Jaana Ojalainen

Kari Välimäki

Onnelliset tähtien alla

Horoskooppikertomuksia

Astro Bar Productions

Piirrokset ja kannen kuva: Jaana Ojalainen

Tekstit ja taitto: Kari Välimäki

Copyright © 2011 Astro Bar Productions ja tekijät

All rights reserved

ISBN 978-952-67506-1-3 (nid.)

ISBN 978-952-67506-2-0 (EPUB)

Sisältö

Kokijalle

Joskus asiat alkavat vauhdilla ja odottamatta, yllättäen ja suunnittelematta. Näin kävi tämän kirjan kanssa.

Jaana Ojalainen lähetti minulle tutustuttavaksi piirtämänsä kuvan Neitsyestä, jossa huomio aluksi kiinnittyy maailmaa sylissä pitävään naiseen. Naiseen yleisesti liitetty hoiva ja huolenpito kääntyvät kuitenkin yhtäkkiä päälaelleen, kun katsoja tajuaa kuvan jujun olevan suoraan kohti katsovassa katseessa sekä näiden erilaisten katsoja-asemien välisessä vuoropuhelussa: Olenko minä kuvan katsoja vai itse asiassa kuvan piirtäjän katseen kohde? Turvallisuudentunne vakiintuneista kulttuurisista odotusarvoista vaihtaa kertaheitolla paikkaa. Enää en tiedä, kumpi rooli minulle on valittu – vai molemmat? Juuri tästä monitasoisuudesta, liikkuvasta merkitysten leikistä ja kulttuuristen konventioiden solmukohdista sekä uudelleen muotoutuvista kudelmista innostuin – silmänräpäyksessä.

Ojalaisen kuvien seesteinen, ehjä ja oivaltava muotokieli toistuu koko sarjassa ja tarjoaa lisäksi oivia aineksia onnistuneeseen vuoropuheluun Kari Välimäen horoskooppikertomusten kanssa. Dialogi kuvasta tekstiin ja takaisin on saumaton, vaikka molemmat kokoelmat on toteutettu itsenäisesti omina kokonaisuuksinaan ilman tekijöiden keskinäistä keskustelua teosten syntyprosessien aikana. Silti ne punovat yhteistä kokonaisuutta ja ikään kuin jatkavat siitä, mihin toisen lause tai kuvio päättyy – aivan kuin olisivat aina niin tehneet.

Kari Välimäen kertomukset ovat hetkiä kahdentoista naisen arjesta, häivähdyksiä jokapäiväisestä elämästä sekä tuoreita ja virkistäviä ideoita siitä, miten arjesta saa toimivan tai minkälaisia asioita kannattaa välttää. Hänen teksteistään esimerkiksi selviää, miten vahingollista on olla säästäjä tai mitä hyötyjä rumuushoito tarjoaa. Lisäksi lukijalle kerrotaan, miten matematiikka saadaan kertaheitolla kiinnostavimmaksi oppiaineeksi koulussa. Omiin suosikkeihini kuuluu lause, joka heijastaa Leijonan perheideaalia: ”Hän kertoo, miten mielissään on siitä, että hänellä on juuri Eetu lapsenaan”.

Astrologiaa hiukan enemmän tunteva lukija voi tehdä myös oivalluksia vaikkapa kertomusten päähenkilöiden Venus-merkkien sijainneista: Meri Mujeella (Kalat) Venus sijaitsee Vesimiehessä, Tuija Ilosella (Kaksonen) Venus puolestaan on Härässä ja Pirjo Helmisellä (Rapu) taas Neitsyessä.

Tartu hetkeen ja astu maailmaan, joka voi olla omasi.

Somerolla vappuna 2011
Maarit Laurento

OINAS

Leila Oinas

Liikunta tekee hyvää, Leila miettii juostessaan pururadalla ylämäkeen ja tuntiessaan maitohapon alkavan poltteen reisilihaksissaan. Kunto kasvaa, ja sitten taas jaksaa uurastaa ja tehdä työtä.

Yrittäjän arki oli kovempi, kuin mitä Leila oli etukäteen uskonut. Mutta silti, nyt hän tiesi olevansa omalla alallaan, vastuussa vain itselleen. Aiemmat työsuhteet toisten palveluksessa olivat osoittautuneet epätyydyttäviksi, paitsi se, missä hän oli ollut mukana rakentamassa uutta liiketoimintaa. Oikeasti ajatus omasta firmastakin oli lähtenyt siitä liikkeelle.

Leilaa hymyilyttää, kun hän muistaa, miten hänen bisnesideansa otettiin vastaan markkinoilla. Ensimmäiset reaktiot olivat kauhistuneita, naistenlehdet kirjoittivat markkinahäiriköstä, joka on tullut ja kirjoittanut pelisäännöt uusiksi. Televisiokin oli huomioinut hänet, vaikka hän oli mainostanut pääasiassa netissä, eikä kantanut sen aikaisia vähiä pennosiaan mainoskanaville. Rumuudenhoidosta puhuttiin lähes kaikissa keskusteluohjelmissa ja kirjoitettiin nettipalstoilla.

Asiantuntijat nyökyttelivät toisilleen. Leilan ajatus oli ollut oikea ja aiemmat puheet kauneudenhoidosta sievistelyä. Oikeastihan oli kysymys rumuuden vähentämisestä, iän myötä haurastuvan kehon kohentamisesta tai epäedullisiksi koettujen ruumiinmuotojen muokkaamisesta tai kätkemisestä. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli kaikille selvää, mutta Leila oli ollut ensimmäinen, joka oli pukenut sen sanoiksi. Ensimmäinen, joka oli rakentanut sen varaan kukoistavan bisneksen.

Aluksi Leila oli pitänyt kaupungin keskustassa pientä rumuushoitolaa. Ihmiset olivat olleet uteliaita ja pistäytyneet katsomaan, mistä oli kysymys. Miehetkin olivat tulleet ja halunneet Leilan asiakkaiksi. Sana levisi. Ihmiset, jotka olivat aiemmin ajatelleet, ettei heillä ole mitään kauneutta hoidettavaksi, olivat tulleet epäröimättä asioimaan Leilan hoitolaan. Leila oli kohdellut heitä ihmisinä ja joutunut pian palkkaamaan lisätyövoimaa. Melkein heti Leila oli organisoinut tuotteilleen nettimyynnin, ja nyt se tuotti jo enemmän kuin kaikki hänen kolmesataa franchising-myymäläänsä yhteensä.

Tyytyväinen hymy kareilee Leilan suupielessä, kun hän jatkaa juoksuaan välittämättä poltteesta jaloissaan. Juoksutrikoot haihduttavat kosteutta tehokkaasti ja luonnollinen hikoilu poistaa kehoon kertynyttä kuonaa. Mielihyvä lisääntyy joka askeleella.

– Ponnista, ponnista, mies sanoo juostessaan Leilan ohitse.

Leilan sisällä kuohahtaa. Mokoma kukkoilija. Jalkojensa poltteesta huolimatta Leila tietää vielä jaksavansa, ja kun jaksaminen loppuisi, sisua kyllä piisaisi. Hän kiihdyttää askeltaan ja ottaa miehen kiinni, jää juoksemaan tämän rinnalle.

– Ponnista, ponnista, Leila palauttaa miehen äsken heittämät sanat ja lisää saman tien vauhtiaan.

Mies juoksee Leilan perässä. Kumpikaan ei anna periksi. Polte Leilan reisilihaksissa on hirmuinen, mutta hän ei luovuta.

Kun Leila kaartaa pururadalta parkkipaikalle ja nojautuu ajopeliinsä, mies on vain pari askelta hänen jäljessään. Leila huohottaa ja ottaa autostaan vesipullon, pirskottaa siitä kasvoilleen ja ojentaa sen sitten miehelle, joka nojaa käsiään polviinsa ja läähättää hänen edessään. Mies kaataa vettä kouraansa ja pyyhkäisee sillä naamansa ja niskansa.

– Huima kisa, mies toteaa ja ojentaa pullon takaisin Leilalle.

– Eikös, Leila hymyilee, juo puolet jäljellä olevasta vedestä ja ojentaa pullon taas miehelle. – Tarvitko kyytiä?

Mies juo vettä ja katselee Leilaa ja tämän autoa. Auto herättää miehen kiinnostuksen ja hän lähtee kiertämään sen ympäri. – Sähköauto, eikös? En tiennyt että tällaisia saa vielä.

– Saa niitä, kun osaa kysellä. Leila hymyilee. – Tahdotko sinä sitä kyytiä?

HÄRKÄ

Marjatta Härkälä

Marjatta tuntee lämmön kupeissaan. Hänen poskillaan hehkuu puna, kun hän muistaa, miten Reino piti häntä illalla hyvänä ja uudelleen taas aamulla. Se mies jaksaa, Marjatta ajattelee. Se ottaa naisen huomioon niin kuin nainen pitää huomioida, ei sellaista miestä ole joka naisella, ei. Ehkä hänen pitäisi jo tehdä päätöksensä.

Marjatta nousee vuoteesta ja vetää ihoa hyväilevän satiinisen aamutakin ylleen. Hän työntää jalkansa pehmeisiin tossuihin ja siirtyy keittiöön, jossa hän arvaa Reinon valmistaman aamiaisen jo odottavan. Reino on keittänyt kahvin valmiiksi ja voidellut sellaisia pieniä voileipiä, joista hän tietää Marjatan erityisesti pitävän.

Marjatta kaataa itselleen kahvia ja syö voileipää samalla, kun hän miettii päätöstään ja katselee ikkunasta Reinoa, joka on jo hoitanut aamulypsyn ja ajaa nyt lehmiä laitumelle. Ehkä alkaisi olla aika. Talo ja tilukset voivat hyvin, kaivossa on makeaa vettä ja kunnan vesijohdosta tulee lisää ainakin sen verran, minkä lampaat ja lehmät jaksavat juoda. Metsässä kasvaa järeää tukkipuuta, vanhanpäivänvaraa, niin kuin jo mummo aikoinaan opetti. Aurinko lämmittää ja avoimesta ikkunasta leyhähtävä tuuli tuo tupaan ikkunan alla kasvavien kukkien tuoksua.

Lehti on avattu valmiiksi ja taiteltu niin, että päällimmäisenä on artikkeli taannoin päättyneestä ohjelmasarjasta, jossa peräkammarin pojille haettiin morsiamia. Marjatta oli ollut mukana, ja Reino oli löytynyt sen ohjelman avulla. Reino oli seurannut ohjelmaa ja ihastunut Marjattaan, joka oli täynnä elämää ja elämäniloa, joka tuntui olevan itsellinen ja siksi oikeastaan sopimaton ohjelmaan. Reino oli kirjoittanut Marjatalle, kun tämä oli jo heti ensimmäisessä jaksossa pudotettu pois kilpailijoiden joukosta, tehnyt itseään tykö ja pikkuhiljaa muuttunut osaksi Marjatan perimän maatilan arkea. Kotivävyksi, niin kuin ennen sanottiin, paitsi ettei Marjatta ollut suostunut papin puheille.

Pitää miettiä, Marjatta aprikoi, kun hän nousee Volvoonsa ja lähtee ajamaan kaupunkiin ja vastaanotolleen. Hän oikein odottaa, että pääsisi taas kuuntelemaan ihmisiä ja auttamaan näitä ajattelemaan asioita toiseltakin kantilta. Marjatta tietää olevansa hyvä psykiatri ja pystyvänsä auttamaan niitä, joiden mielen tasapaino on järkkynyt. Kumma, miten vähän ihmiset kuuntelevat toisiaan, saati osoittavat mielenkiin...