SISÄLLYS

• 1. Prologi
•  
• 2. Ylennyksestä ja kravatin käyttötarkoituksesta
•  
• 3. Asiaa tikusta
•  
• 4. Lepopäivän pyhittäminen
•  
• 5. Myyntimiehistä ja heidän liikkuvasta elämäntavastaan
•  
• 6. Laulaen tulee
•  
• 7. Avuliaisuus ja kissan mielenliikkeet
•  
• 8. Suhiseva ystävä
•  
• 9. Tanssiravintola
•  
• 10. Sanaisen arkun aarteet
•  
• 11. Temperamentti
•  
• 12. Munista, kulttuurista ja hätävalheista
•  
• 13. Onnenlahjat
•  
• 14. Lehti tietää
•  
• 15. Kosto
•  
• 16. Veitsenheitosta ja liikuntaharrastusten tärkeydestä
•  
• 17. Kierrätys
•  
• 18. Aloiteoikeus
•  
• 19. Huojuvista taloista ja sydämen sivistyksestä
•  
• 20. Paljon muuta
•  

Prologi

• - Mietitäänpä vielä kerran, Jaakko tyynnytteli. Koeta ajatella asiaa joltakin toiselta kantilta. Mitä Hercule Poirot tekisi?
• - Hercule Poirot? En minä tiedä. Sukisi viiksiään?
• - Sinun pitää katsoa tätä jotenkin uudella tavalla. Asettua ikään kuin tilanteen ulkopuolelle.
• - Minä olen jo valmiiksi aivan pihalla! Miten tällaista voi tapahtua? Tai tiedänhän minä. Se oli vahinko. Hirvittävä vahinko!
• - Hyvä, ongelman myöntäminen on avuksi. Enää tarvitsee vain löytää ratkaisu.
• - Vain?
• - Juuri niin. Ei tämä tästä surkuttelemallakaan parane. Vai kuinka kovasti haluat sen ylennyksesi?
• - Haluan… Mutta odota, minun täytyy mennä hetkeksi ulos selvittelemään ajatuksia ja soittamaan yksi puhelu.
• - Entä nämä kaksi?
• - Tehkööt mitä lystäävät!

Kävelin ulos hotellista. Asiat olivat perusteellisesti sekaisin. Jos minulla olisi mahdollisuus siirtyä ajassa taaksepäin, palaisin saman tien päivään, jolloin kaikki oli vielä järjestyksessä. Samalla voisin hoitaa kunnialla pari muutakin juttua…

Ylennyksestä ja kravatin käyttötarkoituksesta

Mikähän siinä on, että aikuisen ihmisen lapsuuskuvat ovat usein huvittavia? Tuovatko tohkeissaan puuhastelevat lapset itsessään hymyn huulille vai huvittaako kontrasti menneisyyden ja nykyisen ihmisen välillä? Ehkä syytä on myös ajan ilmiöissä, kuten vaikkapa hius- tai vaatemuodissa. Tosin minun hiukseni olivat lähes kuvasta riippumatta sekaisin ja vaatteet miten sattuu. Vaihdoin kaksivuotiskuvani seuraavaan, joka esitti minua opettelemassa polkupyörällä ajoa. Taas hymyjä ja muutamia huvittuneita kommentteja. Seuraavassa kuvassa olin yhdeksän ja paimensin keppi kädessä lehmiä laitumelta navettaan. Hymy pysyi katsojien kasvoilla ja erityisen maireasti hymyili pomoni. Oli hänen ideansa järjestää ryhmähenkeä kohottava teemapäivä. Osana sitä jokainen esitteli itsensä työkavereille uudelleen valokuvien avulla. Vaikka meistä myyntiedustajista moni ei tavallisessa työssään tavannut toisiaan kuin satunnaisesti, yhteishenkeä piti olla. Olimme kuin yhtä suurta perhettä ja niin edelleen. Ajatus oli mielestäni ihan hyvä, mutta nämä tilaisuudet menivät helposti kiusallisen puolelle, jos yritettiin olla enemmän kuin oikeasti oltiin.

• - Tuomas, nyt selvisi hymysi salaisuus, pomo virnisti, kun näytin kuvaesitykseni seuraavan otoksen.

Seisoin siinä jalkapallo kainalossa kentän reunalla. Tarkoitukseni oli kertoa palloilutaustastani, mutta huomion varastivat auringossa kiiltelevät hammasraudat. Olin pelännyt joutuvani rautojen takia kiusatuksi, mutta asia oli mennyt melkeinpä päinvastoin. Moni luokkakavereistani oli nähnyt James Bond –elokuvan, joissa rautahampainen Jaws-konna puree poikki paksun vaijerin. Minulta kyseltiin, pystyisinkö samaan.

Jäljellä olevissa melko mielikuvituksettomasti valituissa kuvissa pääsin ripille ja ylioppilaaksi, poseerasin armeijan maastopuvussa ja istuin pakettiautossa, johon oli pakattu vähäinen omaisuuteni Helsinkiin vietäväksi. Siinä olivat elämäni käännekohdat kuvina. Tai ne käännekohdat, jotka halusin työyhteisölleni kertoa. Vaikutin varmasti tylsältä ennen minua esiintyneeseen toimistotyöntekijä Sirpaan verrattuna. Hän oli sentään tilittänyt kaiken kahdesta avioerostaan lähtien.

Tein vielä lopuksi yhteenvedon. Olin kotoisin Pohjois-Karjalan Enosta ja kolmelapsisen perheen kuopus. Vartuin maalla lehmien keskellä, sillä isäni oli neljännen polven maitotilallinen. Valitettavasti polvet jäisivät siihen, sillä siskojani maatilan hoitaminen ei kiinnostanut ja myös minä olin päätynyt toiselle alalle. Lähdin peruskoulun jälkeen lukioon Joensuuhun, sillä harrastin tosissani jalkapalloa ja katsoin kehittymismahdollisuuteni paremmiksi maakunnan suuren kaupungin joukkueessa. Asuin setäni luona ja kävin treeneissä seitsemäntoistavuotiaaksi asti. Silloin tajusin, ettei minusta kovallakaan työllä tulisi ammattilaista. Jatko-opintoihin päädyin Helsinkiin ja valmistuin lopulta kauppatieteiden maisteriksi. Jätin kertomatta, ettei myyntiedustajan työ ollut ensisijainen tavoitteeni, vaan olin ennemminkin päätynyt siihen erinäisten syiden takia. Niistä merkittävin oli aiemman työpaikkani toimitusjohtaja, joka oli nostanut firman tilit tyhjiksi ja jättänyt kaatuvan yhtiön alaistensa käsiin. Hän oli joskus kahvitauoilla vitsaillut maista, joiden kanssa Suomella ei ollut luovutussopimusta. Tai ainakin luulin hänen silloin vitsailleen. Ehkä hän nyt naureskeli jossain palmujen katveessa.

Nykyisessä myyntiedustajan työssä kiersin kauppaamassa erilaisia toimistotarvikkeita. Olin alussa kauhuissani. Miksi näinä Internetin ja suoramyyntikuvastojen aikoina kukaan haluaisi ostaa jotakin kaupparatsulta. ”Ei kiitoksiin” saikin tottua, sillä niitä tuli enemmän kuin kauppoja. Työ osoittautui myös äärimmäisen hienoviritteiseksi, sillä myyntityössä piti olla yhtä aikaa ponteva ja johdatteleva muttei tyrkyttävä. Oli elettävä potentiaalisen ostajan mukana ja luotava hänelle tarpeita, joita hän ei tiennyt olevan. Edustamani tuotteet eivät olleet mullistavia tai käänteentekeviä, mutta vähintäänkin rivien välistä annettiin ymmärtää niiden olevan laadukkaampia kuin kilpailijoilla. Ja mikä parasta, näillä tuotteilla oli netistä tilattuihin verrattuna kasvot.

Jos rehellisiä ollaan, niin en ollut työssäni mitenkään erinomainen. Kehityin toki koko ajan, mutta en mitenkään päässyt samoihin myyntilukuihin kuin vaikkapa kollegani Harri. Kyse oli luultavasti karismasta. Harrilla oli sitä vaikka koko firmalle jaettavaksi ja lisäksi hän oli sanavalmis. Olin joskus kirjoittanut ylös ja opetellut Harrin käyttämiä repliikkejä, mutta en saanut niitä kuulostamaan samalta kuin hän. Siksi olin päätynyt omaan tyyliini ja se tuotti sen verran tulosta, että pärjäsin.

Niin, pärjäämisestä puheen ollen. Edellisviikolla sain odottamattomia uutisia. Pomo pyysi minut huoneeseensa ja kehotti sulkemaan oven perässäni. Tiesin heti, että kyse oli jostakin vakavasta. Aloin jo varautua potkuihin, sillä kyseinen viikko ei ollut sujunut kovinkaan hyvin ja tilauksia oli tullut vähän. Pomo silmäili työpöytäänsä painostavan hiljaisuuden vallitessa. Lopulta hän nosti katseensa ja yllätti minut täysin. Jokin merkittävä kiinalaisyhtiö hamusi Euroopan markkinoille ja oli kuulemma saanut positiivisia kokemuksia saksankielisissä maissa. Niiden rohkaisemana yhtiö halusi laajentaa Pohjoismaihin, joista ensimmäiseksi ja kokeilumarkkinoiksi se oli valinnut Suomen. Aluksi yhtiö oli etsinyt suomalaisen kumppanin, joka alkaisi edustaa sen tuotteita. Pomollani oli ilo ilmoittaa, että tämä suomalainen kumppani oli hänen firmansa! Siinä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki. Koska kiinalaisyhtiö oli tulossa tosimielellä ja suurella volyymilla, se myös halusi tiettyjä järjestelyjä. Heidän tuotteillaan pitäisi olla oma myyntiosasto ja sen toimista vastaava päällikkö. Ja kuinka minä sitten liityin kuvioon? No, koska olin pomoni mukaan käynyt kouluja, saanut mukavasti työkokemusta ja minulla oli parisuhde ja kaikkea, hän oli päättänyt esittää päälliköksi minua.

En osannut häkellykseltäni sanoa mitään. Potkujen uhka oli vaihtunut edessä siintävään ylennykseen! Pomo huomasi kasvoilleni hiipineen hymynkareen ja veti takaisin maan pinnalle. Hän kertoi, ettei asia ollut vielä kirkossa kuulutettu. Kiinalaiset olivat ilmoittaneet tulevansa kesälomien jälkeen neuvottelemaan sopimuksesta ja tapaamaan tuotteistaan vastaavaksi esitettävää päällikköä. Ja siitä pomoni jakoi varoituksen sanoja. Hänelle oli teroitettu, että päällikön tulisi olla ehdottoman nuhteeton ja sydämeltään sivistynyt. Yhtiö oli tarkka imagostaan, joten päällikkökandidaatti saisi varautua perusteelliseen haastatteluun ja soveltuvuustestiin. Yhtiön edustajat todennäköisesti viittaisivat kintaalla suomalaisille käytännöille ja kyselisivät kaiken perhesuhteista lähtien. Eikä pelkästään minulta vaan koko lähipiiriltä myös kumppanini puolelta. Siksi pomo vielä ennen poistumistani erikseen kehotti pysyttelemään poissa ongelmista ja pitämään parisuhteeni kunnossa. Vakiintunut mies oli kiinalaisten mukaan tehtävään sopivampi kuin vallaton poikamies. Eikä mikään olisi pahempaa kuin että yhtiön edustajat viime hetkellä toteaisivat yhteistyökumppanin pettäneen heidän odotuksensa. Sopimuksen arvo oli huomattava ja paljon sen syntymisessä oli minun harteillani. Ja saattoi kuulemma olla niinkin, että jos sopimus kariutuisi, firmassa jouduttaisiin harkitsemaan henkilöstövähennyksiä…

Ryhmähenkeä kohottavan teemapäivän esitykseni päättyi ja kuulijat taputtivat. Jälkeeni kuvia näytti vielä kaksi muuta työntekijää, joiden esitykset noudattelivat samaa varovaista kaavaa kuin minulla. Henkilökohtaiset asiat haluttiin pitää henkilökohtaisina. Heidän puhuessaan katselin sivusilmällä kollegoita. Keistä mahtaisi tulla alaisiani uudella myyntiosastolla? Vai palkattaisiinko sinne aivan uutta väkeä? Joka tapauksessa tunsin itseni otetuksi saadusta luottamuksesta. Kyseessä oli sentään ensimmäinen ylennys, joka koskaan oli kohdalleni sattunut. Sen mukana tulisi paitsi lisää vastuuta myös palkankorotus. Pääsisin siihenastisen työurani huipulle, mikä näyttäisi hyvältä myös CV:ssä. Luotin suoriutuvani haastattelusta ja soveltuvuustestistä. Jos kerran pomo uskoi minuun, miksen sitten itsekin uskoisi. Viimeinkin menestys oli avannut ovensa! Tarvitsisi vain selviytyä kesästä kunnialla ja pitää parisuhde kunnossa. Ei kai se kovin vaikeaa voisi olla? Olin elänyt ainakin likipitäen nuhteettomasti ja sivistyneesti tähänkin asti, joten mitä ihmeellistä tässä nyt voisi tapahtu...