cover

Sisällysluettelo:

  • Kun muuta ei ole
  • Ensimmäinen istunto
  • Toinen istunto
  • Kolmas istunto
  • Neljäs istunto
  • Viides istunto
  • Jälkeen

Kun muuta ei ole

- Universumimme tekee kuolemaa ja kun se kuolee, kuolemme mekin. Kaikki tulee katoamaan, niin materia, valo, elämä ja aika. Kaikki historia jonka olemme luoneet, tulee katoamaan ikuisiksi ajoiksi eikä kukaan ole sitä muistelemassa. Kaikki tulee häviämään ja silloin ei ole enää mitään jäljellä, ei edes itse pimeyttä eikä tyhjiötä, silloin ei yksinkertaisesti ole mitään, ei edes ”ei mitään”. Tämä on kauhea katastrofi jonka tutkijamme ovat varmistaneet todeksi ja johon meidän on mietittävä ratkaisua. Ratkaisua pelastaa romahtava universumi joka ei enää jaksa laajentua. Siksi minä, kolmoisgalaksin tasavallan istuva presidentti, Argonius Ventus olen kutsunut teidät tänne koolle. Teidät, kahdeksantoista eri lajin johtajaa ja myös minut mukaan lukien, jota edustan ihmislajia. Olen kiitollinen siitä että pääsitte tähän universaaliin hätäkokoukseen näinkin lyhyellä varoitusajalla, mutta tämä on kiireellisin asia jonka tulemme koskaan käsittelemään.

Näin lausui kolmoisgalaksin tasavallan hallitseva presidentti Argonius Ventus, ensimmäiset sanat universaalissa hätäkokouksessa. Hän seisoi soikean kristallipöydän päässä, katsellen sen ympärillä istuvia kahdeksantoista lajin edustajaa jotka tuijottivat häntä takaisin. Heidän lisäkseen paikalla oli presidentti Ventuksen ensimmäinen sekä toinen neuvonantaja jotka seisoivat hänen takanaan, tarjoten neuvojaan aina tarpeen tullen. Suuren pyöreän salin, jossa kokous pidettiin, sen sisäänkäynti oli raskaasti vartioitu kehittyneimmillä sotilailla ja aseilla, mitä maailmassa saattoi olla. Presidentti istuutui alas ja jatkoi:

- Tiedän että tämä tilanne vaikuttaa hyvin epätoivoiselta ja epätodelliselta, mutta meidän täytyy taistella vastaan ja yrittää kaikin keinoin pelastaa universumi.

Noiden sanojen jälkeen, eräs malekien lajin edustajan johtaja, joka ihonväriltään oli läpikuultavan punainen, olallaan kaksi soikeaa päätä, nousi seisomaan ja sanoi:

- Toden totta se toivottomalta vaikuttaa, sillä sitähän se on! vaikka yhdistäisimme kaikki tietomme ja taitomme, emme kykenisi rakentamaan mitään mikä mahdollistaisi universumin pelastamisen. Se on täysin mahdotonta. Ja vaikka pitäisimmekin kuinka monta hätäkokousta, eivät nekään hyödytä mitään. Joten, loppuaikani viettäisin mieluummin perheeni ja kotiplaneettani maaperällä kuin täällä keskellä löyhkäävien ihmisten... ellei herra presidentillä sitten ole jotain taikatemppua jolla pelastaa kaikki?

- Sellaista minulla ei valitettavasti ole, mutta minulla on jotain muuta ja se on se syy miksi olen kutsunut teidät kaikki koolle.

- Ei voi olla mitään mikä pelastaisi meidät tuholta!

Malekilainen huusi kurkku suorana niin, että toinen hänen päistään pyysi tukkimaan toisen suun. Malekilainen rauhoittui ja istuutui, jääden odottamaan presidentti Ventuksen vastausta mutta sitä ennen, galamarien lajin edustaja, herra Ret’r, halusi sanoa oman mielipiteensä:

- Kaikella kunnioituksella, herra presidentti, universumin vaikutusvaltaisin mies, mutta minä olen malekilaisen kanssa samaa mieltä. Ei voi olla mitään keinoa jolla selvitä tästä tilanteesta, vai oletteko löytäneet madonreiän?

Sitten kaikki pakahtuivat nauruun, muistellen kaukaisia aikoja jolloin vielä uskottiin madonreikien olevan olemassa. Sitten Ret’r jatkoi:

- On olemassa vain yksi universumi ja siinä me olemme jumissa. Universumin ulkopuolelle ei voi päästä, ei ainakaan nykytekniikalla ja jos emme pääse ulos, mitä voimme tehdä?

- Antakaa minun kertoa ja ehdottaa teille yksi ainoa vaihtoehto, ainoa mahdollisuus.

- No kertokaa sitten, herra presidentti.

- Hyvä on. Tämä saattaa tulla monelle teistä yllätyksenä mutta jotkut johtajista ovat tietoisia tästä asiasta joka on ollut salattuna vuosimiljoonien ajan. Se, etteivät jotkut teistä tiedä siitä, ei tarkoita että olisimme jättäneet salaisuuden kertomatta vaan emme ole kertoneet sitä sen vuoksi, koska se tieto olisi voinut riskeerata lajinne tulevaisuuden. Täällä kolmoisgalaksin uumenissa nimittäin on aikavankila jonne on vangittu kaikkeuden viimeinen neutraali –lajin edustaja.

Äkkiä monet johtajista alkoivat puheilla keskenään hämmentyneinä, he eivät oikein ymmärtäneet mitä presidentti Ventus tarkoitti noilla lauseillaan ja se tuntui myös käsittämättömältä. Presidentti huomasi tämän oitis ja tahtoi tarkentaa:

- Kyllä vain, kuulitte oikein. Meillä on hallussamme viimeinen neutraali, viimeiseltä universumin sodalta.

Sitten Ret’r nousi raivokkaasti ylös ja kysyi:

- Kuinka se on mahdollista? mehän tuhosimme neutraalien suvun ja lajin ikiajoiksi kolmannessa universumin sodassa! kuinka yksi voi vielä olla elossa, oletteko hullu?

Tämän jälkeen cassandralainen Huxerin –niminen rouva vastasi Ret’rin kysymykseen, hän oli nähtävästi yksi niistä jotka olivat olleet tietoisia tuon neutraalin olemassaolosta:

- Yksi oli pakko säästää, emmehän voineet tuhota täysin kaikkeuden suurinta, viisainta ja mahtavinta lajia. Ja kyllä, onneksi teimme sen sillä se neutraali joka on istunut aikavankilassa miljoonia vuosia, on ainut joka voi tietää kuinka pelastaa universumi kuolemalta. Hän on ainoa joka tietää niin sanotun ’universumin salaisuuden’. Neutraalien tiede oli niin kehittynyttä, ettemme edes me, miljoonien vuosien jälkeen ole pystyneet saavuttamaan sen tasoa, emme lähellekään.

- Mutta se neutraali on vaarallinen! olette pimittäneet meiltä tietoja viimeisestä neutraalista. Ettekö ymmärrä että heidän lajinsa oli nimensä väärti? he olivat puolueettomia eivätkä sekaantuneet koskaan toisten asioihin. He eivät olleet hyviä eivätkä pahoja, he olivat täysin neutraaleja ja se teki heistä uskomattoman vaarallisen lajin. He olivat arvaamattomia, siksi heidät päätettiin tuhota. Ja nyt kerrotte että on vielä yksi neutraali jäljellä, miten se on voinut pysyä edes hengissä näin pitkään?

- Aikavankila on suunniteltu pitämään vankinsa elintoiminnot elossa keinolla millä hyvänsä.

Ret’r ei uskonut edelleenkään korviaan mitä Huxerin kertoi. Hän kääntyi presidentti Ventuksen puoleen jolta yhä edelleen odotti vastauksia ja viimein presidentti sanoi:

- Silloin kun tuhosimme neutraalien ylvään lajin, vangitsimme yhden, sillä kuten tiedätte, neutraalit olivat kuuluisia salaisuuksistaan. Heillä oli salaisuuksia universumista, ajasta ja pimeydestä. Salaisuuksia joita ei koskaan saisi lausua ääneen. Heillä oli tietoja joiden avulla heistä tuli kaikkeuden historian kehittynein ja älykkäin laji. He olivat evolutiivisesti päässeet kehityksensä päähän. Silloin kun tämä yksi neutraali vangittiin ja laitettiin aikavankilaan, se tehtiin siksi koska häneltä tahdottiin nämä kaikki tiedot. Häntä on kuulusteltu ja kidutettu vähän väliä näiden miljoonien vuosien ajan mutta kertaakaan hän ei ole paljastanut mitään itsestään tai omasta lajistaan ja…

Äkkiä Ret’r keskeytti presidentin, josta kukaan ei tuntunut pitävän, mutta jota Ret’r vähät välitti ja sanoi:

- Näin juuri! ja te, herra presidentti kuvittelette repivänne häneltä tämän universumin salaisuuden jolla voi pelastaa romahtavan kaikkeuden? onko neutraali se sinun ainoa keinosi jolla voimme pelastaa sen, onko? jos on, en tahdo olla tässä mukana, sillä tuhlaan aikaani.

- Ei, ette ymmärrä, oi suuri Ret’r, tilanne on nyt erilainen kuin kaikkina aikaisempina kertoina kun neutraalia kuulustelimme, sillä nyt on kyseessä koko universumin kohtalo. Ei se neutraali voi sivuta sitä, joten hän tulee kertomaan keinon pelastukseen.

- Niin, jos hän vain tietää siitä mitään.

- Miksi ei tietäisi?

- Miksi tietäisi? vaikka hän onkin neutraali, ei hän voi edustaa kokonaista lajia ja sen kaikkia tietoja ja salaisuuksia, enhän minäkään voi millään tietää jok’ikistä asiaa galamareista!

Koko sali hiljentyi ja kaikki kääntyivät katsomaan presidenttiä jonka katse oli synkistyneenä alaspäin. Hänestä tuntui kuin hänet olisi lyöty maanrakoon. Hänet, universumin vaikutusvaltaisimman olennon. Mutta sitten hänen takanaan oleva ensimmäinen neuvonantaja, joka myös lajiltaan oli cassandralainen ja nimeltään Hideon, astui presidentin viereen ja kuiskasi tälle:

- Te olette edelleen kaikkien näiden johtajien yläpuolella, olette sentään kolmoisgalaksin tasavallan presidentti. Muistakaa paikkanne, muistakaa arvonimenne.

Noista sanoista presidentti Ventus innostui ja muisti taas kuka oli. Hän nousi ylös ja huusi:

- Miksi ihmeessä ette ole iloisia tästä uutisesta? miksi ihmeessä synkistelette sitä että kolmoisgalaksi on pitänyt yhtä neutraalia elossa tähän päivään asti? jos häntä ei olisi vangittu aikavankilaan, olisiko meillä pientäkään mahdollisuutta pelastautumiseen? onko jollakin muulla parempaa ehdotusta? jos ei, pysykööt vaiti ja kuunnelkoot minua! minä, kolmoisgalaksin tasavallan presidenttinä ehdotan ja päätän että järjestämme tältä istumalta äänestyksen. Äänestäkäämme siitä, tulisiko se neutraali väliaikaisesti ottaa pois aikavankilasta kuulusteluhuoneeseen ja ottaa häneltä tieto universumin salaisuudesta vaikka väkisin?

Pöydän johtajat katselivat toisiaan ja jälleen alkoi hento puheensorina. Presidentti Ventus näytti nyt jälleen tyytyväiseltä kun oli löytänyt paikkansa taas kerran. Häneltä kysyttiin pian, ”kuka toimisi kuulustelijana?”, sillä kyseessä oli kuitenkin neutraali, ja tähän presidentti vastasi:

- Kolmoisgalaksin lain neljännentoista pykälän mukaan kaikki vangit jotka ovat saaneet luokituksekseen satakaksi, heitä saa kuulustella ainoastaan sen hetkinen tasavallan istuva presidentti, sillä sen tason vanki on jotain aivan muuta kuin pikkurikollinen.

Tämän lain kuullessaan, monet olivat mielissään ja monet taas raivoissaan, sillä heidän mielestään presidentti Ventus ei todellakaan soveltunut kuulustelemaan sen tasoista vankia, varsinkaan neutraalia joka osasi hyvin kääntää keskustelut oman mielensä mukaisiksi. Tästä Huxerin varoitti:

- Muistakaa että neutraalit ovat kuuluisia siitä että he osaavat kääntää keskusteluita omaksi edukseen. He osaavat kaivaa muilta tietoja mitä muut eivät koskaan saisi tietää. Muistakaa myös se että ...