Cael pyysi vieraan istumaan, ja valmistautui uteliaana kuulemaan mitä asiaa tällä oli. Mies oli liian rauhallinen hakeakseen parantajaa minkään kiireellisen asian vuoksi. Hän vaikutti terveeltä, eikä hänellä näyttänyt olevan vanhoja haavoja tai muita vammoja. Sitä paitsi, jos mies olisi ollut hakemassa parantajaa, miksi hän olisi kysynyt juuri Caelia, eikä Lendaa?

– Minun nimeni on Darw Ashan, tai toisella kutsumatavalla bardi Darw, mies esittäytyi.

Hänellä oli sointuva ääni; oli helppo uskoa hänen olevan bardi.

– Ihmettelet varmasti, mistä lennähdin ovellenne?

– Kyllä vain, Cael myönsi ja katseli miestä entistä kiinnostuneempana.

Bardilla oli ruskeat hiukset ja siniharmaat silmät, kuten monilla Rhazan asukkailla, ja hän oli ajellut leukansa sileäksi. Hänen kasvonpiirteensä olivat säännölliset, miellyttävät, mutta eivät millään tavoin mieleenpainuvat. Kun bardi Darw riisui paksun, harmaan viittansa, Cael saattoi nähdä, että hän oli vartaloltaan sopusuhtainen ja pukeutunut yksinkertaisiin, mutta hyvästä kankaasta valmistettuihin vaatteisiin. Bardi ei ollut mikään köyhä mies, jos ei rikaskaan. Jos pitäisi luoda keskiarvo miehestä, Cael ajatteli, niin tämä bardi kävisi sellaisesta. Hänessä ei ollut mitään silmiinpistävää.

– Sinähän olet Aichenin jäsen, sanoi bardi arkiseen sävyyn.

Cael hätkähti.

– Kyllä, mutta olen ollut jäsen vain muutaman kuukauden

– siitä saakka, kun sain luvan kutsua itseäni parantajaksi.

– Tiesit varmaan, että vanhempasikin kuuluivat Aicheniin?

– Tiesin toki, Cael sanoi hämmentyneenä. – Tiedän, että isä oli Järjestön palveluksessa, ja äiti liittyi Järjestöön tutustuttuaan isään. Lenda kuuluu Aicheniin, ja hän on kertonut minulle. Ja veljeni Rajc on kertonut liittyneensä itsekin Järjestöön.

Bardi Darw nyökkäsi hitaasti.

– Valassasi olet luvannut palvella Järjestöä kaikilla taidoillasi aina kun on tarvis, hän sanoi.

– Niin olen, Cael myönsi ihmetellen.

– Tämä voi kuulostaa nyt kovin äkkinäiseltä, mutta nyt me tarvitsisimme sinua, bardi totesi. – Meillä on edessä – sanotaanko vaikka näin – eräs tehtävä. Tarvitsisimme mukaan parantajan, ja on yllättävän vaikeaa löytää luotettavaa parantajaa, joka olisi vielä sen verran nuori ja vetreä, että pysyisi hevosen satulassa pitkiäkin aikoja.

Cael naurahti.

– En ole kyllä ratsastanut kovin paljon, vain silloin tällöin Rajcin lomilla. Mutta miksi sanoit, että minä olisin luotettava – olenhan ollut Aichenin jäsen vasta vähän aikaa?

– Tiedämme sinusta koko joukon asioita, mies hymyili. – Niin, tuntuu vähän ilkeältä kertoa tästä, mutta taustasi ja nykytilanteesi on tarkastettu huolellisesti. Olemme saaneet tietoja edistymisestäsi, ja tiedämme sinun olevan taitava parantaja.

– Kuka teille on tuollaisia tietoja antanut? Cael kysyi.

Bardi Darw näytti punnitsevan sanojaan ennen kuin vastasi.

– No, et varmaankaan pahastu, jos kerron. Mestarisi, parantaja Lenda, on antanut meille säännöllisesti tietoja. Sen lisäksi täällä on silloin tällöin käynyt tekaistulla asialla joku meikäläinen, joka on vaivihkaa tarkkaillut sinua.

Cael ei ollut varma, pitäisikö hänen loukkaantua moisesta vakoilemisesta vai olla imarreltu. Hän päätti kallistua jälkimmäiselle kannalle.

– Kerrotko minulle lisää tehtävästä? hän kysyi bardi Darwilta.

Bardi tuntui jälleen harkitsevan hetken. Sitten hän sanoi: – Wezierin nimi lienee sinulle tuttu?

– Eikö hän ollut Aichenin perustaja? Cael kysyi.

– Aivan niin, vastasi bardi Darw hymyillen. – Mutta oletko aiemmin kuullut mainittavan Wezierin Kirjoja?

Cael ei voinut väittää kuulleensa. Hän puisti päätään.

– Teos, jonka tunnemme nimellä Wezierin Kirjat, on hänen ainoa kirjoituksensa, selitti bardi. – Se on Aichenille mittaamattoman arvokas, sillä siitä ei ole säilynyt lainkaan kopioita, ainoastaan katkelmia muissa teoksissa. Pitkään uskottiin myös Kirjojen alkuperäiskäsikirjoitusten tuhoutuneen Zimrutin murhenäytelmässä miltei kaksisataa vuotta sitten.

Bardi Darw loi Caeliin kysyvän katseen, ja tämä pudisti päätään toistamiseen.

– Bazleth sytytti Zimrutissa sijainneen Aichenin päämajan kirjaston tuleen, surmattuaan sitä ennen useita Järjestön johtajista, bardi selitti. – Joitakin vuosia sitten Aichenin haltuun tuli kuitenkin käsikirjoitus, joka viittasi siihen, että Wezierin Kirjat saattoivat säästyä tulipalosta ja voivat yhä olla olemassa. Sen jälkeen Aichen on työskennellyt useita vuosia selvittääkseen niiden olinpaikan. Ja nyt olemme vihdoin saaneet selville, minne Kirjat on todennäköisesti viety.

Bardi Darw katsoi Caelia suoraan silmiin.

– Sinä varmasti jo arvaatkin, mihin tehtävään sinua pyydetään. Parantaja Cael, lähdetkö kanssamme hakemaan Wezierin Kirjoja?

Cael ei saanut hetkeen sanaa suustaan.

– Matka tulee olemaan pitkä ja vaivalloinen, bardi sanoi, yhä häntä katsoen. – Sinulla on oikeus kieltäytyä.

Cael löysi äänensä.

– Olen valani mukaan valmis tekemään, mitä tarvitaan, hän sanoi hiljaa. – Jos en muuten, niin vanhempieni muistoksi.

– Molemmat vanhempasi olivat hyvin arvostettuja, bardi sanoi lempeästi.

Kun bardi Darw jatkoi, hänen sävynsä oli jälleen asiallinen, miltei tiukka: – Asiat etenevät nyt niin, että parin viikon päästä kokoonnumme Aichenin palatsissa. Silloin tapaat muut lähtijät, ja saat kuulla tarkemmat yksityiskohdat siitä, mihin sinua pyydetään. Huomaa, voit toki vielä senkin jälkeen kieltäytyä. Mutta on erittäin tärkeää, että et puhu tästä asiasta kenellekään – paitsi ehkä parantaja Lendalle.

– Mutta entä veljeni? Cael sanoi hätääntyneenä. – Täytyyhän hänelle kertoa.

Darw hymähti.

– Rajc tietää jo. Hän esitti varsin vaikuttavan varaston karkeita ilmauksia kuullessaan, että aiomme pyytää sinua mukaan. Tulkitsin, että hän ei ollut ilahtunut.

– Sen saatan uskoa, Cael sanoi nakellen niskojaan. – Veljeni ei suostu uskomaan, etten ole enää pikkutyttö.

– Myös veljesi on lähdössä mukaan, ensinnäkin taitojensa vuoksi, ja toiseksi – bardi Darw naurahti, – epäilen, että hän olisi sitonut sinut kiinni ennemmin kuin päästänyt sinua matkaan yksin. Nyt hänellä on tilaisuus suojella sinua muiden ohella.

Cael ei tiennyt oliko hän enemmän helpottunut vai harmissaan kuullessaan Rajcin lähtevän myös.

– En minä tarvitse suojelu...