Johdanto

Mitä yhteistä on helluntailaisilla ja vanhoillislestadiolaisilla?

Mitä yhteistä on helluntailiikkeen, vanhoillislestadiolaisten ja moottoripyöräjengin jäsenten välillä?

Miten on mahdollista, että mies, joka alkuvuodesta täysin vakavissaan yrittää herättää henkiin kuollutta, jo kesällä erotetaan perustamastaan hengellisestä liikkeestä homouden takia, vaikka hän on ankarasti saarnannut homoutta vastaan vuo­sien ajan? Miten on mahdollista, että sama mies on harjoittanut homosuhteita jopa alaikäisten kanssa ja samaan aikaan johtanut laajaa hengellistä toimintaa?

Miten on mahdollista, että diplomi-insinöörit suostuvat tekemään nälkäpalkalla hämmästyttävän pitkiä työviikkoja, jopa 300 tuntia kuukaudessa? Miten on mahdollista, että samassa lahkossa naiset alistetaan ryömimään miestensä edessä?

Miksi hengellisen yhteisön jäsenet desinfioivat kirpputorilta ostamansa esineet?

Minkä tähden jotkut ihmiset eivät uskalla nousta sängystä ennen kuin ovat rukoilleet ”kielillä” tunnin ajan joka aamu?

Miksi jotkut kulkevat etsimässä parannusta sairauksiinsa muualta kuin lääkäristä?

Miten on mahdollista, että pastori, joka on pahoinpidellyt vaimoaan ja ilkeästi manipuloinut lapsiaan, saa jatkaa saarnaajana ja nauttia hengellisen yhteisön arvostusta?

Miten on mahdollista, että lukuisissa sotkuissa ryvettynyt saarnaaja, jonka puheet koostuvat pääosin pelottelusta ja lopun­ajoilla uhkailusta, on jatkanut vuosikymmenestä toiseen lähetysjärjestön johdossa? Miksi saarnamies saa käyttää seksuaalisesti hyväkseen sielunhoitoon tulleita naisia kenenkään siihen puuttumatta?

Miten on mahdollista, että toteutumattomia asioita profetoinut mies jatkaa seurakuntansa johdossa palattuaan vankilasta, jossa on kärsinyt rangaistuksen omien tytärtensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä?

Minkä vuoksi vanhoillislestadiolaisten on ollut hyvin vaikea puuttua lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön?

Kaikkiin näihin kysymyksiin pyritään kirjassa antamaan vastauksia.

Erilaisissa uskonyhteisöissä, lahkoissa ja jopa kulteissa on paljon hyviä puolia: ne vastaavat ihmisen yhteisöllisyyden tarpeeseen. Ihminen haluaa kuulua johonkin. Hengelliset tarpeet kuuluvat ihmisyyteen, ja parhaimmillaan hengellisyydestä voi saada merkittävää tukea elämään. Tässä kirjassa käsitellään kuitenkin uskonyhteisöjen nurjia puolia. Erilaisiin uskonlahkohin on tavallisesti helppo liittyä, mutta niistä on hankala lähteä. Vääränlainen uskonnollinen toiminta on pahimmillaan hyvin tuhoisaa, ja sen epäkohtiin tulee puuttua.

Tämän kirjan painopiste on helluntailaisuudessa ja muissa niin sanottujen vapaiden suuntien seurakuntien toiminnassa. Erityistä huomiota kiinnitetään karismaattisiin ilmiöihin. Kirjassa on kuitenkin esimerkkejä useista uskonnollisista yhteisöistä ja lahkoista. On tärkeää tehdä ero evankelisluterilaisen kirkon ja vapaiden suuntien, kulttien ja lahkojen suhteen.

Kun puhutaan Suomen kristillisyyden vapaista suunnista, tarkoitetaan tavallisesti helluntaiherätystä, adventisteja, baptisteja, vapaakirkkoa ja muita karismaattisia seurakuntia. Niiden opeissa on osin samoja piirteitä kuin evankelisluterilaisessa kansankirkossa, toisaalta ne haluavat erottua kirkosta. Evankelisluterilaisen kirkon sisällä on myös herätysliikkeitä, jotka ovat omaksuneet joitakin vapaiden suuntien ajattelutapoja. Herätysliikkeitä ovat esimerkiksi viidesläisyys, kansanlähetys, vanhoillislestadiolaisuus ja herännäisyys. Vanhoillislestadiolaisuus toimii kirkon sisällä järjestäytyneesti. Herännäisyydestä puuttuvat karismaattiset elementit.

Karismaattinen toiminta on jakaantunut useisiin ryhmiin, jotka kilpailevat keskenään jäsenten suosiosta. Lisäksi karismaattiset seurakunnat kilpailevat sieluista muiden hengellisten toimijoiden kanssa. Nokia Missio lienee ollut loistonsa päivinä yksi suurimmista äärikarismaattisista liikkeistä Suomessa. Lisäksi on lukuisia pieniä seurakuntia tai seurakunnanomaisia hengellisiä yhteisöjä, ja uusia näyttää syntyvän.

Kaikki vapaan suunnan kristilliset seurakunnat eivät edusta äärikristillistä ajatusmallia. Esimerkiksi helluntaiherätyksessä suhtautuminen karismaattisuuteen vaihtelee seurakunnittain. Seurakunnan johto vaikuttaa jäsenistöön, ja jäseniä valikoituu ja sopeutuu seurakunnan johdon mukaan. Helluntaiseurakunnat ovat hyvin itsenäisiä, ja olisi väärin yleistää yhden seurakunnan perusteella koko liikettä.

Yksi tämän kirjan peruskysymyksistä on, mikä motivoi hengellisten yhteisöjen jäseniä. Miksi jäsenet käyttäytyvät kuten käyttäytyvät, ja miten he perustelevat tekemisensä? Saavatko he muodostaa mielipiteensä vapaasti? Voivatko he kasvaa ja kehittyä ihmisinä? Vai onko niin, että hengellinen yhteisö rajoittaa yksilöiden valintoja ja kaventaa heidän elämäänsä? Minkälaisia ehtoja esimerkiksi herätyskristillinen toiminta asettaa yksilöiden ajattelulle ja toiminnalle?

Joidenkin kristillisiksi itseään kutsuvien ryhmittymien jäsenet sietävät erikoisia olosuhteita ja ihmisten yleensä outoina pitämiä asioita. Kirjassa yritetään vastata, miksi näin on. Toivottavasti kirja auttaa ymmärtämään fundamentalistista ajattelua ja niitä keinoja, joilla järjestöt pitävät jäseniään hallinnassaan. Uskonnollisten yhteisöjen harjoittama manipulointi, johdattelu ja suostuttelu avaavat tietä laaja-alaisemmalle hyväksikäytölle, joka voi olla esimerkiksi taloudellista, emotionaalista ja seksuaalista. Yhteiskunta yleensä pyrkii suojelemaan jäseniään väkivallalta, mutta jotkut hengelliset yhteisöt saavat harjoittaa ­laajamittaista väkivaltaa ilman, että asiaan puututtaisiin mitenkään.

Esimerkkinä tuhoavasta lahkosta tai kultista voidaan mainita Tapani Koivuniemen johtama ryhmä, joka alun perin tunnettiin nimellä Maitobaari. Kristillisellä kentällä vaikuttavia kyseenalaisia toimijoita ovat Koivuniemen lisäksi esimerkiksi Leo Meller ja Pirkko Jalovaara. Historiallisesti tuhoisia lahkoja ovat olleet esimerkiksi 1900-luvulla vaikuttaneet åkerblomilaisuus, korpelalaisuus ja kartanolaisuus. On syytä kirjoittaa myös menneistä lahkoista, koska niissä on hämmästyttävän paljon samoja piirteitä nykypäivän lahkojen ja kulttien kanssa. Voidaan puhua hengellisen väkivallan jatkumosta.

Moni voi ajatella, että kirjassa käsitellään ääri-ilmiöitä, jotka koskettavat vain marginaalista kansanosaa. Ihmisten hengelliset tarpeet eivät kuitenkaan näytä olevan vähenemässä, ja sitä mukaa kuin evankelisluterilainen kirkko menettää jäseniään, osa heistä siirtynee esimerkiksi vapaiden suuntien seurakuntiin. Vaikka yksittäiset karismaattiset seurakunnat olisivat pieniä, yhteenlaskettuina niiden jäsenmäärä muodostuu merkittäväksi. Pienikin seurakunta houkuttelee puoleensa tarjoamalla yksilölle mahdollisuuksia päästä esille. Pienemmässä yhteisössä voi olla helpompi kokea olevansa merkityksellinen.

Termiä vahvauskoinen käytetään kuvaamaan henkilöä, joka suhtautuu hengellisiin asioihin omakohtaisen vakavasti. Tavallisesti vahvauskoinen henkilö kokee olevansa enemmän kuin tavallinen kristitty. Tässä kirjassa tutkitaan, miten vahvauskoisia hallitaan ja mihin uskonnollisten hirmuhallitsijoiden valta perustuu. Uskonnollinen hirmuhallitsija käyttää henkilökohtaista valtaa, opettaa toisin kuin elää, sitoo ihmisiä itseensä, liittää uskoon eriskummallisia vaatimuksia, pelottelee ihmisiä, luulee pystyvänsä vaativiin tekoihin ja kuvittelee saaneensa Jumalalta erityisiä ilmoituksia. Raamatun mukaan fariseukset sälyttävät raskaita taakkoja ihmisten kannettavaksi. Kirjassa käsitellään myös joukkojen psykologiaa ja karismaattisia ilmiöitä joita ovat esimerkiksi kielilläpuhuminen, profetointi ja uskolla parantaminen.

Termi vahvauskoinen on ristiriitainen, sillä vahvauskoisen usko on jossain mielessä usein heikko. Hän tarvitsee uskonsa tueksi todistelua, kokemuksia ja hengellisiä elämyksiä. Tosiasiat ja oman uskon kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet ja kokemukset on myös usein aktiivisesti torjuttava.

Tieteellinen ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen ovat usein myrkkyä vahvauskoiselle. Hän haluaa uskoa oppimallaan tavalla, eikä suostu kuulemaan tai näkemään mitään, mikä horjuttaisi hänen vakaumustaan. Vahvauskoinen ei näe ristiriitaa omien toiveidensa ja fantasioidensa sekä tosimaailman tapahtumien välillä.

Kirjassa käytetään apuna psykologian teorioita. Niiden avulla selitetään joitakin sisäisesti ristiriitaisia ilmiöitä. Ryhmä­dynamiikan ja psykologisten mallien avulla voidaan ymmärtää monien erilaisten hengellisten yhteisöjen toimintaa. Lahkojen ja kulttien harjoittama yksilöllisyyden riisto, joka johtaa niiden jäsenten persoonallisuuden kaventumiseen, on ollut yksi päämotivaatiota tämän kirjan tekemiseksi.

Kaikki tämän kirjan kuvaamat tapahtumat perustuvat todellisiin tapahtumiin. Joitakin yksityiskohtia on saatettu häivyttää osallisten yksityisyyden suojelemiseksi, kuitenkaan pääajatusta kadottamatta. Käsitellyt tapahtumat on valittu siten, että ne kuvaavat kristillisen kentän toimintaa mahdollisimman edustavasti. Kirjan lähdehenkilöitä on yli 80.

Lahkosta irtautuneet nuolevat useimmiten haavansa yksin. Yksin ei tarvitse kuitenkaan jäädä. Vertaistukea on tarjolla, ja esimerkiksi nettifoorumit tarjoavat nykyään hyvän keinon käsitellä omaa hengellistä historiaansa. Myös tämän kirjan tarkoitus on ennen kaikkea auttaa lahkojen entisiä jäseniä kertomaan kokemuksistaan ja ymmärtämään, että he eivä...