahtumaan painottuu nimenomaan pyöräilyyn ja sen edellytysten luontiin. Pyörän tekniikkaa ja huoltoa käsitellään lähinnä minimitasolla, joka jokaisen pyöräilijän tulisi hallita. Teksti sisältää myös runsaasti linkkejä netistä löytyvään tukimateriaaliin.
Antoisia kilometrejä,
Risto Viitanen
Velogi pyöräily-yhteisön perustaja
Miksi pyöräillä?
Meillä kullakin on omat syymme miksi harrastaa liikuntaa. Motivaatio voi lähteä vaikkapa autoilun vähentämisestä, kunnon kohotuksesta tai painonpudotuksesta. Pyöräilijöistä yksi tavoittelee vakiolenkillään isompia keskinopeuksia, toinen hakee pidempiä lenkkejä, kolmas uusia maisemia. Jollekin riittää reippailu raittiissa ulkoilmassa. Tavoite suoriutua kunnialla tulevan kauden kuntoajotapahtumasta toimii monella pyöräilijällä harjoittelun motivaattorina.
Itsellänikin pyörälenkille motivoivat tekijät ovat muuttuneet ajan mittaan. Alkuaikoina pyöräily oli lähinnä hyötyliikuntaa ja ainoa liikuntamuoto jota harrastin. Kun selkäongelmien vuoksi liikuntapalettiini tuli lisää lajeja ja sain jonkinlaisen liikuntakärpäsen puremankin, pyöräilystä tuli yksi laji muiden joukossa. Viime vuosina pyöräily on taas ollut varsinkin kesäkaudella se pääjuttu ja muut lajit kuten kuntosali ja pyöräspinning ovat lähinnä tukeneet sitä. Ja kun kohdalle osuu kunnollinen vanhan ajan talvi, ovat murtomaahiihto ja retkiluistelu ohjelmassa vahvasti mukana.
Meistä useimmilla pyöräily rajoittuu kesäkauteen, jolloin olosuhteet ovat lajille otollisimmat. Sitkeimmät työmatkapyöräilijät taittavat kuitenkin jokapäiväisen matkansa kelissä kuin kelissä. Polkupyörä onkin myös hyötyajoneuvo parhaasta päästä.
Itsekin olen perehtynyt talvipyöräilyn saloihin vasta viime vuosien vähälumisina talvina. Talvipyöräily toki vaatiikin omat varusteensa, mutta myös mahdollistaa omanlaisiaan elämyksiä. Esimerkiksi kuntolenkki lumisilla metsäteillä onkin erilainen ajettaessa pimeään vuorokaudenaikaan valaisimen varassa, samoin tuttukin nuotiopaikka voi olla talvella uudenlainen kohde vaikkapa eväsretkelle.
Moni pyöräharrastaja tykkää purkaa, huoltaa ja rassata pyöriään. Joillekin pyörän painon optimointi eli ns. gramman viilaus osia vaihtamalla on harrastus sinänsä. Mutta jos tämänkin ajan käyttää mieluummin ajamiseen, kannattaa pyörän huolto antaa suosiolla ammattilaiselle. Meidän kunkin tulisikin löytää omin tapamme harrastaa pyöräilyä, koska näin harrastus kantaa mahdollisimman pitkälle ja asettamamme tavoitteetkin todennäköisemmin toteutuvat.
Miten minusta tuli aktiivipyöräilijä
Hyötyliikunnasta harrastukseksi
Nousin pyörän päälle ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien 90-luvun alussa, kun hankin markettitason maastopyörän kesäkauden työmatkoja varten. Ja tulihan sillä ajeltua metsäpolkujakin, vaikka tuo täysjäykkä rautarunkoinen pyörä ei nykymittapuun mukaan edes maastopyörä ollutkaan.
Varsinaisen pyöräharrastukseni voidaan katsoa alkaneeksi 90-luvun puolivälissä, kun ystäväni pyysi minut treenikaverikseen hänen tähdätessään Pirkan pyöräilyyn. Parin vuoden päästä osallistuin jo itsekin tuolle reilut 130 km pitkälle Näsijärven kierrokselle. Vuosittainen pyöräilysaldoni liikkui tuolloin parin tuhannen kilometrin tasolla.
Seuraavina kesinä maantielenkkejä ajettiin samaisen kaverin kanssa ihan silkasta ajamisen ilosta. Tapahtumalistalle tulivat uusina kokemuksina Myllyn Pyöräily ja Tour de Helsinki, jonka yhteislähtö ja johdetut nopeusryhmät saivat pyöräilyfiiliksen nousemaan huippuunsa.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen aloin kerätä kilometrejä systemaattisemmin, mitä edesauttoi työpaikkani siirtyminen 30 km:n päähän. En toki ajanut tuota väliä päivittäin, mutta kertakin viikossa antoi mukavan lisän normi viikonloppu- ja iltalenkkien päälle. Väkisin ei lenkille tarvinnut lähteä - päinvastoin vieroitusoireita alkoi tulla, jos useampi päivä jäi ajamatta. Vuonna 2011 ajoin ensimmäistä kertaa yli sata pyörälenkkiä, yhteispituudeltaan n. 6000 km. Seuraava vuosi meni pitkälti samojen nuottien mukaan ja Pirkan pyöräilyssä ajoin ensimmäisen yli 200 km:n lenkkini.
Kausi 2013 alkoi vauhdilla ajettuani heti loppiaisena Röret Runt-
tapahtumassa Uudenkaupungin kuntoputkessa. Maantielle päästiin
maaliskuun viimeisenä päivänä. Uuden pyörän innostamana treenasin
kesällä tavallista pidempiä lenkkejä, jotta pystyin ajamaan
elokuussa Turussa järjestettävän Route 300- tapahtuman reilun 300
km:n reitin. Kauden 2013 loppusaldo kipusi 8800 km:iin, mikä oli
siihen asti suurin vuodessa ajamani määrä.
Ennätysvuosi
Vuodelle 2014 asetin itselleni tavoitteeksi ajaa pyörällä 10 000 km. Vaikka näitä ”kymppikerholaisia” on aktiiviharrastajissa paljon, tuntui tuo tavoite itselleni sen verran haastavalta, että laadin historiadataan pohjautuen itselleni suunnitelman, jota vasten toteumaa olisi helppo seurata.
Leuto talvi mahdollisti pyöräilykaudelle aikaisen alun, vuoden ensimmäinen maantielenkki ajettiin poikkeuksellisesti jo helmikuun puolella. Treenimotivaatiota toi kesäkuun puolivälissä ajettava Vätternrundan, johon osallistuin ensimmäistä kertaa.
Pysyin tavoitteen mukaisissa ajomäärissä aina elokuun lopulle asti, jolloin ajauduin ylirasitustilaan. Ajaminen jäi useammaksi viikoksi, mikä tarkoitti vääjäämättömästi sitä, että maantiekausi loppuisi ennen tavoitteen saavuttamista.
Niinpä hommasin vielä saman vuoden syksyllä cyclocross-pyörän, jolla sain jatkettua pyöräilykauttani. Lenkkien pituudet toki lyhenivät, mutta ajamiseen tuli uutta vaihtelua, kun hiekkateillekin uskaltautui muutoinkin kuin vain pakon edessä. Lähiseudunkin maisemista löytyi taas ihan uusia pyöräilyreittejä.
Kauden kokonaissaldo pyörähti yli kymppitonnin marraskuun viimeisellä viikolla. Välillä jo tavoittamattomiin karanneelta tuntunut tavoite oli kuin olikin saavutettu.
Velogi saa alkunsa
Suuren tavoitteen täyttyminen toi mukanaan tyhjyyden tunteen. Mitä seuraavaksi? Totuttua tapaa ajaa pyörällä seuraavana vuonna aina entistä enemmän ei voinut enää jatkaa perhe- ja työelä...