Aki Ahlroth
JÄRKYTÄ AVOIMUUDELLA
Silmät avaavia ja vähän kiusallisiakin näkökulmia työelämään ja johtamiseen
Alma Talent
2017 Helsinki
Copyright © 2017 Alma Talent Oy ja Aki Ahlroth
ISBN: 978-952-14-2922-4
ISBN: 978-952-14-2923-1 (sähkökirja)
ISBN: 978-952-14-2924-8 (verkkokirja)
Kansi: Tiina Haavistola
Kannen kuva: Aleksi Tikkala
Taitto & tekstaukset: Taru Tarvainen
Sähkökirjan taitto: Tero Salmén
Paino: BALTO print 2017, Liettua
Anna palautetta kirjasta: protoimitus@almamedia.fi
SISÄLLYS
LAUTASLIINA, JOKA MUUTTI ELÄMÄNI
1 ORGANISAATIO SYNTYY IHMISISTÄ
Työ itsessään on työhyvinvoinnin ytimessä
Jokainen meistä
Jäädytätkö vai kiihdytätkö?
Hyvän työpaikan tunnistaa henkilöstön halusta osallistua
Kun tieto ei kulje
Arvotonta menoa
Johto saa organisaatiokulttuurin, jonka se ansaitsee
Tekemättä jättämisen kulttuuri
Yksi sukupolvi ei määrittele työelämän pelisääntöjä
Huumori – työyhteisön tuho vai lumo?
Avautumisjonon päässä palveleva johtaja
Jos sitä ei ole strategiassa, sitä ei ole olemassa
2 KONTROLLOIMATONTA JÄRKEVYYTTÄ
Anna aina enemmän kuin otat
Ismit köyhdyttävät ajatteluamme
Joutilas voi olla itsensä johtamisen mestari
Diagnoosin tekeminen kuuntelematta potilasta
Johtajan yksinäisyydestä
Toisistamme välittäminen on kryptoniittia kiusaamiselle
Muutos kurjistaa epätäydellisyyttään peittelevän arkea
Kaikille yhteiset taidot
Ankeuttajien armoilla
Rationaalinen ja tunteeton mies on myytti – myös bisneksessä
Aloita kyseenalaistaminen itsestäsi
Jokainen tiimi tarvitsee kuutionsa
Uhriutumisen anatomiasta
3 KERMAPERSEET PELASTAVAT
Minua et voi sitouttaa
Palkitseminen määrittelee organisaatiosi kulttuurin
Ihmiset tekevät työpaikan
Erilainen ei ole välttämättä kulttuuriin sopimaton
Tutki. Haaveile. Löydä.
Kohtele työnhakijaa kuin parasta asiakastasi
Kasvuyrityksessä rekrytointi on tärkeämpää kuin myynti
Työnantajakuva kumpuaa sorvin äärestä
Sivutuotteena kasvu ja kannattavuus
Kulmahuoneen mielenkiinto herää tekojen kautta
Säännöt tekevät luottamuspulan näkyväksi
Jalkautuva HR oppii tuottamaan arvoa
4 TYYNI MERI EI SYNNYTÄ TAITAVIA MERIMIEHIÄ
Ilman kermaperseitä olemme pulassa
Pomokin on palautteemme arvoinen
Johto on usein muutoshankkeensa pahin vihollinen
Porttikielto toimialakonkareille
Rohkeuden vai kriisin kautta
Horisontaalisen urakehityksen puute pöhöttää organisaatioita
Oireileva työntekijä janoaa järkevyyttä
Tasapuolisuus on pomon investointi tulevaisuuteen
Erittäin hyvä muttei täydellinen
Työstä irrotettu kehittäminen on puuhastelua
Esimieskin on asiantuntija
Älä tapa intohimoa tarpeettomalla byrokratialla
5 IHMISKÄSITYKSESTÄ SEN TUNNISTAA
Poissa jaloista
Luottamuspuhe ilman konkretiaa on hurskastelua
Digitalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä
Aallonpohjassa johtaja on paljaimmillaan
Johto asettaa riman korkeuden
Paapovan johtajan työpäivä
Palveleva johtaja ei paistattele parrasvaloissa
Lapin hangilta kajahtaa
Tulos tai ulos – alisuoriutumisen kaksi puolta
Vain muutaman lupauksen tähden
Asemavallasta päihtynyt ei liikuttele massoja
Liimapersejohtaja vieraantuu organisaation todellisuudesta
Johtajaksi oikeista syistä
VÄLITILINPÄÄTÖS
TULEVAISUUDEN TYÖELÄMÄN TEESIT
The best way to find out if you can trust somebody is to trust them.
ERNEST HEMINGWAY
LAUTASLIINA, JOKA MUUTTI ELÄMÄNI
On uudenvuodenaatto vuonna 2013. Istun ruokapöydän ääressä ja katson edessäni olevaa lautasliinaa, johon olen hetkeä aiemmin kirjoittanut kuulakärkikynällä sanan ”avoimuus”. Haron hiuksiani hermostuneesti, jähmetyn muutamaksi sekunniksi ja vedän viivan sanan päälle. Lasken kynän pöydälle ja huokaisen syvään.
Seurueeni puheensorina muuttuu korvissani kakofoniaksi uppoutuessani omaan maailmaani. Tuijotan lautasliinaa hetken, kunnes nappaan kynän jälleen käteeni ja kirjoitan yliviivaamani sanan alapuolelle ”järkytä avoimuudella”. Hetki tuntuu taianomaiselta tavalla, jota on mahdotonta pukea sanoiksi.
Palataanpa lokakuuhun 2012. Silloinen työnantajani oli juuri listautunut pörssin First North -markkinapaikalle. Työpaikan sisäisessä Yammer-keskustelussa eräs työntekijä esitti kysymyksen, jota kaikki olivat odottaneet: tuleeko meistä sieluton pörssiyhtiö? Aluksi naurahdin lapsellisena pitämälleni ulostulolle, mutta myöhemmin aloin itsekin pohtia samaa.
Kylmä hiki nousi otsalle. Huoleni koski ennen kaikkea sitä, mitä listautuminen merkitsisi yrityksen keskeisen arvon, avoimuuden, kannalta. Alkaisimmeko polkea arvojamme ja selittää avoimuuden puutetta julkisen yhtiön toiminnalle asetetuilla rajoitteilla? Skenaario oli pelottava mutta jäi onneksi toteutumatta.
Vuoden 2013 alussa vedin yhtä yrityksen liiketoimintayksiköistä. Uralleni on ollut tyypillistä se, että opittuani jonkin työtehtävän se on viety minulta pois ja annettu tilalle uusi. Niin tälläkin kertaa. Maaliskuussa 2013 työtehtäväni muuttuivat, kun sain vastuulleni yrityksen kulttuurin kehittämisen.
Vuosi oli hyvin mielenkiintoinen ja saimme hämmästyttävän paljon aikaan. En ole sittemmin nähnyt niin suurta omistautuneisuutta ja intohimoa, jota pääsin tuolloin todistamaan. Teimme töitä ilman ulkopuolista kontrollia ja luovuutemme saavutti uuden ulottuvuuden. Kaikilla osallistujilla oli palava halu rakentaa vielä entistäkin parempi työpaikka.
Loimme hurjan määrän erilaisia johtamista ja työntekijäkokemusta tukevia käytäntöjä sekä järjestimme työntekijöillemme erilaisia tapahtumia päät märkinä. Kehittämistyön etenemistä seurattiin modernisti Kanban-taululta. Runsaassa kuudessa kuukaudessa olimme synnyttäneet yli sata uutta käytäntöä. Työryhmässä fiilis oli korkealla ja nauru raikasi.
Kaikki kuitenkin romahti marraskuussa 2013 saatuani sähköpostiini epämieluisan viestin. Teettämämme henkilöstötutkimuksen mukaan luottamus johtoa kohtaan ei ollut ponnisteluistamme huolimatta parantanut vaan jopa heikentynyt edellisestä vuodesta. Kävin tunnissa läpi koko tunneskaalan; itkin, nauroin ja kiroilin vuorotellen.
En kyennyt lähtemään seuraavana päivänä töihin vaan jäin sänkyyn makaamaan. Ärsytti ja hävetti. Maanantaina menin esimieheni juttusille, ja me molemmat totesimme, että perseelleenhän se meni. Syyllisen etsimiseen ei tarvinnut käyttää aikaa, koska kerroin sellaisen löytyneen edellisenä aamuna kylpyhuoneeni peilistä.
Tulkintani mukaan epäonnistumisen tärkein syy oli keskittyminen liian moneen asiaan samanaikaisesti. Kun pyrkii muuttamaan organisaatiokulttuurin puolessa vuodessa, joutuu väistämättä pettymään. Muutosta yritettiin saada aikaan liian nopeasti ja liian moninaisin keinoin. Unohtaen sen, mikä todella oli tärkeää.
Esimieheni oikeaksi osoittautuneen näkemyksen mukaan teimme asioita, jotka palvelivat jo entuudestaan tyytyväisiä henkilöitä. Tyytymätön osa henkilöstöstä pysyi tyytymättömänä. Jos työntekijän arkinen työ ei toimi tai tue oppimista, hän tuskin haluaa kilistellä kuohuviinilaseja työpäivän päätteeksi.
Joululoma tuli tarpeeseen. Lopetin itseni ruoskimisen ja päätin näyttää osaavani tehdä myös oikeita valintoja. Tein elämäni ensimmäisen uudenvuodenlupauksen. Lupasin, että vuonna 2014 keskittyisin vain yhteen isoon asiaan, jonka oli määrä ohjata kaikkea toimintaani. Lupaus sai lopullisen muotonsa uudenvuodenaattona – kirjoittaessani sen lautasliinaan.
***
Tähän kirjaan on koottu johtajuuden ja työelämän epäkohtia käsitteleviä ajatuksiani vuosilta 2014–2016. Nämä vuodet olivat ammatillisessa mielessä elämäni parhaimmat, vaikken välttynyt harha-askeliltakaan. Häpeästä luopumisen kautta syntynyt oivallus ja järkyttävän avoimuuden ilosanoman pidäkkeetön julistaminen ovat tuoneet elämälleni kokonaan uuden merkityksen – missionkin.
Kirjani on suunnattu kaikille teille, jotka olette kyllästyneet kädenlämpöisiin mielipiteisiin ja ajatukseen siitä, että työelämässä pitäisi edelleen olla tabuja, joista ei ole syytä käydä avointa keskustelua.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen uskaltanut todella heittäytyä ja kertoa mielipiteeni muiden ihmisen reaktioita pelkäämättä. Yhtä moni onkin pahoittanut mielensä kuin osoittanut tukeaan, mutta niin siinä käy, kun ottaa vahvasti kantaa asioihin. Ei ole montaakaan työelämän ilmiötä, jota en olisi sivaltanut sanan säilällä.
Kärjistäminen on saanut ajatteluni vaikuttamaan mustavalkoisemmalta kuin se todellisuudessa onkaan, mutta ilman sitä moni hedelmällinen keskustelu ja oivallus olisi jäänyt syntymättä. Kriittisin olen aina ollut itseäni kohtaan, enkä halua piilotella virheitäni tai epätäydellisyyttäni. Kirjasta löydätkin sata asiaa, jotka olen oppinut kantapään kautta. Olen vilpittömän iloinen, jos pystyt niiden avulla välttämään sudenkuopat, joihin olen itse mätkähtänyt.
Kirjani on suunnattu kaikille teille, jotka olette kyllästyneet kädenlämpöisiin mielipiteisiin ja ajatukseen siitä, että työelämässä pitäisi edelleen olla tabuja, joista ei ole syytä käydä avointa keskustelua. Käytännönläheisestä kirjasta voivat ammentaa ajatteluunsa niin ylimmän johdon edustajat, esimiehet kuin asiantuntijatkin.
Olen tyytyväinen, jos ajatukseni onnistuvat herättämään sinussa tunteita, olivat tunteet sitten millaisia tahansa. Tunteiden herääminen nimittäin toimii oivallisesti uuden oppimisen – ehkä muutoksenkin – katalyyttinä.
Helsingissä 28.4.2017
AKI AHLROTH
Trying to please everybody is impossible – if you did that,
you’d end up in the middle with nobody liking you.
You’ve just got to make the decision about
what you think is your best, and do it.
JOHN LENNON
1
ORGANISAATIO SYNTYY IHMISISTÄ
TYÖ ITSESSÄÄN ON TYÖHYVINVOINNIN YTIMESSÄ
Tälläkin viikolla lukuisissa suomalaisorgani...