Nollameridiaani

ja muita kosmisia tarinoita

Nollameridiaani

ja muita kosmisia tarinoita

Jussi Katajala

Osuuskumma

www.osuuskumma.fi

Tampere 2017

1. painos / versio

Osuuskumma-kustannus

www.osuuskumma.fi

info@osuuskumma.fi

Kansi

Kuva: Jarno Kantelinen

Kansitaitto: Anu Korpinen

Taitto: Erkka Leppänen
ePub: Erkka Leppänen ja Kari Välimäki

Painopaikka: Raamatutrükikoda (Tallinna, 2017)

ISBN 978-952-6642-77-2 (nidottu)
ISBN 978-952-6642-78-9 (ePub)
ISBN 978-952-7215-13-5 (ePub+suojaus)

Sisällysluettelo

Kansi
Toisenlaisia aikoja
Aikamuurin tuolla puolen
Jotta taidat suomen kielen
Presidentin elokuut
Marsin aave
Terra
S/S Minnewaskan tapaus
Nollameridiaani
Mare Nostrum
Betatesti
Tähdenlentoja
Kosmos
Clothanin silmä
Sininen joutsen
Pimeyden reunalla
Meidän varjomme
Viholliseni vihollinen
Clara
Novelleista
Kiitokset
Kirjoittaja
Osuuskummalta
Takakansi

Toisenlaisia aikoja

Aikamuurin tuolla puolen

Tehtäväpäivä 2, herätyskappale: Back in the USSR

Komentokeskus herätti Baikalin miehistön Beatlesillä. Syödessään aamiaista komentaja Pavel Dežurov ihmetteli jälleen kerran aikojen muuttumista. Hänen opiskeluaikanaan pelkästä länsimaisen rockyhtyeen levyn omistamisesta olisi joutunut vankilaan. Nykyisin kaikki kuuntelivat avoimesti rockia, ja viime kesänä Paul McCartney oli esittänyt saman kappaleen Punaisella torilla, lähellä Kremliä ja Leninin mausoleumia.

Pavel sai uuden muistutuksen aikojen muuttumisesta, kun miehistö asettautui ruokailun jälkeen asemiinsa päivän tehtävää varten. Pilotti Katariina Pyry oli suomalainen ja tehtäväspesialistien joukossa oli amerikkalainen Bob Godwin. Naispuolinen kosmonautti ei ollut tavatonta, mutta Katariina oli maailman ensimmäinen naispuolinen pilotti. Amerikkalainen astronautti Baikalin miehistössä oli puolestaan jotain, mitä ei olisi viisi vuotta sitten voinut edes kuvitella. Tosin Bob jaksoi muistuttaa, että hän oli kotoisin Kentuckyn kansainyhteisöstä eikä Amerikasta.

Katariina käänsi Baikalin niin, että sen keula osoitti poispäin Maasta. Tehtäväspesialistit valmistautuivat samalla tälle päivälle suunniteltuun tieteelliseen kokeeseen. Pavel ei ollut täysin varma, mitä kokeessa varsinaisesti tehtiin. Hän oli alun perin hävittäjälentäjä, ja vaikka fysiikan opinnot olivatkin osa kosmonauttikoulutusta, niiden laajuus ei ollut riittävä kokeen ymmärtämiseen. Pavel ei kuitenkaan välittänyt asiasta. Hänen tehtävänsä oli hoitaa Baikal miehistöineen ehjänä avaruuteen ja takaisin. Pavel oli oppinut jo Afganistanissa, että oli helpointa kun totteli määräyksiä eikä edes yrittänyt ymmärtää kaikkea.

Lastiruuman ovet avattiin ja kokeessa tarvittava laite nostettiin ruumasta robottikäden avulla. Laitteen anturit suunnattiin kohti avaruutta. Tehtäväspesialistit tekivät Bobin johdolla viimeiset tarkistukset ja kytkivät laitteen päälle. He tarkkailivat tyytyväisinä tietokoneruuduilla viliseviä lukuja. Pavelin mielestä kaikki näytti menevän hyvin. Yhtäkkiä Baikal tärähti. Aluksen sisävalot sammuivat sekunniksi. Pimeys katosi siniseen välähdykseen ja sisävalot syttyivät uudelleen.

– Mitä tapahtui? Pavel kysyi Katariinalta. – Osuiko meihin mikrometeoriitti?

– Paine on entisellään, rungossa ei ole reikää, Katariina vastasi. – Kiertorata ja aluksen asento ovat samoja kuin aikaisemmin. Aluksen virransyöttö kuitenkin katkesi hetkeksi.

– Menikö laitteenne oikosulkuun? Pavel kysyi Bobilta.

– Ei mennyt, Bob sanoi. – Siinä on oma virtalähde, joten oikosulku ei edes vaikuttaisi aluksen virransyöttöön.

– Kokeen aikana vapautui suuri määrä Tšerenkovin säteilyä, tehtäväspesialisti Andrei Mitkov sanoi tietokoneensa äärestä. – Siitä ei kuitenkaan pitäisi olla vaaraa miehistölle.

– Pasha, sinun kannattaisi katsoa ulos vasemmasta sivuikkunasta, Katariina sanoi.

Pavel katsoi vasemmalle. Jonkin matkan päässä Baikalista lensi toinen avaruussukkula. Se oli muodoiltaan aavistuksen virtaviivaisempi kuin Baikal. Vieraan sukkulan lastiruuma oli auki. Myös sen robottikäden päässä oli jokin laite. Pavel vetäisi henkeä huomatessaan vieraan sukkulan kyljessä Yhdysvaltain lipun ja latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetun tekstin United States. Sukkulan kärjessä luki Atlantis.

– Komentokeskus on vaiennut, Katariina sanoi. – Itse asiassa kaikilta taajuuksilta kuuluu vain kohinaa.

– Käännä alusta, jotta näemme Maahan kattoikkunasta, Pavel määräsi.

Maa lipui esiin aluksen kattoikkunaan. Baikal oli planeetan yöpuolella ja miehistö odotti näkevänsä Euraasian kaupunkien valomeren. Sen sijaan he näkivät vain yön pimeyttä. Joko sähköt olivat katkenneet koko maailmasta tai sitten ihmiskunta oli yhtäkkiä kadonnut vieden kaupunkinsa mukanaan. Kun Baikal saapui päivänpuolelle, Pavel katseli mantereiden omituisia ääriviivoja ja mietti, kiersivätkö he Maata vai jotain tuntematonta planeettaa. Hän alkoi pelätä, ettei pystyisikään täyttämään tehtävänsä jälkimmäistä osaa, eivätkä he pääsisi enää koskaan kotiin.

Tehtäväpäivä 3, herätyskappale: Space Oddity

Yksi Atlantiksen tehtäväspesialisteista herätti molemmat miehistöt soittamalla radion kautta Space Oddity -kappaleen. Pavel tunsi laulun, mutta hän ei ollut koskaan kuullutkaan Chris Hadfieldistä, joka esitti kappaleen David Bowien sijaan. Pavel pukeutui avaruuspukuun ja siirtyi ilmalukkoon. Katariina muutti hieman Baikalin kurssia, jotta alusten ilmalukot saatiin sopivaan asentoon toisiinsa nähden. Kun kurssinmuutos oli tehty, Pavel aloitti avaruuskävelyn. Hän olisi voinut keskustella Atlantiksen komentajan Mark Wilsonin kanssa radion kautta, mutta hän halusi tavata tämän henkilökohtaisesti. Lisäksi hän halusi varmistua siitä, että Atlantis oli todellinen eikä sittenkin vain jonkinlainen kollektiivinen harha.

Pavel ohjasi kulkuaan avaruuspuvun pienillä rakettimoottoreilla. Hän oli ehdottomasti kieltänyt Baikalin miehistöä yrittämästä pelastaa häntä, jos jokin menisi pieleen. Toinen rakettikäyttöinen avaruuspuku tarvittiin siltä varalta, että Baikaliin pitäisi tehdä korjauksia kiertoradalla. Sitä ei saanut vaarantaa edes komentajan takia. Pavel huokaisi helpotuksesta saadessaan otteen Atlantiksen ilmalukon kahvasta. Hän avasi ilmalukon ja siirtyi sisään alukseen. Pavel yllättyi nähdessään miehistön joukossa muitakin kuin amerikkalaisia. Yhdellä tehtäväspesialistilla oli haalarien hihassa Ranskan lippu ja toisella Japanin lippu. Pavel autettiin pois avaruuspuvustaan ja ohjattiin Atlantiksen ohjaamoon, jossa Mark odotti.

Lyhyiden tervehdysten jälkeen Mark liukui komentajan istuimelle ja kiinnitti istuinvyöt. Pavel asettautui pilotin istuimelle. Hän näki oikeasta ikkunasta Baikalin. Maa täytti kattoikkunan näkymän. Oudon muotoinen manner oli tunnistettu Gondwanaksi. He olivat edelleen Maan kiertoradalla, mutta siirtyneet satoja miljoonia vuosia ajassa taaksepäin. Se ei ollut ainoa hämmentävä asia.

– Minun on vaikea uskoa, että Neuvostoliittoa ei ole enää olemassa teidän maailmassanne, Pavel sanoi. – Minun maailmassani Ronald Reagan romahdutti Yhdysvaltojen talouden SDI-puolustusohjelmallaan ja Yhdysvallat hajosi.

Pavel oli opiskellut englantia valmistautuessaan venäläisamerikkalaiseen kuulentoon. Kuulento ei ollut toteutunut Yhdysvaltojen hajoamisen vuoksi, mutta ainakin hän pystyi puhumaan Markin kanssa ilman tulkkia.

– Minunkin on vaikea uskoa, että tuolla Atlantiksen vierellä lentää venäläinen avaruussukkula, Mark sanoi. – Buran-ohjelma lakkautettiin yhden testilennon jälkeen vuonna 1993.

Pavel ei pitänyt ajatuksesta, että oli olemassa maailma, jossa hänen alustaan ollut koskaan edes rakennettu, joten hän vaihtoi puheenaihetta.

– En vieläkään ymmärrä täysin, mitä tapahtui, Pavel sanoi.

– Eivät tehtäväspesialistitkaan. He yrittivät tutkia alkuräjähdyksestä jäljelle jääneitä hiukkasia takionikiihdyttimellä ja päätyivätkin menneisyyteen. Heidän teoriansa mukaan kokeessa käytetyt laitteistot synkronoituivat kvanttitasolla, mikä aiheutti singulariteetin multiversumin aika-avaruudessa, mutta tämä on pelkkää spekulaatiota.

Pavel nyökkäsi, vaikka ei ymmärtänytkään Markin selitystä. Hän aikoi pyytää Bobia selittämään asian selkeämmin.

– Mennään sitten tärkeimpään asiaan, Pavel sanoi. – Onko teillä tietoa, miten pääsemme takaisin kotiin?

– Tehtäväspesialistien mukaan ainoa keino on toistaa koe käänteisillä parametreilla ja toivoa, että tällä kertaa matkustamme ajassa eteenpäin.

– Kuulostaa melko epätoivoiselta.

– Meillä ei taida olla muuta vaihtoehtoa. Elleivät dinosaurukset ole rakentaneet kiitorataa, laskeutumisen yrittäminen on äärimmäisen vaarallista. Happea riittää viikoksi, sen jälkeen kuolemme hiilidioksidimyrkytykseen.

– Neuvottelen omien tehtäväspesialistieni kanssa, Pavel sanoi. – Sen jälkeen voimme päättää, mitä teemme.

Palattuaan Baikalille Pavel kertoi Bobille amerikkalaisten ehdotuksesta. Pavelin yllätykseksi Bob ei pitänyt ajatusta sekopäisenä. Seurasi pitkiä, teknisiä keskusteluja Atlantiksen tehtäväspesialistien kanssa. Pavel yritti jonkin aikaa seurata niitä, mutta hän ei ymmärtänyt kaikkia englanninkielisiä termejä.

– Luulen, että amerikkalaisten ehdotus saattaisi toimia, Bob sanoi viimein. – Laitteiston kalibrointi vie muutaman tunnin.

– Entä jos se ei toimi halutulla tavalla? Pavel kysyi.

– Sitten on kolme vaihtoehtoa, Bob vastasi. – Ensimmäinen vaihtoehto on, ettei mitään tapahdu ja me kuolemme hapen loputtua. Toinen vaihtoehto on, että paiskaudumme yhä kauemmas menneisyyteen.

– Entä kolmas?

– Saamme aikaan singulariteetin, mutta kuolemme jollain kammottavalla tavalla yrittäe...