SISÄLTÖ

• JÄNIKSENKÄPÄLÄ TUOTTAA ONNEA
  • Jäniksenkäpälä tuottaa onnea
  • Pupuja on kaikkialla
  • Japanista Sumatralle
  • Pilvipuput syövät iltaruskon apilaa
  • Usvapuput syövät mesiapilaa
  • Pupun päiväuni
  • Pupu ja pajunkissa
  • Citykanien kaupunki
  • Lasinen pupu tanssii
  • Valkoinen jänis loikkii halki vihreän pihamaan
  • Pupu pulpetissa
  • Minun kaverini on näkymätön
  • Pääsiäispupu ja kevään haltiatar
  • Jänis tuo intiaaneille tulen
  • Viesti Jäniksen tähdistöstä
  • Jänis joka asuu Kuussa

• JÄNIS JOKA ASUU KUUSSA
  • Kuujänis, ruusut ja Ikuisen elämän puu
  • Kuujänis poimii ruusuja
  • Kuujänis punnitsee omenoita
  • Kuujäniksen keittokirja
  • Kun täysikuuta usva kehystää
  • Kuujänis ja kiinalainen merimies
  • Kuujänis ja korppi
  • Kun Kuu on sininen
  • Kuujänis ja keijujen tanssiaiset
  • Kuujänis katsoo taikapeiliin
  • Kuujänis, lainaa peiliäsi!
  • Kuujäniksen liukumäki
  • Kuujänis kurkkii ikkunasta
  • Kuujäniksen varjo

• ILOINEN PIENI JÄNIS
  • Sadussa kaikki on mahdollista
  • Lunta sataa
  • Metsäjänis tivolissa
  • Kiiltokuvapupu
  • Lentävä kettu
  • Noita väijyy pupupaistia
  • Varjot vaihtuivat
  • Jänis ja varjo
  • Jäniksen mietteitä varjosta
  • Minulla on vain tyhjät tassut
  • Metsässä on salaisuus
  • Jänis ja Sadunkertoja

JÄNIKSENKÄPÄLÄ TUOTTAA ONNEA

Jäniksenkäpälä tuottaa onnea, kaikki sen tietävät.

Ei siis ihme, jos pupujussit ilosta hyppivät.

Jokaisella on neljä aitoa jäniksenkäpälää!

Voikohan jänistä huono onni ikinä yllättää?

PUPUJA ON KAIKKIALLA

Pupuja on kaikkialla:
Erämaassa, aavikolla, suklaarasioissa,
taikurien hatussa, yöpuvun kuvioissa,
lasten postikorteissa ja kiiltokuvissa.

Iltahämärissä lasten ikkunoiden alla

melkein näkymättömissä

hiipii varjojäniksiä,

villasukanharmaita, yötuulensinisiä.

Vinttikomeroissa piileskelee pupuja:

hellittyjä, paijattuja, paikattuja, parsittuja –

ajan mittaan ullakolle unohdettuja.

Joskus yksinäiset leikkipuput tanssivat

kuutamossa ullakolla. Pupujen on lysti olla,

mutta hiiret heräävät ja ihmettelevät!

JAPANISTA SUMATRALLE

Valtamerilaivojen lastiruumassa

puput matkustavat usein ilman lippua.

Salamatkustajana on helppo livahtaa

uudisasukkaaksi kauas valtamerten taa.

Niinpä pupuja nyt onkin aivan kaikkialla:

Japanissa, Andeilla, Kiinassa, Sumatralla!

Saanko esitellä niistä muutaman,

että tuntisit, jos näet vastaan tulevan:

Pieni tulivuoripupu asuu Meksikossa,

tyytyy niukkaan ravintoon ja viihtyy vuoristossa.

Antilooppipupu pysyttelee tasangolla,

napostellen kaktuksia hiekka-aavikolla.

Lumikenkäpupu loikkii niin kuin tyhjää vaan

lumikengillänsä Alaskasta Kanadaan.

Tule tänne Suomeen! Täällä opit hiihtämään,

luistelemaan, liukumaan, mäkeä hyppäämään.

PILVIPUPUT SYÖVÄT ILTARUSKON APILAA

Lapset, tulkaa katsomaan:

Taivaanranta punertaa -

pilvipuput syövät

iltaruskon apilaa!

Lapset, kuunnelkaa:

Aalto nukahtaa.

Varjo heittyy ylle maan,

tuuli huokaa unissaan.

Pilvipuput hiipivät
yön syliin nukkumaan.

USVAPUPUT SYÖVÄT MESIAPILAA

Aamu alkaa sarastaa. Taivas ruskottaa.

Villiruusun kukkasissa kaste kimaltaa.

Pienet puput heräävät ja haukottelevat,

sitten metsäniitylle kilvan loikkivat.

Mutta siellä on jo lauma usvapupuja,

melkein läpinäkyviä, kovin hentoja...

Toisiansa tuuppien ne juovat kastepisaroita,

hamuilevat syödäksensä mesiapiloita.

Usvapuput ovat hyvin nälkäisiä, arkoja.
– Sääliksi käy pikkuisia usvapupuparkoja.

Ehkä mesiapila voi niitä vahvistaa.
Syökööt rauhassa! Me voidaan kyllä odottaa.

PUPUN PÄIVÄUNI

Olisinpa majava!

Sukeltaisin joessa:

puita poikki nakertaisin,

patoaltaan rakentaisin.

Söisin pajunkuorta,

jälkiruoakseni nuorta

maitohorsmaa maiskuttaisin.

Olisinpa majava!
Saisin elää rauhassa
pelkäämättä kettua.

Itseäni hellien,
kuutamossa kellien
huolet unohtaisin!

Niin…

Mutta pupuna on hauska

metsän poikki koikkia,

jymäyttää kettua

ja pakoon loikkia…

Majavana ikävöisin

pupun elämää!

Siitä pupu sentään kaiken

tietää, ymmärtää.

PUPU JA PAJUNKISSA

Pupu oli nukahtanut

pajupensaan juurelle.

Pajunkissan aivastus

sai pupun hereille.

Pajunkissa valoa

latki niin kuin maitoa,

lämpeni ja alkoi loistaa

niin kuin pieni aurinko,

huuliansa lipaisi,

viiksiänsä sipaisi,

otti hiukan vauhtia ja

lumihankeen

hyppäsi,

hohtavana keränä

kieriskeli niityllä,

kunnes lumi hävisi.

Pikku pupu ymmärsi:
Oli tullut kevät!

CITYKANIEN KAUPUNKI

Meidän talon pihamaalla asuu citykaneja.

Seljanmarjapensaan alla pesä pysyy piilossa.

Pikkutytöt tahtoisivat niitä helliä,

mutta pojat heittelevät niitä kivillä.

Moni iso ihminen ei lainkaan käsitä,

kuinka puput ovat suloisia, sieviä.

Päivälehdet kirjoittavat niiden tihutöistä.

Talonmiehen rouva puhuu pikku vintiöistä:

keväällä ne syövät tulppaanit ja narsissit,

nakertavat puista kuoren, vaikka itkisit!

Citypuput tarvitsevat oman kaupungin,
vartioidun sisäänkäynnin, pupupoliisin,

turvalliset kotipesät pikkupupuille,
leikkipuiston, liukumäen pupulapsille,

paljon pajupensaita ja mesiapilaa,
herkullista ruohoa ja varhaisporkkanaa!

Mutta puput lisääntyvät huimaa vauhtia.

Kaupungissa voisi pian olla ahdasta...

Ehkä puput tarvitsevat lapsirajoituksen,

kaupunkinsa ympärille vankan aitauksen?

LASINEN PUPU TANSSII

Lasinen pupu ikkunalaudalla

hiljaa kyyhöttää.

Auringon osuessa siihen

sen kylki välähtää.

Kirjava sateenkaari heittyy

ympäri huonetta.

Lasinen pupu havahtuu

ja alkaa tanssia.

Juuri kun lapsi on herännyt,

hän ihmeen nähdä voi:

Lasinen pupu tanssii,

sateenkaaren huilu soi!

VALKOINEN JÄNIS LOIKKII HALKI VIHREÄN PIHAMAAN

Valkoinen jänis loikkii halki vihreän pihamaan.

Sillä on siniset liivit ja kiiltävä kello tassussaan.

”Hyvänen aika, olen jo myöhässä!” jänis valittaa,

juoksee pensaan alle ja kaninkoloon katoaa.

Valkoinen jänis on opas.

Se vie sinut peilimaailmaan,

jos osaat muuttua kyllin pieneksi

koloon pujahtamaan!

PUPU PULPETISSA

Pupu on ensimmäistä päivää ekaluokalla,

istuen häntänsä varassa pulpetin selkänojalla.

Varpaisillaan seisten se vaivoin Aapista kurkottaa.

Pulpetin kannelta kirjaa on kovin vaikea tavoittaa!

Mutta:
Miksi sen pitäisi lukea ja vieläpä kirjoittaa,

istua selkä suorana ja rivissä jonottaa?

Miksi jäniksen pitäisi oppia vieraita kieliä?

Miksi sen pitäisi matematiikkaa päähänsä päntätä?

Se joka istutti pupun lasten rinnalle pulpettiin,
joutuisi metsän peruskoulussa pahasti kiipeliin!

MINUN KAVERINI ON NÄKYMÄTÖN

Minun kaverini on näkymätön.

Sen nimi on Petteri.

Se on kiltti ja hirmuisen voimakas

ja minua pitempi.

Se on harmaa ja pitkäkorvainen

ja töpöhäntäinen.

Sen talviturkki on valkoinen.

Joko tunnistit jäniksen?

Jänis sopii suojelijakseni:

se on viisas ja nopea,

se aavistaa vaarat ennalta

ja osaa suojautua.

Kun Petteri on minun kanssani,

olen aina turvassa.

Se on toteemieläimeni

niin kuin intiaaneilla!

PÄÄSIÄISPUPU JA KEVÄÄN HALTIATAR

Pienen linnun siipi oli vahingoittunut.
Se ei voinut lentää, siipi oli murtunut.
Kevään haltiatar löysi linnun niityltä.

Sääli siipirikkoa! Se koetti keksiä,
miten pelastaisi linnun - mutta siipeä

oli aivan mahdotonta saada ehjäksi.
Niinpä haltiatar taikoi linnun pupuksi!

Pupu muni kiitokseksi kultamunia

pääsiäisen aikaan, ani varhain aamulla.

Siitä saakka kevätpäiväntasauksen aikaan

lapset ovat uskoneet pääsiäispupun taikaan.

JÄNIS TUO INTIAANEILLE TULEN

Kauan sitten intiaaneilla ei ollut tulta

- eikä tulta korvaa kallisarvoisinkaan kulta!

Vaikka intiaanit verhoutuivat turkiksiin,

lämpöä ei talven tullen ollut riittämiin.

Ilman tulta ruokaakaan ei voitu kypsentää.

Voitko kuvitella ankeampaa elämää?

Jänis tiesi, että tulta oli kraatterissa

laavajärven syvyyksissä vuoren uumenissa.

Niinpä intiaanit vetosivat jänikseen:

- Kylmyys jäätää meidät. Menehdymme pakkaseen.

Jos nyt autat meitä, ollaan aina ystäviä!

Emme enää koskaan ahdistele jäniksiä.

Jänis loikki ylös tulivuoren huipulle,

suuren tulikuuman laavajärven reunalle,

työnsi oksan kraatteriin. Se syttyi liekkeihin.

Jänis juoksi nopeasti laaksoon takaisin.

Jänis kantoi tulen halki laajan tasangon.

Intiaanit saivat ensi kertaa nuotion.

Mikä riemu syntyikään, kun tuli lämmitti!

Jäniksestä tuli heimon uusi toteemi.

VIESTI JÄNIKSEN TÄHDISTÖSTÄ

Jänikset istuvat kukkulalla korvat pystyssä
kuunnellen avaruudesta tulevaa kaukaista viestiä.

Ihmisen aistein sitä on hyvin vaikea tavoittaa,
jänisten korvatkin kuulevat vain hiljaista huminaa.

Viesti on Jäniksen tähdistöstä ja suunnattu jäniksille.

Mitä se merkitsee, se on arvoitus ihmisille.

Avaruustutkijat kuitenkin ovat aivan tohkeissaan

pyrkien jänisten saamaa viestiä kilvan tulkitsemaan.

Entä jos jänikset saavat sen selville? Huikea oivallus.
Jänisten varassa olisi uusin avaruustutkimus!

JÄNIS JOKA ASUU KUUSSA

Kuussa ei asu kukaan,

niin ainakin sanotaan,

ja avaruusmiesten mukaan

se on autio kokonaan.

Mutta arkisen toden takana

on sadun lumottu maailma

ja toinen todellisuus.

Satu kertoo jäniksestä,

joka asuu Kuussa.

Mikään ei estä

tutustumasta tarinaan,

jota kautta maailman kerrotaan!

KUUJÄNIS, RUUSUT JA IKUISEN ELÄMÄN PUU

Aikojen alussa taivaalla loisti kymmenen aurinkoa -
jatkuva helle aiheutti Maassa hirmuista vahinkoa.
Jousimies pudotti auringoista yhdeksän nuolillaan

saaden ne sammutetuiksi ja alas mereen putoamaan.

Keisari antoi jousimiehelle vaimoksi prinsessan,

mutta kului vain vuosi, ja jousimies kohtasi kuoleman.

Prinsessa pakeni keijujen luokse Kuuhun murheissaan,

lemmikkijänis uskollisena seuralaisenaan.

Kuujänis viljelee kukkasia, ruusuja ennen muuta,
vaalien samalla yötä päivää Ikuisen elämän puuta.

KUUJÄNIS POIMII RUUSUJA

Kuujänis poimii joka päivä

ruusuja prinsessalle

ja sitoo ne kauniiksi kimpuksi

prinsessan huoneen ikkunalle.

Kuun ruusujen terälehdet

hohtavat niin kuin hopea,

ja muutama niistä voi silloin tällöin

Maahan pudota.

Ne leijuvat alas hehkuen

aivan kuin tulikärpäset.

Sitä näkyä ihastelevat

kaikki metsäjänikset!

KUUJÄNIS PUNNITSEE OMENOITA

Kuujänis omenoita punnitsee,

ja Maassa meren pinta vaihtelee:

Kun vaaka nousee, vesi rantaa kohti kohisee.

Kun vaaka laskee alas, rannan vesi pakenee.

Vuoksen ja luoteen vaihtelu on riippuvainen Kuusta.

Entä jos taikaomena putoaa alas puusta…?

KUUJÄNIKSEN KEITTOKIRJA

Kuussa asuu jänis, jolla on keittokirjassaan

ikuisen elämän resepti, niin ainakin...