"Näen monia kirjoja, monia kirjoja, näen sinut kirjoittamassa, sinä ajattelet ettet voit, mutta voit, Pyhä Henki voi."

M.L

"Näen kirjan, jota on kirjoitettu, sinä alat kirjoittamaan sitä, sinä alat laittamaan siihen täsmälleen sitä mitä tarvitaan.

Sinä tiedät tiettyjä asioita, joita Herra sinun Jumalasi on antanut, ja kun sinä teet sitä, se tulee tuottamaan suurta iloa toisille."

M.L

Sisällysluettelo

Oma kokemukseni

Avaimet

Avoin näky

Kuvateksti

Osa 2

Tietoa Jumalan sanasta tuonpuoleisesta

Surevien lohdutus ja ylösnousemustoivo

Elämäsi tärkein asia

Kirous

Viimeinen oljenkorsirukous

Lisäosa

Täydelliseksi tehty

Syntivelka

Iankaikkinen elämä

Oma kokemukseni

Lokakuussa 2000 sunnuntaiaamuna puhelin soi. Soittajana oli 20-vuotiaan tyttäremme Martan avomies. Hän sanoi, että tyttäremme on tappanut itsensä.

Tyttäremme oli ollut ravintolassa, jossa oli myös avomiehen entinen vaimo, jonka johdosta oli syntynyt humalaisten kesken riitaa, josta he yöllä riitelivät (kertoi mies). Aamulla tyttäremme löytyi lattialta hirttäytyneenä lakanaan, jonka toinen pää oli katossa. Hän olisi täyttänyt 21 vuotta kuukauden päästä. Aikaisemmin myös minun vuotta vanhempi veljeni oli kuollut samalla tavalla, kun hänkin olisi täyttänyt seuraavana päivänä 21 vuotta. Myös isäni veli oli kuollut sodassa 21-vuotiaana.

Tiesin että tyttäremme kuoli synnissä, ja se toi minulle tietoisuuden siitä miten en voinut pelastaa tytärtäni, vaikka olen elänyt Jumalan yhteydessä.

Tyttäremme oli ollut nuorempana uskossa, mutta teini-iässä mennyt huonoon seuraan, jota myöten myös syntielämään.

Huoli tyttäremme iankaikkisesta kohtalosta täytti sydämeni ja lähdin ulos ajamaan autollani päämäärättömästi, koska auto oli se paikka, missä monesti rukoilin ja jossa myös Jumala minulle puhui. Ajelin tovin ja ainoat sanat jotka sanoin Jumalalle olivat: "Miksi et sanonut minulle mitään?" Sillä ajattelin, että jos Jumala olisi ilmoittanut uhkaavan vaaran, niin olisimme sen rukouksilla voineet muuttaa.

Ahdistukseni oli sanoin kuvaamaton, ja ainoa toivoni tilanteen muuttumiseen oli herättää tyttäremme kuolleista. Tärkein asia oli minulle - itseni ja lähimmäiseni elämässä - se, että heillä on iankaikkinen elämä. Kaikki muu, olkoonpa vaikka kuinka hyvä asia, tuntui aivan merkityksettömältä sen rinnalla.

Palasin kotiin ja mieleeni tuli soittaa Juennine Foxille, jonka olimme tavanneet aikaisemmin. Hän oli kertonut, että Jumala on antanut hänelle tehtävän herättää kuolleita. Joten soitin kotiin, jossa hän oli majoittunut, ja kun olin kertonut asiani, lupasi hän soittaa kun on ensin kysynyt Jumalalta. Kun hän sitten soitti, annoin puhelimen vaimolleni jolla on parempi englanninkielen taito, ja siitä alkoi ihmeellinen kokemus.

Istuin olohuoneessa tuolilla ja rauha täytti koko olemukseni, yliluonnollinen ilo tulvi sydämeeni. Vaimoni sai puhelimessa tietää, kuinka Jumala oli heti puhunut Juenninelle voimakkaasti, kun hän oli käynyt rukoukseen. Jumala oli sanonut: ”en voi pettää lupaustani jonka olen antanut naiselle”.

En tiennyt vaimoni saaneen erityisen lupauksen ollessaan Israelissa, ja istuessaan lomamatkalla kahvilassa, jossa eräs nainen oli profetoinut hänen elämästään ja sanonut lapsista, että Herra pelastaa heistä jokaisen ja myös koko suvun.

Kun vaimoni ja Juennine puhelimessa yhdessä rukoilivat, näki Juennine avoimen näyn:

Jumalan salamat iskivät suuriin portteihin, jotka avautuivat. Tyttäremme nousi sieltä Jeesusta vastaan, ja Jeesus kietoi kätensä hänen ympärilleen. Itse ajattelen niitä tuonelan porteiksi, koska Jeesus sanoi:

”ja Minä elän; ja Minä olin kuollut, ja katso, Minä elän aina ja iankaikkisesti, ja Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

Johanneksen ilmestys.1:18

Tiedän että toiset eivät voi uskoa että voi rukoilla kuolleiden puolesta, enkä suosittele kenenkään ottavan sitä riskiä että menisi kuolemaan pelastumattomana.

Mutta on kirjoitettu Jumalan sanassa: ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.

Ja tosiasia on että jotkut ovat näin tehneet ja pelastuneet, vaikka ovat olleet jo poistuneet ruumiistaan. Ja jotkut ovat palanneet takaisin siitä kertomaan, mutta eivät kaikki.

Saman sunnuntain iltapäivänä oli kokous Keravan Cityseurakunnassa, jossa Juennine oli vierailevana puhujana. Hän aluksi kertoi tämän aamupäivällä tapahtuneen hämmästyttävän tapauksen, jonka alkuosuuden puheesta olen tähän kirjoittanut sellaisenaan:

”Tänä aamuna sain vastaanottaa puhelun, ja siellä oli soittajana henkilö, jota en kovin hyvin tunne mutta rakastan häntä, koska tapasin hänet eräässä kokouksessamme. Tämä henkilö kertoi asiansa ystävättärelleni, ja hän oli hyvin huolissansa. Hän tuli sitten kertomaan minulle, että eräs nainen, joka oli ollut meidän kokouksessamme, oli juuri saanut tiedon, että hänen tyttärensä oli hirttänyt itsensä.

Se ei ole mikään hyvä todistus. Me haluamme lohduttaa häntä ja välittää rakkautemme hänelle. Minun oli hyvin vaikea ottaa vastaan tällainen uutinen, se melkein lamaannutti minut. Minulle sanottiin voinko rukoilla, ja tietenkin eipä me paljon muuta voida tehdä kuin rukoilla.

Kun aloin rukoilemaan ja sanoin: ”Herra puhu minulle miten voin lohduttaa häntä, koska hänen tyttärensä on kuollut ja hän odottaa että soitan takaisin enkä halua puhua mitään muuta sanaa kuin sinun sanasi”

” Hiljenin ja sanoin: Pyhä Henki puhu minulle todella sinun sanasi.”

Ennen kuin sanon tämän kertomukseni, kerron että Jumala on käyttänyt minua kolme kertaa herättämään kuolleita.

Minä tiedän että Jumala herättää kuolleita, koska Hänen sanansa sanoo: ”Minä Olen ylösnousemus ja elämä”, vaikka me olisimme kuolleita, jos me uskomme me saamme elää ja kuka uskoo Jeesukseen Kristukseen se ei ikinä kuole. Jeesus Kristus on ylösnousemus ja elämä, ja Hänellä on nytkin kuoleman ja tuonelan avaimet.

Tietysti se on todellisuutta, se on realiteetti, että jokainen meistä kuolee ja me jätämme tämän maan, mutta totta on myös se ettemme oikeastaan koskaan kuole, vaan jossakin elämme aina,

joko ikuisesti helvetissä tai ikuisesti Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Haluan puhua hyvin herkästä aiheesta, sillä me saimme voiton tänä aamuna. Herra sanoi, kerro seurakunnalle tämä viesti, että minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Monta kertaa me olemme luovuttaneet kuoleman edessä, kun olemme kuulleet että joku meidän rakkaamme on kuollut. Ja jos tuo ihminen ei ole palvellut Jeesusta Kristusta, niin tiedämme ettei ole mitään toivoa, ei toivoa.

Mutta kun menin rukouskammioon ja pyysin Herralta sanaa, niin Pyhä Henki puhui minulle melkein kuuluvalla äänellä ja Hän sanoi:

”Minun armoni kestää ikuisesti, Minun armoni kestää ikuisesti".

Sanoin Herralle, että miten voin antaa tällaisen sanan ”Sinun armosi kestää ikuisesti” tuolle naiselle, kun hänen tyttärensä on hirttänyt itsensä. Ja me emme oikeastaan usko, että hän oli vastaanottanut Jeesusta Kristusta pelastajanaan. Mutta aivan välittömästi tuntui kun salama olisi mennyt minun lävitseni ja Jumala puhui minulle.

Ja Hän sanoi, että hän kuoli muutama tunti sitten, kuka on sanonut, se on liian myöhäistä. Mikä on ero taivaallisen ja maallisen ajan välillä, ja kuka sanoi että on liian myöhäistä. Minullahan on avaimet, Minä Olen elämä, Minä olen elämän antaja ja sinulla on läheinen yhteys kanssani, olen antanut sinulle auktoriteetin ja olen puhunut sinulle, että elämäsi tarkoitus on herättää kuolleita. Olen antanut sinulle lahjaksi, anna toisille lahjaksi.

Silloin usko nousi sydämeeni, ja Pyhä Henki alkoi antamaan minulle tarkkoja ohjeita mitä minun tuli tehdä. Hän näytti minulle, että perheessä oli ollut kirous, koska myös eräs toinen perheen jäsen oli kuollut itsemurhan kautta. ”Minä olen antanut vallan antaa syntejä anteeksi tai pidättää niitä,” ja tämä ei koske vain minua, vaan jokaista Jumalan lasta joka kulkee Jumalan käskyjen mukaan, eikä tämä sanankohta ole Raamatussa että me menisimme vain sen ohi. Olen koko elämäni ajan vaan ohittanut sen jotenkin, ja se sanoo, kenen synnit te anteeksi annatte, sille ne ovat anteeksi annetut, se merkitsee se on päästetty, se on päästetty, mutta jos pidätät jonkun synnit, hän on edelleenkin synneissänsä. Ja Herran Henki alkoi puhumaan niin selvästi, niin kuin Jeesus olisi tehnyt sen ja antanut minulle rivi toisensa jälkeen sanomaa.”

(Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Johanneksen evankeliumi 20:23)

Avaimet

”Hän sanoi: juuri nyt tämä lapsi on siellä kuoleman kammiossa, mutta Minä annan sinulle avaimet tuoda hänet ylös. Herra sanoi minulle, että ensiksi tulee antaa hänen syntinsä anteeksi ja vapauttaa hänet Jeesuksen Kristuksen anteeksiantamukseen. En minä voi antaa kenenkään syntejä anteeksi, mutta 2000 vuotta sitten Jeesus antoi kaikki synnit anteeksi, ja minä ainoastaan julistan mitä Hän teki 2000 vuotta sitten. Totuus on, että sinun syntisi on annettu anteeksi.

Sitten Herra sanoi, että haluan sinun menevän sukupolvia takaisin, ja päästät sukupolvet itsemurhan kirouksesta ja annat anteeksi kaikille sukupolville, ja murrat kuoleman itsemurhan kirouksen tämän itsemurhan tehneen henkilön yltä. Mursin tämän itsemurhan kuoleman kirouksen.

Soitin tälle äidille ja sanoin, että olen saanut Herralta sanan: Uskon että Jeesus Kristus ottaa hänen sielunsa tuonelasta ja vastaanottaa luokseen, koska Hän on antanut minulle käskyn ja sanonut, ettei ole liian myöhäistä, hän on vielä armon ulottuvilla ja Hän vastaanottaa tämän nuoren naisen. Sitten Hän antoi vielä yhden lupauksen, ja Hän sanoi, että olen antanut hänelle lupauksen, Minä en ole valehtelija, Minun lupaukseni hänelle on, että hän ja hänen perhekuntansa pelastuvat, ja Minä teen sanani mukaisesti. Sinun pitää puhua se lupaus, Minä olen luvannut hänelle, että pelastan jokaisen lapsen. Sitten sanoin, no Herra, minun täytyy tehdä näin.

Ja soitin hänelle, ja aloimme rukoilemaan. Sanon, etten ole koskaan aikaisemmin tehnyt tällaista, tämä menee yli minun ymmärrykseni. Mutta Herra oli puhunut minulle, ja en ole eläessäni kokenu...