AD VITAM AETERNAM

Aikaisemmin julkaistu:

Paljain jaloin Pariisissa

Pariisista pohjoiseen

"Quand l'être cher vient d'expirer,

On sent obscurément la perte,

On ne peut pas encore pleurer:

La mort présente déconcerte;"

Kun rakas ihminen on juuri kuollut,

Tuntee epämääräisesti menetyksen,

Ei osaa vielä itkeä:

Kuoleman läsnäolo häkellyttää;

René-François Sully Prudhomme

Ruokakärry kilisi kutsuvasti Naistenklinikan synnytysosaston käytävällä. Iloisesti hymyilevä apuhoitaja työnsi huoneen numero 12 oven auki ja sai sanotuksi: "Miten maistuisi…".

Lause jäi kesken, hänen suunsa jäi auki hiljaisesta huudosta, hän kääntyi ympäri ja juoksi osastonhoitajan luo. - Huone 12, huone 12, toisteli hän pelästys silmissään. Osastonhoitaja nousi tuoliltaan ja käveli ripein askelin huoneeseen kaksitoista, jonka ovella hänkin kalpeni. Hän syöksyi repäisemään muovin vuoteessa makaavan nuoren naisen kasvoilta, tarttui tämän ranteeseen, eikä voinut kuin todeta potilaan kuolleen.

- Voi hyvä jumala!…

"En sortant de l'école

nous avons rencontré

un grand chemin de fer

qui nous a amenés

tout autour de la terre

dans un wagon doré"

Lähtiessämme koulusta

kohtasimme

pitkän junaradan

joka vei meidät

koko maapallon ympäri

kultaisessa vaunussa.

Jacques Prévert

Andy, Outi, Fred ja Kim seisoivat Kalevankadulla Ressun portilla Matildan tullessa tunneiltaan. Siinä he olivat, iloisesti puliseva ryhmä opiskelijoita. Tähän joukkoon yliopisto-opiskelijana Matilda kuuluisi vuoden kuluttua, se oli hänen tavoitteensa.

Oli syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 1967. Elokuu oli ollut aurinkoinen ja syksy jatkui lämpimänä.

Matilda oli ollut iloinen kun koulu jälleen alkoi. Hän tahtoi täyttää päivänsä niin paljolla tekemisellä kuin mahdollista estyäkseen ajattelemasta liikaa ihmissuhteitaan.

Andy oli tullut hänen elämäänsä ja työntänyt Olivierin siitä pois. Hän ei voinut sitä estää. Andy oli se satujen prinssi tai ainakin sellainen, jolle aina lankesi prinssin rooli koulunäytelmissä, ja Matilda tunsi itsensä voimattomaksi hänen edessään. Hän ei ollut prinsessa eikä ikinä prinsessan roolia koulunäytelmissä tai muissakaan saanut, eikä enää pitkään aikaan ollut sellaisista haaveillutkaan. Muita rooleja maailmassa riitti. Hän oli jo varhain oivaltanut, ettei hänestä ikinä prinsessaa saisi tekemälläkään. Siihen muottiin hän ei enää mahtunut.

Kultakutrista, tähtisilmäistä prinsessahahmoa läheisemmäksi hän tunsi itsensä niitä naisia kohtaan, jotka jo keskiajalla keräilivät yrttejä ja sekoittelivat kaikenlaisia liemiä, ja pahimmillaan päätyivät roviolle. Siinäkin oli ajattelemisen aihetta.

Kuuluisiko prinssille kuitenkin lopulta prinsessa? Oliko se kenties elämän laki? Oliko tämä jo ennalta tuhoon tuomittu tie?

Matilda oli elokuun viimeisen viikon viettänyt Kauppalassa, yrittänyt konkreettisella etäisyydellä saada mielensä järjestykseen. Häntä askarrutti suuresti tunne siitä, ettei hän enää hallinnutkaan omaa elämäänsä. Tuntui kuin hänet olisi tempaistu tutulta, hänen itsensä määrittelemältä reitiltä, jolla hän sai määrätä tahdin, pysähtyä missä haluaa ja kääntyä vaikka takaisin, johonkin sellaiseen, joka meni liian nopeasti ja vain suoraan eteenpäin hänen mieltään kysymättä. Se oli melkein pelottavaa.

Kauppalassa oli muutenkin terveellistä käydä. Siellä sai pitkiä katseita jos uskalsi, kuten Matilda ja sisarensa Leena, lähteä ostoksille shortsit jalassa elokuun lopussa. Ei sellainen sopinut, vaikka mittari näyttäisi kahtakymmentäneljää. Puistattavaa.

Ei ollut Helsinkikään mikään maailmankaupunki, mutta siellä sentään uskalsi olla lähes oma itsensä.

Tytöt olivat löytäneet mielenkiintoisia kankaita: velvetonia, flanellia ja kretonkia, jotka sopivat heidän sunnittelemiinsa vaatteisiin. Ne piti viedä ompelijalle. Samalla Matilda sai sieltä isosiskonsa teettämät vaatteet, jotka oli luvannut tuoda mukanaan palatessaan kaupunkiin.

Sitten hän oli vielä käynyt Hilla-kummia piristämässä ja muistuttamassa itseään elämän rajallisuudesta.

Nyt oli ensimmäinen koulupäivä takana. Se oli ollut vain lukujärjestyksen jakotilaisuus. Kesti tuskin tuntiakaan. Andyn oli ollut määrä odottaa häntä koulusta ja siinä heitä oli nyt siis neljä.

- Juhlava vastaaotto, tuumasi Matilda.

Koko joukko lähti Ateljee-baariin juomaan olutta ja tekemään syyssuunnitelmiaan. Luennot eivät olleet vielä alkaneet ja oli perjantai, oli syytä juhlia.

Tunnelma oli aina hyvä tässä seurassa, pojat tunsivat toisensa läpikotaisin ja Matildalla ja Outilla oli aina hauskaa keskenäänkin. Muita tyttöjä seurueessa ei ollutkaan, ennen kuin Anders ilmestyi tyttöystävänsä kanssa paikalle. Ilta kului nopeasti ja vasta baarin sulkemisaikaan kukin poistui koteihinsa. Vaikka kaikki joivat melko lailla oluita, niin kukaan ei koskaan juonut itseään pahaan humalaan. Näin illanvietot pysyivät aina vilpittömästi hauskoina.

Outi ehdotti että he menisivät seuraavana viikonloppuna heidän mökilleen Läyliäisiin ja kaikki innostuivat.

Outin vanhempien mökki oli mukavan matkan päässä Helsingistä, ja he lähtivät sinne varhain launtai-iltapäivänä olutkorit mukanaan.

Perillä Matilda ja Outi totesivat mielihyvällä etteivät heidän ravintolaharjoittelunsa olleet menneet hukkaan. Kimiin ihastunut Kikka, hiljainen ja kiltti tyttö, suhtautui alkoholiin lähes pelokkaasti, eikä tietenkään edes tupakoinut. Outi ja Matilda pitivät häntä kovin lapsellisena. He kun olivat maailmaa nähneitä, itsenäisiä naisia. Ja rohkeita. Kikka tuntui heistä liian aralta ja värittömältä muutenkin.

Yllättävää oli kuitenkin että tällaisissakin tilanteissa kaikki tiesivät rajansa, eikä koskaan mitään ongelmia alkohoholista aiheutunut. Juomisen lisäksi he liikkuivat paljon, pelasivat lentopalloa ja coronaa, ja palasivat jo aamuyöllä sunnuntaina kaupunkiin.

Kaikki olivat juomaharjoituksensa aikanaan tehneet ja hyvä niin. Yhdessäolemisesta ja -tekemisestä kaikki pitivät.

"C'est pourtant bien simple: pour le mot

Italie, en français nous avons le mot

France qui en est la traduction exacte."

Sehän on hyvin yksinkertaista: sanalle

Italia, meillä on ranskankielessä sana

Ranska joka on siitä tarkka käännös

Eugène Ionesco

Matilda sulki rehtorin kanslian oven hymy kasvoillaan. Hän saisi kirjoittaa ranskan. Se sallittaisiin, vaikka ranska ei kuulunutkaan iltaopiskelijoiden lukujärjestykseen. Ei menisi lukion suorittaminen hukkaan. Ennen kirjoituksia olisi vain käytävä tentissä Ressun ranskanopettajalla.

Andy tuli yllättäen vastaan. Matilda oli mielissään, näin hän pääsi nopeasti Herttoniemeen tekemään tehtäviään.

Modernin lyriikkaryhmän olisi oltava valmiina ennen syyskuun loppua, siinä olisi valtavasti työtä. Aikaa oli vähän, muuten tehtävä miellytti häntä.

Aikaa tuntui olevan päivä päivältä aina vaan vähemmän, niin että hän tuskin ehti hakea Kauppalasta ompelijan valmiiksi saamat puserot ja tavata sisariaan. Jakkupuku kaipasi vielä vähän viimeistelyä, mutta äiti lähettäisi sen perjantaina.

Herttoniemessä oli käynnissä ikkunaremontti, joka aiheutti kaikenlaista vaivaa sekin. Sääkin järjesti yllätyksiä odottamattomine ukkospuuskineen. Syyskuussa.

Koulussa olisi ollut mahdollisuus osallistua vapaaehtoiseen piirustukseen, ja niin paljon kuin se Matildaa houkuttikin, ei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia osallistua. Ne ilot oli edelleen siirrettävä johonkin hamaan tulevaisuuteen. Hän oli siihen innoissaan ilmoittautunut, mutta joutui sen harmikseen perumaan.

Ylioppilasaineharjoituksessa Matilda kirjoitti aiheesta "Maaseutu autioituu - taajamat täyttyvät" niin asiallisen aineen, että arveli sen ehkä paremmin sopivan yhteiskuntaopin vastaukseksi. Suomen opettajaa se kuitenkin miellytti kovasti.

Andyn sotilaspalvelus päättyi. Hän oli kirjoittautunut paremman puutteessa historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan ja yritti keksiä mitä oikeasti halusi elämässään tehdä.

Olivierkin kirjoitti jonkinlaisen tauon jälkeen. Hän toivoi että Matilda pitäisi sanansa Pariisiin matkan suhteen ja kirjoitti kovin optimistisesti. Matildan kirjeet lyhenivät kerta kerralta ja hän pyrki keskittymään vain työhönsä ja kouluaineisiin.

Andy oli usein koulusta tullessa odottamassa Matildaa. He istuivat hetken jossain baarissa tai tapasivat Outin ja Fredin, pelasivat viikonloppuisin korttia tai kävivät oluella.

Kirsti kutsui Matildan Kaupungiteatteriin, joka oli juuri valmistunut, upea, moderni teatteri. Siellä he näkivät Alfred Jarryn "Kuningas Ubun". Näytelmä oli absurdi, mutta miellytti Matildaa, ja oli johdanto hänen myöhemmälle mieltymykselleen Ionescoon.

"Amour! 'Loi', dit Jésus. 'Mystère', dit Platon."

Rakkaus! "Laki", sanoo Jeesus. "Mysteeri", sanoo Platon.

Victor Hugo

Olivier jäi päivä päivältä yhä etäämmälle. Matilda melkein hämmästyi, kun sai häneltä kirjeen. Hän kun jaksoi toivoa että jokin mystinen voima saisi Olivierin tajuamaan miten hankalassa tilanteessa hän oli, kun ei rohjennut suoraan sanoa ettei ollut enää yhtä kiinnostunut kuin ennen. Lähes kaiken vapaaaikansa hän vietti uuden ihastuksensa seurassa.

Vaikka Matilda oli jo mielessään luopunut Olivierista, hän ei silti koskaan luopuisi ranskasta.

Ranskalainen elokuva oli voimissaan ja Helsingissä oli teattereita, jotka olivat erikoistuneet niiden esittämiseen.

Alain Resnais'n palkittu filmi L'Année dernière à Marienbad, Viime vuonna Marienbadissa, kiinnosti Matildaa ja hän sai Andyn mukaansa teatteriin. Elokuvan ylellinen ympäristö ja kieli miellyttivät häntä, mutta hän ymmärsi myös Andyn vaivautuneisuuden, kun tämä valitti teatterin tuoleista, joissa ei hänen mukaansa voinut edes kunnolla nukkua.

Matildan päivät olivat pitkiä. Hän oli edelleen kokopäivätyössä ja kaikki arki-illat koulussa. Työnsä hän osasi niin hyvin, että saattoi keskittää energiansa opiskeluun, mutta ikuinen aikapula oli rasittava.

Työssäkäymisen parhaita puolia olivat tilipäivät. Oli hauska mennä ulos syömään kun viikonloppu koitti ja oli rahaa. Hän nautti kun voi kutsua Andyn perjantai-iltana Kantakrouviin syömään kunnon häränpihvit. Hän oli muutenkin juhlatuulella, koulua oli käyty jo lähes kuukausi eikä hän ollut vielä ollut tuntiakaan poissa!

Viikonlopuksi oli luvassa poikkeuksellisen kaunis sää ja Andy halusi käydä Lohjansaaressa vanhempiensa mökillä. He lähtivät lauantaiaamuna jo kahdeksalta matkaan. Sää oli loistava, aurinkoinen ja tyyni. He ostivat Lohjalta ruokaa ja olutta.

Mökillä oli lähes kesän tuntu. He soutelivat, heittivät tikkaa, pilkkoivat puita, saunoivat ja joivat olutta. Matilda kävi jopa uimassa. Hän viihtyi näissä ulkopuuhissa. Tuntui kuin olisi palannut lapsuuteen, jolloin vietettiin kaikki mahdollinen aika ulkona. Mitäpä sitä sisätiloissa olisi tehty. Sisällä luettiin, piirreltiin ja kuunneltiin radiota, muut huvit olivat aina muualla.

Andyn sisar saapui illansuussa ystävättärineen paikalle ja he viettivät illan pelaten korttia ja jutellen takan ääressä.

Sää oli huono sunnuntaiaamuna. He lähtivät jo puolenpäivän aikaan takaisin kaupunkiin. Helsingissä aurinko helotti jälleen täydeltä terältä. Matildan oli kuitenkin taas keskityttävä opintoihinsa, vaikka kuinka kyllästytti.

Illalla he kävivät katsomassa viimeisimmän James Bondin You only live twice. Jos Andy oli pitkästynyt Marienbadissa, niin Matilda pitkästyi Bondin seikkailuissa.

Koulussa matematiikan opettaja kysäisi jälleen lukiko Matilda vielä ranskaa. Hän kertoi kirjoittavansa sen kevään kokeissa. Opettaja ehkä toivoi Matildan keskittyvän enenmmän matematiikkaan, mutta Matildalla oli omat ajatuksensa, joista hän ei luopunut.

Opettajalla saattoi kyllä olla myös aitoa sympatiaa ranskaa kohtaan, maailma oli täynnä tunnettuja ranskalaisia matemaatikkoja René Descartesista alkaen.

Andyn luennot alkoivat. Olisi ainakin tiistai-iltaisin yliopistolla.

Kauppalasta kuului uutisia: Leena oli ollut Timo Sarpanevan kanssa paikallisessa ravintolassa päivällisellä. Yrittikö hän luoda suhteita taidemaailmaan henkilökemian avulla?

Kirsti vietti syyskuussa syntymäpäiviään. Matilda vei sankarille kolme keltaista ruusua. Muina vieraina olivat Kirstin vanhimmat työtoverit neiti Paarma ja rva Taipale.

Kun Andy tuli hakemaan Matildaa Lehtisaaresta, tämä sai tilaisuuden esitellä pojan Kirstille. Sitten he vielä veivät vanhan neidin kotiinsa Käpylään. Kaikki tädit olivat kovin hurmaantuneita.

Herttoniemessä Olivierin kirje sai taas Matildan miettimään ankarasti. Oliko hän tekemässä jotain peruuttamatonta, kun muutti kaikki aikaisemmat suunnitelmansa täydellisesti? Hänellä oli ollut niin sopiva systeemi laadittuna, systeemi, joka olisi yhdistänyt työn, opiskelun ja seurustelun sellaisella tavalla että kaikkeen olisi riittänyt aikaa. He olivat Olivierin kanssa saaneet niin monet tärkeät asiat keskustelluiksi. Olisivat edenneet rauhallisesti, liikaa kiirehtimättä.

Sen verran asia häntä vaivasi, että hän järjesti Andyn seuraavana päivänä tavatessaan jostain mitättömästä asiasta sellaisen riidan, että arveli suhteen päättyvän siihen paikkaan. Niin suuttuneina ja äreissään he erosivat. Se oli testi, joka saattoi johtaa lopulliseen välirikkoon.

Kotona hänellä oli kuitenkin niin hirveä olo, ettei hän enää tiennyt mikä oli oikein ja mikä väärin.

Kun Andy sitten kaikesta huolimatta oli odottamassa koulun portilla, Matilda tiesi että peruutusvaihdetta ei ehkä enää ollut. Hän pyysi kauniisti anteeksi kiukutteluaan eikä siitä sen jälkeen puhuttu.

Jengi istui Haarikkakellarissa oluella. Suunnitteilla oli Jugoslavian matka jouluna. Kaikki kahdeksan Andy, Anders, Fred, Kim ja piukut, kuten pojat tyttöystäviään kollektiivisesti suvaitsivat nimittää, olivat innostuneita asiasta.

Saattaessaan Matildaa pysäkille Andy sanoi pitävänsä tästä liian paljon uskaltaakseen sanoa mitään, mistä hänellä olisi vähäisintäkään syytä loukkaantua….

"Vivre tranquille en sa maison,

Vertueux ayant bien raison,

Vaut autant boire du poison."

Elää rauhassa talossaan,

Hyveellisenä aina oikeassa,

Yhtä hyvin voi juoda myrkkyä.

Charles Cros

Fred piti alustavan luennon bridgestä. Peli kiinnosti kaikkia. Siitä oli tuleva syksyn uusi harrastus. Olisi muutakin tekemistä kuin oluen juominen.

He aloittivat välittömästi Andyn kotona harjoitukset Outin ja Fredin kanssa. Peli vaikutti sitä mielenkiintoisemmalta mitä paremmin siihen perehtyi. Matilda oli aina viihtynyt korttien parissa, hän oli ehkä joukon innostunein.

Andyllä oli syntymäpäivä seuraavana päivänä. Hän täyttäisi kaksikymmentäkaksi vuotta. Ennen lähtöään Matilda ojensi hänelle suurella vaivalla hankkimansa lahjan. Noita-akan löytäminen Helsingistä syksyllä oli ollut lähes mahdoton tehtävä. Idean keksittyään hänen oli täytynyt se löytää, kun sen valmistamiseen ei ollut aikaa.

Sitkeydellä useimmat asiat onnistuvat, ja oikein ilkeän näköinen noita luutineen oli löytynyt lopulta pienestä kaupasta Rööperistä.

Matilda kirjoitti laatimansa onnittelukortin loppuun "ikuisesti muistuttamaan antajastaan". Lahja oli osittain vitsi, osittain erittäin harkittu. Matilda tahtoi Andyn miettivän oikein vakavissaan heidän suhdettaan. Oliko poika varma siitä, että halusi jatkaa seurustelua juuri hänen kanssaan? Hän ei prinsessaksi muuttuisi, eikä luvannut muutenkaan muuttua miksikään, mitä ei ollut. Hänestä ei tulisi koskaan herttaista - sievästä puhumattakaan - vaimoa kenenkään miehen rinnalle.

Noita-akka ei vaikuttanut mitenkään, vaan noitamaisuuksista piittaamatta Andy tahtoi hänet mukaan Kulosaaren kasinolle. Hän oli ollut teinikuntansa puheenjohtaja ja hänet oli kutsuttu kasinolle lakkiasjuhliin.

Matilda meni mukaan ja tunsi itsensä tahtomattaan vähän ulkopuoliseksi. Eihän hän ollut vielä ylioppilas. Se ärsytti häntä, vaikka Andylle sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Mikään ei tuntunut häiritsevän häntä.

Vaikka Andy ja Matilda riitelivät usein, he myös aina nopeasti sopivat riitansa. Kai se oli jonkinlaista rajojen etsimistä sekin, toisen sietokyvyn testaamista. Yhdessä he olivat ja melko todennäköisesti toistaiseksi myös pysyisivät. Matilda oli hylännyt viimeisetkin aikeensa lähteä Pariisiin Olivierin suureksi pettymykseksi.

"Jäkälä nosti pikarinsa hauraan, ja sade täytti sen, ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen." Ah! minkälaisia mielikuvia synnyttikään muutama hyvin valittu sana oikeassa järjestyksessä oikeassa paikassa.

Matilda oli tutkimassa Osmo Hormian teosta: Uuden runon kauneimmat. Tarkoitus oli ollut tutustua ensisijaisesti sen esipuheeseen. Saman tien hän silmäili läpi koko pienehkön kirjan. Siitä pääsisi alkuun.

"Regarde: la nature, âpre, auguste, éternelle,

Que n'émeut point l'orgueil et le labeur humains,

Palpite dans la nuit et s'éploie comme une aile

Quand l'être cherche l'être au secret des chemins."

Katso: luonto, rosoinen, majesteetillinen, ikuinen,

Jota ei liikuta ihmisten ylpeys tai raadanta,

Sykkii yössä ja levittäytyy kuin siipi

Kun ihminen etsii toista salaisilla teillä.

Anna de Noailles

Kaikki oli kunnossa. Outi ja Fred voisivat saapua. Andy ja Matilda olivat lähteneet aamuvarhaisella Lohjansaareen, siivonneet ja pilkkoneet puita. Aamun syksyinen kirpeys oli vähitellen muuttunut auringon myötä lähes kesäiseksi lämmöksi. Ruokaa ja olutta oli tarpeeksi, mukava viikonloppu edessä.

Outi ja Fred saapuivat, kuten sovittu, neljän aikaan. Lohjanjärvi oli parhaimmillaan, aurinko kimalteli kutsuvasti veden pinnalla. Niinpä ensimmäinen ohjelmanumero oli souturetki. Heillä olikin mainio vene, siinä oli kahdet airot. Kaikki saivat kokeilla soutamista, joka ei kenellekään mikään uutuus ollut. Matilda oli lapsuutensa asunut järven rannalla ja muilla oli pienestä pitäen ollut kesämökki veden äärellä.

Souturetkestä tuli pitkä ja hauska. Suurella järvellä ei muita ollut, ei edes kalastajia. Rannatkin tuntuivat olevan kesävieraista vapaita, eikä niillä muutenkaan ketään liikkunut. Viimeiset värikkäät lehdet toivat lisäväriä sinivihreään maisemaan.

Souturetken jälkeen he alkoivat pelata bridgeä. Joivat olutta, tytöt tupakoivat, mutta pääasia oli korttipeli. Kaikki olivat siitä innostuneita ja he olivat päättäneet pelata niin kauan kuin jaksaisivat pelipöydän ääressä istua. Välillä he sytyttivät tulen takkaan ja söivät, ja sitten taas pelasivat.

Matilda arveli jälkeen päin juoneensa illan aikana kahdeksan olutta, eikä oikein tajunnut miten oli sellaiseen ennätykseen kyennyt. Juominen jakautui kylläkin noin kymmenelle tunnille, niin ettei se ehkä sittenkään kummoinenkaan suoritus ollut.

Se oli kaikista mukava lauantai. Outi ja Matilda olivat saaneet näyttää, että tytöt kykenivät siihen mihin pojatkin.

Aamulla heidän oli palattava Helsinkiin. Andyn oli oltava kotona kello yhteentoista mennessä. Muut menivät Fredin luo Tapiolaan, josta Outin isä ja sisko hakivat tytöt ja kuljettivat Matildan Herttoniemeen.

Siellä odottikin täti, joka oli päättänyt että lattia kaipasi puunausta ja se sitten puunattiin. Sen jälkeen Matilda sai keskittyä läksyihinsä. Andy ilmestyi illansuussa, kävelivät ympäriinsä Herttoniemessä. Eränkävijäntorin ympäristö tuli heille hyvin tutuksi rintamamiestaloineen, puutarhoineen ja puistoineen.

Matilda pohti kauppakorkeaa. Se olisi järkevä ratkaisu.

"L'horloge! dieu sinistre, effrayant, impassible,

Dont le doigt nous menace et nous dit: Souviens-toi!"

Kello! julma jumala, pelottava, taipumaton,

Jonka viisari meitä uhkaa ja sanoo meille: Muista!

Charles Baudelaire

Hero ilmoitti lähtevänsä marraskuussa! Hänen tilalleen otettaisiin uusi vasta tammikuussa. Matilda sopi saman tien olevansa poissa helmi-maaliskuun ylioppilaskirjoitusten takia ja puolipäivätöissä seuraavasta syyskuusta lähtien. Hänen aikomuksensa oli silloin lukea ranskaa, venäjää ja ehkä englantia. Vaikka kauppakorkeakoulu olisikin ollut järkevin vaihtoehto, Matilda päätti tehdä mielensä mukaan ja viis veisata järkevyydestä. Ei hänen elämänsä sisältö voinut perustua järkevyyteen, se oli hänelle synonyymi tylsyydestä. Olihan hän jo moneen kertaan punninnut tulevaisuuden näkymiään, eikä niihin kuulunut pelkän rahan perässä juokseminen. Jotain muuta hän etsi.

Kirsti ja kauppaneuvos ansaitsivat suurimmat kiitokset järjestelyjen vaivattomuudesta.

Syksy oli rankka, koska Matilda katsoi velvollisuudekseen suoriutua edes kohtuullisesti kaikista kouluaineista ja se merkitsi loputtomalta tuntuvaa puurtamista. Viikonloppuisin sitten huviteltiin aina kun mahdollista.

Olivier valitti kaksisanaisesta onnittelukortista; oli odottanut saavansa edes pitkän kirjeen, une très longue lettre, jonka Matilda oli luvannut, kun kaikki muut suunnitelmat oli peruutettu. Matilda kirjoitti lohtukirjeen. Ja tunsi yhä syvää syyllisyyttä.

Outi ja Matilda tapasivat usein ja tapaamiset olivat aina hauskoja, olivat poikaystävät mukana tai eivät. He saivat jopa pojat innostumaan ranskalaisesta elokuvasta, kun menivät katsomaan Jean-Paul Belmondoa Melvillen elokuvassa "Ilmiantaja", Le Doulos. Se oli hyvä elokuva. Vaikuttava. Miellytti myös poikia.

Lokakuun alkupuolella Mari ilmoitti menneensä kihloihin. Matilda ei päässyt heti ihailemaan sormusta, kun oli pakko lukea historian kokeeseen, ja sitten Mari kiirehtikin Kauppalaan.

Tyttöjen illat olivat dramaattisesti harvenneet ja nyt ne tuntuivat loppuvan kokonaan. Kun Matilda meni Heron luo viettämään iltaa, niin mukana oli usein myös Andy. He joivat viiniä ja juttelivat, ja vaikka se oli viihtyisää, se oli luonnollisesti erilaista kuin ennen. Matilda suri vilpittömästi myös sitä, että Hero muuttaisi Saksaan lopullisesti jo muutaman viikon kuluttua. Ajat muuttuivat ja sille ei voinut mitään.

Ajat muuttuivat niinkin, että Andy jopa auttoi Matildaa siivouksessa Herttoniemessä, siten he pääsivät nopeammin omille teilleen. Usein he tekivät pitkiä kävelylenkkejä, ne olivat oivallisia ajatusten kehittelyyn ja vaihtoon.

Fred oli ottanut kuvia heidän Lohjansaari-viikonlopustaan ja jakeli niitä. Illalla Matilda ja Andy pelasivat bridgeä Kikan ja Kimin kanssa ja saivat huomata, että matemaatikon ja kauppatieteilijän valmistautuminen peliin yhdistettynä parempaan laskutaitoon oli lyömätön yhdistelmä. Peliä ei siis voinutkaan pelata vain huviksi ja korttionneen luottaen. Olisi pakko opiskella tätäkin.

Matildan äiti oli kaupungissa veljen luona. Andy pääsi näin tutustumaan Matildan sukulaisiin. Joivat teetä ja söivät äidin tuomia piirakoita.

Belmondon innoittamana Andy suostui katsomaan Alain Resnais'n Murielin, jonka jälkeen kävi selväksi, että tämä ohjaaja ei kuuluisi Andyn suosikkeihin. Matildankin oli myönnettävä, että ilman miljöötä ja kieltä hänkin olisi pitkästynyt tässä esityksessä. Elokuva oli kuitenkin palkittu Venetsiassa muun muassa Algerian sodassa tapahtuneiden kidutusten esiintuomisesta.

Kirjastossa he viihtyivät kumpikin. Matildan oli ryhdyttävä tositoimiin modernismin lähteiden parissa ja Andy teki omia tutkimuksiaan. Puolitoista tuntia tuntui henkäykseltä.

Puoli tuntia he virkistäytyivät Nissenillä kirjaston jälkeen, sitten Matilda saattoi Andyn yliopistolle ja meni itse Herttoniemeen kirjoittamaan.

Vanhan ja uuden lyriikan ero - mistä uusi oli tullut, miten se ilmeni - vei hänet niin mennessään, että vasta yhdeltä yöllä hän lopetti.

Keskustelu modernista lyriikasta siirtyi viikolla, Matilda sai lisäaikaa vielä hioa omaa osuuttaan.

Tilaisuus meni erinomaisesti. Matilda hoiti alustuksensa moitteetta. Muiden aiheina olivat: Miksi modernia lyriikkaa on vaikea ymmärtää? Mikä on uutta modernissa lyriikassa? Sen merkitys nyky-yhteiskunnassa ja tulevaisuus. Hyvät esimerkit Saarikoskelta, Mannerilta ja Viidalta.

Matildan mielestä heidän esityksensä löi reilusti laudalta modernin proosaryhmän tuotoksen, vaikka heillä oli niinkin kiinnostavia kirjailijoita kuin Joenpelto, Waltari ja Linna.

"Plaisir d'amour ne dure qu'un moment,

Chagrin d'amour dure toute la vie."

Rakkauden huuma kestää vain hetken,

Rakkaussuru kestää koko elämän.

Jean-Pierre Claris de Florian

Matilda ja Andy kiiruhtivat Marin luo kihlajaisiin. He veivät kihlajaislahjaksi hopeisen hillolusikan ja pienen leikkelehaarukan. Kilhaparin kunniaksi skoolattiin ja sitten herkuteltiin.

Kun he pahoittelivat, etteivät voisi viinejä juhlan kunniaksi sen enempää nauttia - Andy oli autolla, koska Matildalla oli jälleen koeviikko - kävikin ilmi ettei morsiankaan halunnut alkoholia, koska pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyisi jo kesäkuussa.

Vanhat kaavat toistuivat toistumistaan. Kai se oli luonnonlaki ja ehkä tarkoituksenmukainenkin, mutta silti Matilda ei luopuisi omista päätöksistään, maksoi mitä maksoi.

Häät olisivat jo seuraavan kuun alussa.

Aamulla ensimmäisenä radiosta kaikui Plaisir d'amour'in tuttu, ranskalaisen Martinin jo 1700-luvun loppupuolella säveltämä, romanttinen melodia. Matilda ei voinut olla ajattelematta Maria, joka luultavasti eli onnellisinta aikaansa. Olihan hän nyt toteuttamassa elämänsä unelmaa, vieläpä unelmamiehen kanssa. Se tuntui todella upealta. Matilda soi sen hänelle kaikesta sydämestään. Hän ajatteli myös Heroa, joka tuntui samoin olevan onnensa kukkuloilla.

Kunpa vain tietäisi mitkä olivat ne hänen omat unelmansa. Vaikka hän näki kuinka onnellisia olivat niin Hero kuin Marikin, hän ei mitenkään kyennyt näkemään elämänsä täyttymyksenä perheen perustamista, ei edes Andyn kanssa, vaikkei hän voinut kuvitella sen parempaa miestä olevan olemassakaan. Hän ei ollut vieläkään keksinyt mitä elämältä halusi.

Ei perheen perustamisessa mitään vikaa ollut, mutta piti elämässä olla jotain muutakin. Mitä se muu sitten olisi, se oli vielä löydettävä. Ainakaan hän ei ikinä hyväksyisi ainoaksi ansiokseen perheenäidin roolia. Siitä hän pitäisi ikuisesti kiinni, maksaisi mitä maksaisi.

Tavattuaan Andyn seuraavana päivänä, hän aikoi ottaa jälleen esille tämänkin kysymyksen, mutta jotenkin se tuntui turhalta. Eivät he olleet vielä edes siinä vaiheessa. Muodissa oleva Che Guevara sen sijaan sai vilkkaan keskustelun aikaan heidän välillään. Andy myönsi olevansa melko konservatiivinen, mutta se ei Matildaa häirinnyt, eihän hänkään mikään äärivasemmistolainen ollut. Poliittiset kysymykset eivät olleet niin tärkeitä, että niiden takia heidän välinsä rikkoutuisivat, se oli selvä. Päättivät mennä jälleen elokuviin seuraavana iltana.

Elokuva oli Il deserto rosso. Michel-Angelo Antonionin Punainen erämaa, joka kertoi sattuvasti naisen ongelmista nykyyhteiskunnassa. Mutta ei sekään mitään ratkaisua tuonut Matildan epämääräiseen oloon.

Englannin opettaja väitti huomaavansa, ettei Matilda ollut lukenut hänen jakamiaan kielioppimonisteita. Se piti paikkansa. Matildan oli vaikea ymmärtää miksi kieliopin hallinnan ainoa edellytys oli juuri näiden monisteiden kautta, hän kun tunsi niiden sisältämät asiat muutenkin.

Uusin pätemismahdollisuus brigdessä koitti Kikan kotona Haukilahdessa. Matilda ja Andy voittivat ensin omaksi yllätyksekseenkin Kikan ja Kimin ja sitten vielä Outin ja Fredin.

Voittoisa tunnelma ei kuitenkaan estänyt heitä kotimatkalla jälleen riitelemästä. Matilda siihen aina oli syypää. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi; häntä suututti muun muassa se ettei hänellä ollut paikkaa, johon olisi voinut kutsua ystävät pelaamaan. Kaikki muut asuivat edelleen kotonaan ja kodit olivat ylellisiä koteja, joihin oli mukava kutsua kavereitaan.

Matildan oli tavattoman vaikea olla vain se tyttöystävä, joka saapui kundikaverin peesissä paikalle. Se rooli tuntui vastenmieliseltä. Hän halusi olla tasaveroinen joukossa kuin joukossa ja tässä joukossa se ei voinut mitenkään onnistua.

Ei hän sitä olisi osannut näin selittää, mutta se lisättynä viimeaikaiseen kihlaus- ja kodinperustamisvimmaan sai hänet riidanhaluiseksi.

Ja sitä taas Andy ei ymmärtänyt lainkaan. Eikä kukaan muukaan. Oli suorastaan ihme, että he näistä riidoista aina jotenkin selvisivät.

"J'ai vu ton sourire et tes larmes,

J'ai vu ton coeur triste et joyeux:"

Olen nähnyt hymysi ja kyyneleesi,

Olen nähnyt sydämesi surun ja ilon:

Alfred de Musset

Seuraavana päivänä Matildan päätä särki. Häntä harmitti illan riitely, mutta sille ei enää mitään voinut. Andysta ei kuulunut mitään, eikä se Matildaa ihmetyttänyt. Ehkä hän oli vihdoinkin onnistunut katkaisemaan lopullisesti heidän välinsä.

Hän oli luvannut valmistaa lounaan tädilleen ja Herolle ja sen hän teki. Lounas onnistui. Se oli yksinkertaisista yksinkertaisin. He söivät vasikanfileetä, ranskalaisia perunoita ja salaattia, mutta hän teki ne itse. Punaviini ruokajuomana teki ateriasta juhlavan ja sunnuntaiksi sopivan.

Matilda oli kutsunut modernistit eli lyriikkaryhmänsä illalliselle. Koko ryhmä saapui kello viideltä. Matildalla oli edelleen kurja olo, onnistunut lounas ei ollut sitä poistanut. Hän oli rikkonut iltapäivällä peilin kylpyhuoneessa ja kaikkihan tietävät että se merkitsee seitsemän vuoden onnettomuutta. Andysta ei näkynyt eikä kuulunut mitään.

Matilda tarjoili ryhmälleen punaviiniä ja odotettu epäonni alkoi toteutua. Jonkun viinilasi kaatui ja sotki paitsi pöytäliinan niin myös pöydänviereisen tapetin. Siitä täti ei taatusti pitäisi.

Muuten ryhmäläiset olivat tyytyväisiä paitsi suoritukseensa niin myös Matildan järjestämään illanviettoon.

Andyä ei näkynyt… mutta sitten hän soitti. Oli ollut tulossa Herttoniemeen, mutta auto oli sammunut matkalla. Oli sammunut yölläkin. Sitäpaitsi häneen oli iskenyt noidannuoli tai joku muu selkävika. Siis hänen päivänsä oli ollut suurinpiirtein yhtä huono kuin Matildankin.

"Deux et deux quatre

quatre et quatre huit

huit et huit font seize…"

Kaksi ynnä kaksi on neljä

neljä ynnä neljä kahdeksan

kahdeksan ynnä kahdeksan tekee

kuusitoista…

Jacques Prévert

Matilda oli vaihteeksi erittäin hyvällä tuulella. Hän oli juuri saanut tilaamansa matkakirjoituskoneen, jota oli kärsimättömästi odottanut. Hän oli myös pitänyt todennäköisesti viimeisen esitelmänsä koulussa. Edelleen aiheena moderni lyriikka, Saarikoski kiehtoi. Välit Andyn kanssa olivat kunnossa ja autonkin tämä oli saanut korjatuksi, niin ettei haitannut edes kaamea kaatosade, joka tuntui jatkuvan päivästä toiseen. Poikien suunnittelema viikonloppumatka Päijänteelle, Fredin huvilalle tuntui sekin hyvältä ajatukselta.

Andy oli luvannut viedä Matildan koulusta Herolle ja vastassa oli hänen lisäkseen pikkusisar, joka toimi autonkuljettajana. Andy raukalta oli otettu viisaudenhammas ja pala leukaluuta ja verenvuoto ei tahtonut loppua. Poikaparka oli todella sairas.

Matilda rentoutui Heron luona. Heille ei enää monta mahdollisuutta näihin tuiki tarpeellisiin tyttöiltoihin tulisi. J...