Englanninkielinen alkuteos
See You in the Cosmos by Jack Cheng

Copyright © 2016 by Jack Cheng
By agreement with Pontas Literary & Film Agency

ISBN 978-952-7190-86-9

© Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2017

Alkuperäinen kansi: Jason Henry
Kannen sovitus: Noora Karlsson
Tekninen toteutus: Keski-Suomen Sivu Oy

Kustannusosakeyhtiö Aula & Co
Meritullinkatu 21, 00170 Helsinki
www.aulakustannus.fi




Äidille, isälle ja Charlielle

UUSI TALLENNE 1

6 MIN 19 S

Keitä te olette?

Miltä te näytätte?

Onko teillä yksi vai kaksi päätä?

Vai enemmän?

Oletteko te vaaleanruskeita niin kuin minä, vai sileitä ja harmaita kuin delfiinit vai piikikkäitä ja vihreitä kuin kaktukset?

Asutteko te talossa?

Minä asun talossa. Minä olen Alex Petroski ja meidän talo on Rockview’ssa, Coloradossa, Amerikan Yhdysvalloissa, planeetalla Maa. Olen yksitoista vuotta ja kahdeksan kuukautta, Yhdysvallat on kaksisataaneljäkymmentäkaksi ja Maa on 4,5 miljardia vuotta vanha. En tiedä, kuinka vanha meidän talo on.

Ehkä asutte jääplaneetalla, joten teillä on talojen sijasta iglut ja käsinä jäähakut ja jalkoina lumikengät ja kullanruskea turkki niin kuin Carl Saganilla. Eli koirallani. Annoin sille nimen sankarini tohtori Carl Saganin mukaan, joka oli yksi aikamme suurimmista tähtitieteilijöistä. Tohtori Saganin avulla Voyager ykkönen ja kakkonen lähetettiin syvälle avaruuteen, ja hän pani niihin kultaisen levyn, jolla oli kaikenlaisia ääniä meidän planeetalta, kuten valaiden laulua ja ihmisiä sanomassa hei viidelläkymmenellä eri kielellä ja vastasyntyneen vauvan naurua ja rakastuneen naisen aivoaaltoja ja ihmiskunnan mahtavinta musiikkia, kuten Bachia ja Beethovenia ja Chuck Berryä. Ehkä olette kuunnelleet sen levyn?

Löysin pentuni Carl Saganin Safewayn parkkipaikalta, ja kun näin sen, se oli likainen ja nälkäinen ja piilossa roskiksen takana. Minä sanoin: Tänne, poika, älä pelkää, mutta se itki häntä koipien välissä, koska me ei oltu vielä tuttuja. Sanoin sille, etten satuta, olen pasifisti, ja kai se uskoi koska ei tapellut vastaan eikä edes yrittänyt karkuun, kun nostin sen syliin. Sitten vein sen kotiin, ja äiti makasi sohvalla katsomassa ohjelmiaan kuten tavallisesti, ja sanoin että toin ostokset mutta toin myös koiran ja lupaan pitää siitä hyvää huolta, leikin sen kanssa ja ruokin ja kylvetän ja lupaan kaiken mitä kuuluu sanoa.

Äiti sanoi: Olet tiellä! Joten siirryin. Parhaan kaverini Benjin äiti räjähtäisi, jos Benji tulisi kotiin koiran kanssa, mutta meidän äiti ei välitä, kunhan laitan meille ruokaa enkä häiritse telkkarin katselua. Se on aika leppoisa.

En tiedä, millaisia ohjelmia teillä on, mutta meidän äiti ainakin tykkää kilpailuista ja oikeusjutuista ja semmoisista ohjelmista, joissa viisi naista istuu teko-olohuoneessa. Benjin luona me katsotaan Cartoon Networkia, koska Benjin perheellä on suoratoistopalvelu ja Benji tykkää tosi paljon Battlemorph Academysta ja niin moni muukin meidän koulussa. Minusta se on ihan okei ohjelma, mutta totta puhuen pidän enemmän klassisemmista piirretyistä, kuten Dexterin laboratoriosta. Se Dexter on nero tyyppi. Minusta on inhottavaa, kun sen siskon Didin pitää aina sotkea kaikki. Onneksi minulla ei ole siskoa sotkemassa tavaroitani, varsinkin kun teen rakettia.

Isoveli minulla on. Sen nimi on Ronnie, mutta kaikki paitsi äiti ja minä ja jotkut vanhat koulukaverit sanovat vaan RJ, koska Ronnien toinen nimi on James. Ronnie on paljon vanhempi, yli kaksi kertaa minun ikäiseni. Kaksikymmentäneljä. Hän asuu Los Angelesissa ja on ammatiltaan agentti, ja tiedän mitä te siitä ajattelette, mutta ei sellainen agentti. Ei vakoilija tai Bond, James Bond -tyyppinen agentti. Ronnie ei tappele terroristeja vastaan eikä nappaa huumekauppiaita eikä pelaa pokeria superkonnien kanssa. Vaan auttaa koripalloilijoita ja jalkapalloilijoita pääsemään kenkämainoksiin, mutta käy kyllä hienoissa juhlissa ja käyttää aurinkolaseja, joten on kai se tavallaan sama.

Ronnie ei ensin olisi halunnut antaa minun pitää Carl Sagania. Hän ei pidä siitä, että äiti ja minä käytetään hänen rahojaan johonkin muuhun kuin ruokaan ja asumiseen. Kun kerroin Carl Saganista puhelimessa, Ronnie sanoi: Ei käy, ei meillä ole varaa koiraan. Minä sanoin, että luulen, että meillä ON varaa koiraan, koska olen ostanut Safewaysta tarjousruokaa ja tehnyt kouluun omat leivät enkä ostanut lämmintä ruokaa kanttiinista ja olen vielä hankkinut osa-aikatyön herra Bashirin bensa-asemalta lehtien hyllyttäjänä. Sanoin, että olen säästänyt rahaa rakettiin, mutta voin käyttää osan Carl Saganin ruokaan, koska se ei ole kovin iso koira, ja sitä paitsi sinun pitäisi joskus tulla käymään Rockview’ssa ja tavata se henkilökohtaisesti eli koirakohtaisesti ennen kuin hätiköit.

Siitä on jo melkein vuosi, eikä Ronnie ole vieläkään tavannut Carl Sagania koirakohtaisesti. Mutta varmasti Ronnie rakastuu Carl Saganiin, kun he lopulta tapaavat, koska kuka muka voisi torjua sellaisen naaman?

Mitä? Kuka voisi torjua tuollaisen naaman?

Joo, puhun sinusta. Haluatko sanoa hei, Carl Sagan?

Sano hei, poika.

Carl Sagan ei halua sanoa hei. Se vain tuijottaa minua kuin sanoakseen: Mitä sinä teet? Kenelle sinä puhut? Onko siellä joku? En minä vaan näe ketään.

Ei täällä ole ketään ihmistä, poika, pelkkä iPod. Muistatkos kun spreijasin sen kullanväriseksi? Teen äänityksiä, niin sitten kun miljoonien valovuosien päässä asuvat älylliset olennot löytävät tämän, ne saavat tietää millaista maassa oli, ymmärrätkös?

Ei se ymmärrä. Nyt se katsoo ulos ikkunasta. Sen keskittymiskyky herpaantuu helposti.

Joten… hmm… Mistä puhuinkaan?

Kuitenkin, ajattelin vaan, että ehkä teillä on jo sankarini kultainen levy, mutta ehkä teillä ei ole siellä levysoittimia tai oli ennen muttei enää. Minä olen nähnyt niitä vain käytettynä Goodwillissä, mutta kukaan ei osta niitä, koska iPodit ja iPhonet mahtuvat paremmin taskuun. Sitä paitsi tähän iPodiin mahtuu paljon enemmän kuin levylle. Latasin jo tähän kaiken kultaiselta levyltä, mutta tilaa oli vielä vaikka kuinka paljon, ja sitten sain selville, että tähän voi myös äänittää, joten ajattelin, että ehkä voisin äänittää maan ääniä, joita ette ole vielä kuulleet. Lisäksi selitän kaiken, mitä kulissien takana tapahtuu, sillä aikaa kun odotan lähtölaukausta. Vähän niin kuin Blu-rayn bonusmateriaalit!

Haluan kertoa teille toooosi paljon kaikkea. Mutta vasta myöhemmin, koska Carl Sagan istuu ovella ja haluaa pissalle ja kakalle. Ja minun täytyy vielä pakata kaikki matkatavarat! Ensi kerralla kerron teille Sharfista ja raketistani.

UUSI TALLENNE 2

6 MIN 41 S

Moi taas, kaverit! Lupasin kertoa teille enemmän Sharfista ja olen sanani mittainen mies. Sharf on rakettifestivaali, joka pidetään autiomaassa lähellä New Mexicon Albuquerqueta. Siellä minä laukaisen raketin kolmen päivän kuluttua!

Virallinen nimi on Southwest High-Altitude Rocket Festival, mutta kaikki Rocketforum.orgissa sanovat vain Sharf. Se on akronyymi. Akronyymit muodostetaan sanojen ensimmäisistä kirjaimista, esimerkiksi Nasa on National Aeronautics and Space Administration. Neljännellä luokalla me tehtiin akronyymejä omista nimistämme, ja käytin lyhentämätöntä nimeäni, vaikka rouva Thompson sanoi, että Alex olisi riittänyt. Halusin haastetta. Nimestäni tuli tällainen akronyymi:

Astronomi

Laukaisee raketteja

Elävä maan

Xtra terrestrial tutkimusmatkaaja

Araknofoobikko

Nuppu

Duunaa palavasti

Entusiasti

Rakettientusiasti

Tein akronyymin myös sankarilleni. Se oli:

Cosmo

Aikamme sankari

Rankka nero

Luonnontiede-entusiasti

Rocketforumilla kaikki on tosi tooosi innoissaan Sharfista. Ylimpänä on postaus, jossa sanotaan VIRALLINEN SHARF-KETJU, ja siinä on jo niiiiin monta vastausta. Frances19 aikoo värjätä hiuksensa erikoisvärillä Sharfin kunniaksi, Ganymedes ja Europa juttelivat siitä, miten hauskaa viime vuonna oli, ja Calexico lähetti paljon cooleja telttailuvinkkejä, kuten jos jättää kengät yöksi ulos, pitää muistaa kääntää ne aamulla ylösalaisin koska niissä saattaa olla skorpioneja. Skorpionit kuulemma liikkuvat pareittain, joten jos löytää yhden, löytää yleensä toisenkin. Ne ovat tosi romanttisia otuksia.

Pakkasin jo raketin, hammasharjan, Ronnien vanhan teltan ja yhdistetyn sampoo-hoitoaineen, koska se säästi tilaa. Pakkasin myös Carl Saganin erikoisraksut – Sharfissa on grilliruokaa, mutta Carl Sagan ei voi syödä sitä, koska sillä on herkkä ruoansulatus.

Minulla on vieläkin pakattavaa, mutta tarvitsin tauon, joten tulin katolle. Minusta on ihanaa maata auton konepellillä niin kuin tohtori Arroway Ensimmäisessä yhteydessä, mutta äiti ei enää aja autoa, joten nykyään tulen katolle tikkaita pitkin. Yleensä tulen iltaisin, koska niin pääsen lähemmäs tähtiä, vaikka vain yhden kerroksen lähemmäs.

On tänne silti päivälläkin kiva tulla. Meidän taloalue on mäen päällä ja täältä ylhäältä näkee tosi kauas. Junaradalle ja Burger Kingille ja herra Bashirin bensa-asemalle, jolla on lipputanko ja siinä Rockview’n suurin Amerikan lippu, siis niiiiin suuri. Kaukaisuudessa näkyy korkea Mount Sam ja syrjässä alarinteessä Rockview’n iso valkoinen R-kirjain. Kerran ennen Ronnien alumniottelua vastustajajoukkue Belmaria vastaan jotkut Belmar High’n oppilaat tulivat keskellä yötä ja tekivät R:stä B:n, ja seuraavana päivänä Ronnie oli niin vihainen, että kuljetti pallon viisi kertaa maaliin ja meidän joukkue teki selvää niiden joukkueesta. Niiden suunnitelma kai kostautui.

Jos äidillä on ollut hiljainen päivä, hän tarvitsee raitista ilmaa ja lähtee kävelylle, ja täältä ylhäältä näen minne hän menee. Esimerkiksi juuri nyt äiti kävelee Justin Mendozan talolle päin meidän katua pitkin mäen juurelle, ja Justinin talolta hän kääntyy joko vasemmalle Mill Roadin suuntaan tai oikealle Benjille päin. En näe Benjin taloaluetta kovin hyvin, koska sen ympärillä on puita.

Sain muuten tämän iPodin Justinilta! Justin oli koulussa Ronnieta seuraavalla luokalla ja kävi aina meillä leikkimässä Ronnien kanssa mutta ei muuttanut pois opiskeluaikojen jälkeen, kuten Ronnie. Menin eilen Justinille ostamaan iPodia kahdellakympillä, kuten oli sovittu, mutta hän sanoikin, että saan sen ilmaiseksi, koska akku on surkea. Hän meni sisään hakemaan sitä, ja minä odotin autotallissa ja katselin Hondaa, jota Justin aina rassaa, ja puristin kahvaa, mutta siitä putosi ruuvi, jonka panin sinisen rätin päälle muiden osien joukkoon.

Justin tuli takaisin iPodin ja laturin kanssa, ja minä sanoin: Kuule, Justin, sinähän olet mekaanikko, eikö sinun olisi jo pitänyt saada moottoripyöräsi kuntoon? Hän sanoi, että ongelma oli siinä, kun luulee saaneensa homman valmiiksi ja ajelee ympäriinsä ja yrittää keksiä parempaa tekemistä ja loppujen lopuksi purkaa koko hoidon ja aloittaa taas alusta. Sanoin, että hänen kannattaisi ladata moottoripyöräsimulaattori niin kuin löytämäni rakettisimulaattori Open Rocket. Pystyn kokeilemaan eri moottoreita ja vaihtamaan nokkakartion ja siivekkeet ja kaikkea, ja ohjelma kertoo täsmälleen kuinka korkealle raketti nousee, joten minun ei tarvitse ostaa ylimääräisiä osia ennen kuin olen valmis laukaisuun. Kerroin Justinille, että niin olen suunnitellut Voyager 3:n, rakettini, joka vie hänen iPodinsa avaruuteen.

Justin kysyi: Onko se siis kaikkien aikojen ensimmäinen laukaisusi? Ja minä sanoin, että on, ja hän sanoi: Eikö sinun kannattaisi tehdä muutama koelaukaisu? Ja minä sanoin: Simulaattorin koko pointti on että ei tarvitse, HALOO!

Justin nauroi ja kysyi, miten Ronniella menee ja minä kerroin, että Ronniella on kiireitä lupaavien asiakkaiden kanssa, kuten tavallista. Lupaava asiakas on sellainen, jonka agentiksi Ronnie haluaa päästä, ja siksi hän tarjoaa heille lounasta ravintolassa. Justin sanoi, että ihailee Ronnieta, on aina pitänyt häntä kuin isoveljenä, ja minä sanoin, että sepä hassua, koska niin minäkin, ja Justin nauroi taas. Hän käski minun kertoa, miten laukaisu sujuu, ja minä lupasin kertoa ja sanoin, että kannattaisi ehkä tarkistaa, onko moottoripyörän kahvassa kaikki osat tallella.

UUSI TALLENNE 3

6 MIN 16 S

Mitä te teette kun ette saa unta?

Ehkä ette tarvitse ollenkaan unta, ehkä pysytte hereillä koko ajan, koska teidän planeetta pyörii niin hitaasti, että katsotte jatkuvasti aurinkoon. On aina päivä.

Tai ehkä teette päinvastoin, nukutte melkein aina kun ette syö, kuten koalat tai Carl Sagan. Se vain käpertyy donitsirinkulalle sängylle tai sohvalle tai syliini ja alkaa nukahdella.

Nukutteko te nyt?

Ette varmaan, koska ette te kai voisi kuunnella, jos nukkuisitte.

Eli me kaikki taidetaan olla hereillä…

Sain kaiken pakattua eilen illalla. Ja tänään laitoin koko päivän ruokaa äidille siksi aikaa kun olen poissa. Äiti osaa laittaa ruokaa ja on loistoruoanlaittaja, mutta tänä vuonna olen laittanut meille niin paljon ruokaa, että tuntuisi kurjalta lähteä laittamatta edes jotain.

Sitä paitsi äidillä oli taas hiljainen päivä, jolloin hän ei nouse sängystä vaan tuijottaa katon röpelöitä. Niitä on kai kiva laskea. Joten minä vein äidin huoneeseen vettä ja kerroin, että laitoin ruokaa kolmeksi päiväksi, siksi aikaa kun olen Sharfissa, ja otat vain rasian jääkaapista ja lämmität sen mikrossa ja rakastan sinua.

Luulin, että olisin tosi väsynyt kaiken sen ruoanlaiton jälkeen, mutten ollut. Yritin kuunnella Beethovenia ja Chuck Berryä ja katsoa Blu-raylta Ensimmäistä yhteyttä mutta tulin niistä vain virkeämmäksi. Kokeilin myös Ronnien sängyssä nukkumista. Pidän Ronnien puolen meidän huoneesta juuri sellaisena kuin se on ollut siitä asti kun hän muutti, joten kun hän tulee käymään kotona, seksikkäiden naisten kuvat odottavat seinällä ja urheilukilpailujen palkinnot hyllyllä ja hänestä tuntuu siltä kuin hän olisi aina ollut täällä. Joskus kuitenkin nukun hänen sängyssään, koska jos nukkuu jonkun toisen paikalla ja tekee jonkun toisen juttuja, ehkä vähitellen muuttuu siksi toiseksi. Alkaa ajatella niin kuin se toinen, muistaa mitä se muistaa ja kohta on isot muskelit ja paljon rahaa ostaa äidille ruokatavaraa.

Amtrakin juna Albuquerqueen, New Mexicoon, lähtee melko aikaisin aamulla. Calexico ja muutama muu Rocketforumin jäsen tapaavat Blake’s Lottaburgerissa, joka on ravintola lähellä Albuquerquen juna-asemaa, ja he jatkavat kimppakyydeillä Sharf-alueelle ja minäkin pääsen. Toivottavasti saan selville kuka on kuka, koska tiedän vain useimpien käyttäjätunnuksen enkä minkä näköisiä he ovat.

Lisäksi laukaisuun on enää kaksi päivää, joten minun täytyy löytää teille tärkeitä maan ääniä tosi nopeasti. Ehkä… ehkä koska kuulitte jo kultaiselta levyltä rakastuneen naisen sydämensykkeen ja aivoaallot, ehkä voisin äänittää kultaiselle iPodille rakastuneen MIEHEN ääntä!

Käyttäisin itseäni, mutten ole vielä rakastunut kehenkään. En rakasta ketään tyttöä koulussa, koska he ovat lähinnä innostuneita vaatteiden ostamisesta ja Snapchatista ja Skyler Beltranista. Meillä on erilaiset kiinnostuksenkohteet. Ei se mitään, koska tapaan varmaan Sharfissa jonkun rakastuneen, niitä on tosi monia. Ronnie esimerkiksi on rakastunut tyttöystäväänsä Laureniin ja Benji on rakastunut rouva Shannoniin, joka opettaa vaativaa matematiikkaa. Benji sanoi, että kerran rouva Shannon nojautui hänen ylitseen näyttämään laskutehtävää ja tuoksui persikkakarkeilta. Benji vaati minua lupaamaan, etten kerro kenellekään maan päällä, joten saan kai kertoa teille.

Harmi, ettei Benji päässyt Sharfiin…

Hän on lomalla Chicagossa niiden äidin ja siskon ja äidin uuden miesystävän kanssa.

Kerran Benji kysyi oliko minusta ikävää, ettei minulla ole isää, ja minä kysyin oliko hänestä ikävää, ettei hänellä ollut dinosaurusta. Benji sanoi, ettei oikein tiedä, koska hänellä ei ole koskaan ollut dinosaurusta, ja minä sanoin että siltä minustakin tuntui isän suhteen. Benji sanoi, että triceratops olisi kyllä mahtava, koska sillä voisi ratsastaa ja painella koulun seinien läpi, ja jos käytävävalvoja yrittäisi kirjoittaa myöhästymislapun, voisi sanoa: Keskustele siitä triceratopsini kanssa. Sanoin, että se oli hieno idea.

Joskus minusta kyllä tuntuu että isä olisi kiva. Ensimmäisessä yhteydessä tohtori Arrowayn isä kuoli, kun hän oli vasta lapsi, mutta oli hän vanhempi kuin minä silloin kun meidän isä kuoli. Tohtori Arroway muisti, että katseli kaukoputkella isän kanssa kuistilta ja puhui Floridaan vanhalla radiolla. Mutta meidän isä kuoli, kun olin kolme, joten kaikki mitä muistan, on jonkun kertomaa. Äiti kertoi, että sinä päivänä kun synnyin, isän piti tulla kotiin työmatkalta, mutta hän myöhästyi lennolta, joten äidin täytyi ajaa yksin sairaalaan, koska Ronnie ei ollut vielä tarpeeksi vanha. Mutta sitten isä lopulta tuli, ja kymmenen minuutin päästä tulin minä.

Isä on melkein kuin palapeli, ja äidillä on osa paloista ja Ronniella osa, mutta monta palaa puuttuu enkä saa kuvaa koottua. Tänä vuonna rouva Camposin yhteiskuntaopissa luettiin perinnöllisyystiedettä, joka käsittelee alkuperää, ja meillä oli tutkimuspäivä, jolloin mentiin kirjaston tietokoneille ja sukujuurisivuille. Kun Ancestry.comiin kirjoittaa oman nimen ja vanhempien ja isovanhempien nimet, valtion rekistereistä ja vanhoista lehtijutuista ja muista sellaisista syntyy automaattisesti sukupuu. Siinä sanottiin, että lolo ja lola ja äidin puoli sukua on kotoisin Filippiineiltä, kuten jo tiesin, ja siinä sanottiin, että isän puoli tuli Euroopasta laivalla vuonna 1870. Ancestrystä tulee lisäksi sähköpostia aina kun perheestäni selviää jotain uutta – kuin minulla olisi oma etsivä. Joka kyllä rikosten selvittämisen sijasta selvittää isäasioita – siis isäetsivä.

Aijaijai, tätä menoa en nukahda ikinä…

Yritän taas mennä nukkumaan. Carl Saganilla ja minulla on huomenna tärkeä päivä.

Hyvää yötä, kaverit.

UUSI TALLENNE 4

[TALLENNE EI OLE SAATAVILLA]

UUSI TALLENNE 5

8 MIN 52 S

Okei, otetaan uudestaan. Yritin aikaisemmin kertoa teille mitä juna-asemalla tapahtui, mutta itkin, eikä puheestani saanut selvää, joten poistin sen.

Ronnie käski miehistyä aina jos näki että itkin. Pitää lakata itkemästä, koska kukaan ei tykkää itkupilleistä, ja yritän kyllä mutta joskus en voi olla itkemättä. Joskus pilvet pään sisällä kasvavat suuriksi, harmaiksi ja pyörteileviksi ja silloin silmistäni alkaa hirmumyrskytä. Vaikka en kyllä kirjaimellisesti hirmumyrskyä silmistä, koska ei päässäni oikeasti ole säätiloja.

Tänä aamuna kun Carl Sagan ja minä oltiin lähdössä, huomasin että olin pakannut liikaa tavaraa, yhdistetystä sampoo-hoitoaineesta huolimatta. Yritin raahata koko lastia, mutta se oli niiiiiin painava, että pääsin vain viisi askelta eteenpäin ennen kuin väsähdin. Ei kaikki eilen illalla näyttänyt niin painavalta, eikä mikään yksittäinen tavara ollut painava, mutta monesta tavarasta todella kertyy painoa. Sanoin Carl Saganille: Mitä nyt tehdään, ja se katsoi minua kuin olisi halunnut sanoa: Mitä sinä minulta kysyt? Sitten yritin panna sen selkään duffelikassin, mutta se kiemurteli tiehensä ja oli ihan: Mikä minä muka olen? Joku aasi vai?

Sanoin sille, että tiedän kyllä, ettei se ole aasi, ja sitten keksin loistoidean.

Nimittäin että mennään autotalliin ja otetaan kärry, jolla kuskaan ostokset kaupasta. Pakkasin kaiken ja kaikki mahtui kärryyn, ongelma ratkaistu! Sitten koputin hiljaa äidin ovelle ja katsoin, oliko hän jo hereillä, mutta ei ollut, joten menin sängyn viereen ja kuiskasin äidin korvaan: Me lähdetään nyt, me tullaan sunnuntaina niin kuin sanoin ja rakastan sinua, ihan siltä varalta että hän kuulisi unissaan.

Carl Sagan ja minä käveltiin meidän katua ja käännyttiin vasemmalle Justin Mendozan talon kohdalta. Me käveltiin Mill Roadia ja vedin toisella kädellä kärryä ja pidin toisessa kädessä Carl Saganin hihnaa, ja me ohitettiin herra Bashirin bensa-asema ja Super 8 -motelli sen naapurissa. Olisin halunnut käydä sanomassa hei ja heihei herra Bashirille, mutten halunnut myöhästyä ja pelkäsin, etteivät Amtrakin tyypit antaisi ottaa vetokärryä junaan. Mutten minä vielä silloin itkenyt, vaan vasta myöhemmin.

Me päästiin asemalle viisitoista minuuttia ennen junan saapumisaikaa. Näytin lipputyypille e-lipun, ja se kysyi missäs vanhemmat on, ja minä sanoin, ettei meitä ollut muita kuin minä ja Carl Sagan. Lipunmyyjä kysyi, missäs Carl Sagan on, ja astuin askeleen oikealle, koska Carl Sagan oli piilossa jaloissani. Lipunmyyjä katsoi minua ja sanoi: Tämä on aikuisten lippu, ja minä siihen: Joo, koska nettisivulta pystyi ostamaan vain aikuisten lipun. Lipunmyyjä sanoi, että tarvitsen lasten lipun, ja minä kysyin, mistä sellaisen saa, ja hän sanoi, että minun piti ostaa se aikuisten lipulla, ja se oli tosi sekavaa. Hän sanoi, etten saanut nousta yksin junaan, tarvitsin aikuisen mukaan, jos olin alle kolmetoista. Sitten hän pyysi henkkareita, ja näytin Planeettayhdistyksen jäsenkorttia, ja hän sanoi että henkkareissa piti olla syntymäaika, joten näytin oppilaskorttia, ja niin hän sai selville etten ole vielä kolmetoista.

Sanoin, että olen paljon vastuuntuntoisempi kuin monet tuntemani kolmetoistavuotiaat. Sanoin, että olen vastuuntuntoisempi kuin jopa monet neljätoistavuotiaat. Mutta hän sanoi, ettei sillä ole väliä, vain todellisella iällä on väliä, ja minä sanoin siihen, että se on kyllä tosi tyhmää, koska nuoret ovat erilaisia. Kaikki pitäisi panna vastuukokeeseen ja antaa jokaiselle vastuuikä. Tiedän, että sitten olisin ainakin kolmetoista, koska osaan jo laittaa ruokaa ja hoitaa koiraa.

En kumminkaan sanonut lipunmyyjälle vastuukokeesta. Ajattelin vain, että minulla oli kaikki tavarat ja Carl Saganin tavarat ja Carl Sagan, enkä todellakaan halunnut jättää Sharfia väliin, joten istahdin aseman tuolille ja aloin itkeä.

Carl Sagan alkoi myös itkeä, koska se itkee aina mukana, ja ajattelin, että ehkä olisi parempi, jos en menisikään Sharfiin. Ehkä olisi parempi jos vain jäisin Rockview’hun, koska en ole koskaan ennen ollut poissa kotoa ilman äitiä tai Ronnieta, ja jos jäisin kotiin, minulla olisi enemmän aikaa tehdä teille äänityksiä, ja kun minulla on tarpeeksi ääniä Maasta, voin laukaista Voyager 3:n itse eikä sen tarvitse tapahtua Sharfissa, vaikka junalippuun ja ilmoittautumiseen meni paljon rahaa ja nyt en tapaakaan Europaa enkä Calexicoa enkä ketään muutakaan Rocketforumilta.

Silloin otin esiin kultaisen iPodin ja yritin kertoa teille mitä tapahtui, mutta siitä tuli pelkkää itkua. Ja kuulin junan pillin ja itkin vielä kovemmin: kuin vesihanasta.

Mutta silloin joku kysyi: Mikä hätänä? Näköjään kysyjä oli minua vanhempi poika, jolla oli sininen huivi päässä ja selässä rinkka, joka oli jopa isompi kuin minä. Siis niiiiin iso.

Vanhempi poika istui viereeni, ja kesti hetken, että sain kerrottua kaiken. Minun oli pakko lakata hirmumyrskyämästä ennen kuin pystyin puhumaan järkevästi. Lopulta tyynnyin sen verran, että silmistä satoi enää ajoittaisia kuuroja, ja kerroin että minun piti mennä Sharfiin laukaisemaan kultainen iPod avaruuteen, ja kaikki kaverini Rocketforum.orgista ovat siellä, ja junalippuunkin meni omaisuus, ja laitoin äidille ruokaa ja rasian jääkaappiin ja nyt ei olekaan mitään keinoa päästä matkaan, koska olen alle kolmetoista, vaikka olen vähintään kolmetoista vastuuiässä laskettuna.

Vanhempi poika sanoi: Kuulostaa siltä, että tässä on kyseessä sulle tosi tärkeä juttu, ja minä sanoin: Totta kai se on tärkeää, jos se ei olisi tärkeää niin en hei haloo itkisi! Paitsi, etten sanonut loppuosaa, nyökkäsin vain. Olen aika monimutkainen.

Poika halusi nähdä lippuni, joten näytin sen ja myös rakettikassin, ilmoittautumissähköpostin ja printatun Google-kartan Sharf-alueesta ja jopa sampoo-hoitoaineen. En tiedä, miksi minä sen näytin. Poika kysyi, missä vanhempani ovat, ja kerroin että isä kuoli kun olin ihan pieni ja äiti on kotona, mutta ei kovin paljoa välitä mitä puuhailen, kunhan en hirveästi häiritse. Isompi poika sanoi: Nuorena se alkaa, vai mitä? Minä siihen: Mitä? Mikä alkaa? Sitten hän antoi minulle kansion takaisin ja sanoi, että tapahtuipa mitä tahansa, seuraa perässä ja nyökkäile, ja minä nyökkäsin.

Hän meni jonoon, joten minä seurasin, ja kun päästiin lipunmyyjän luo, lipunmyyjä katsoi isoa poikaa ja sitten minua ja kysyi pojalta: Onko tämä sinun kanssasi? Ja hän vastasi: Joo, velipuoli. Menin vaan käymään vessassa ja Alex yritti heti häipyä omille teilleen, on siinäkin veli. Lipunmyyjä katsoi minua ja kysyi: Onko tämä veljesi? Katsoin isoa poikaa ja lipunmyyjää ja nyökkäsin, ja lipunmyyjä sanoi: Tästä lähtien pysyt veljesi mukana. Nyökkäsin taas. Sitten hän tarkisti liput ja antoi meille paikkanumerot.

Vanhempi poika auttoi minua kantamaan kärryn junaan, ja junassa on yläkerta ja alakerta, ja meillä oli yläkerran paikat. Meidän täytyi kävellä monen vaunun läpi lemmikkivaunuun, ja vaunujen välissä on metalliovet, joissa on isot, neliön muotoiset napit, joista kun painaa, ovi liukuu automaattisesti auki ja kuuluu kohhhhiseva ääni kuin avaruusaluksessa. Se on siis niiiiiiin cool, voi kun meillä kotona olisi sellaiset ovet!

Junassa ei aluksi ollutkaan niin paljon porukkaa kuin olin ajatellut. Varmaan puolet paikoista oli tyhjillään. Ja oli kai vielä aika aikaista, koska näin vanhuksia ja pikkulasten perheitä, ja useimmat nukkuivat vielä, paitsi kalju mies jolla oli harmaa kaapu niin kuin jonkun taistelulajin mestarilla. Kun me käveltiin ohi, mies hymyili, joten kumarsin ja sanoin namaste, kuten kuuluu tervehtiä mestaria.

Olen nyt lemmikkivaunussa ja Carl Sagan on donitsikäppyrällä viereisellä penkillä. Vanhempi poika ei ole enää mukana. Hän siirtyi, koska on vähän allerginen kissoille. Kysyin: Eikö sinun pidä istua sillä paikalla, jonka numeron sait lipunmyyjältä? Hän sanoi, ettei sillä yleensä ole väliä. Hän sanoi, että jos joku kysyy olenko yksin tai häiritsee minua, minun pitäisi vain etsiä hänet, joten sanoin: Kiitos, kun olet leikisti minun aikuinen. Hän sanoi: Eipä kestä, toivottavasti löydät etsimäsi, ja minä sanoin, että enhän minä mitään etsi, vaan laukaisen raketin, muistatkos? Silloin hän nauroi ja sanoi: Niin tietysti, ja hän lähti ja…

Oho. Lyönpä vetoa, että hän tarkoitti Maan ääniä, joita haluan kerätä teille. Niitä hän toivoi minun… hei! Ehkä vanhemmalla pojalla on tyttöystävä! Silloin hän voisi olla äänityksen rakastunut mies! Etsin hänet jossain vaiheessa ja kysyn.

UUSI TALLENNE 6

7 MIN 36 S

Kohta ollaan New Mexicossa! Juna menee takuulla täyttä vauhtia – täyttä vauhtia eteenpäin!

Liikkeellelähtö tuntui vähän kummalliselta. Junan jarrut ssssssssssssihahtivat ja sitten rakennukset aseman vieressä alkoivat kulkea ohi, ensin hitaasti, sitten nopeammin ja nopeammin, ja ajattelin, että joka hetki liikun kauemmas kotoa ja äidistä, melkein kuin Voyager 1 ja 2, jotka joka hetki etenivät syvemmälle avaruuteen ja kauemmas kotoaan, kauemmas maasta. Ero on kai siinä, että minä tulen takaisin kun…

TUNTEMATON LAPSEN ÄÄNI: Mitä sinä teet?

ALEX: Heippa. Teen äänityksiä lähetettäväksi ulkoavaruuteen.

TUNTEMATON LAPSI: Hassu koira sulla!

ALEX: Ai, se meni piiloon penkin alle, koska se hermoilee vieraita. Sen nimi on Carl Sagan. Annoin sille nimen sankarini, tohtori Carl…

TUNTEMATON LAPSI: Oletteko sinä ja Car Saban nähneet näköalavaunua?

ALEX: Onko se junavaunu?

TUNTEMATON LAPSI: Se on junan takaosassa! Se on ennen ravintolavaunua ja se on hirmu hirmu upea ja kokonaan lasia!

ALEX: Eikö lasivaunu menisi rikki?

TUNTEMATON LAPSI: Se on vahvaa lasia.

ALEX: Ai, kiva. En ole nähnyt sitä vielä mutta olin juuri lähdössä etsimään…

TUNTEMATON LAPSI: Haluatko pelata Battlemorph-korteilla?

TUNTEMATON NAINEN: Lacey kulta, lakkaa häiritsemästä poikaa.

ALEX: Ei se mitään, rouva, ei minua häiritse.

ALEX: Selvä, pelataan vaan.

LACEY: Mikä sinun nimi on?

ALEX: Alex.

LACEY: Minun nimi on Lacey, ja olen viisi ja puoli. Kuinka vanha sinä olet?

ALEX: Yksitoista. Onko tuo äitisi?

LACEY: Joo. Ja sisko Evan.

ALEX: Tosi kumma tytön nimi.

LACEY: Sen nimi on Evan ja se on kolme. Missä sinun äiti on?

ALEX: Kotona Rockview’ssa. Varmaan juuri syömässä jotain mitä laitoin, paitsi jos hän…

LACEY: Pakottiko se sinua käyttämään vanhusten vaatteita?

ALEX: Tarkoitatko tätä ruskeaa takkia? Sankarillani oli täsmälleen samanlainen. Ja punainen poolopaita, jota hän piti aina telkkariohjelma Cosmoksessa, siinä alkuperäisessä eikä siinä missä on Neil deGrasse Tyson.

LACEY: Mutta eikö sinulle tule kuuma?

ALEX: No, vähän, mutta Rocketforum.orgissa käskettiin kerrospukeutumaan, koska autiomaassa tulee yöllä kylmä. Olen menossa Sharfiin, joka on akronyymi…

LACEY: Yhdellä opettajalla meidän koulussa on tuollaisia takkeja. Se on hirmu hirmu kiva. Se antaa kolme karkkia aina jos kertoo kun joku teki tuhmasti, mutta jos vastaa väärin, se sanoo: Eeeei se mitään. Se on hirmu hirmu kiva.

ALEX: Kuulostaa kivalta.

LACEY: Oletko ennen pelannut Battlemorpheilla?

ALEX: Jep. Parhaalla kaverillani Benjillä.

LACEY: OK! Annan yhden sulle ja yhden mulle ja yhden sulle…

ALEX: Olisin tosi paljon halunnut saada Benjin mukaan, mutta Benjin perhe on Benjin äidin uuden poikaystävän kanssa Chicagossa. Benjin vanhemmat on eronneet.

LACEY: Ai eronneet?

ALEX: Niin. Sain tietää, koska viidennen luokan liikuntatunnilla Benji alkoi itkeä kesken lentopallon ja herra Sanford kysyi: Itketkö, mutta Benji pudisti päätä niin kuin ei olisi itkenyt, mutta näin että itki se, koska seisoin ihan vieressä. Sitten Benjin oli pakko mennä vessaan…

LACEY: Ja sulle ja mulle ja mulle…

ALEX: ... joten menin vessaan katsomaan ja silloin Benji kertoi, että sen vanhemmat eroaa. Benji sanoi, että sen isä muuttaa kotoa, koska rakastaa Benjiä ja niiden äitiä, ja minä sanoin ettei siinä ollut järkeä, koska miksi joku muka muuttaisi pois rakkaiden ihmisten luota!

LACEY: Äiti rakastaa minua.

ALEX: Saanko katsoa korttejani?

LACEY: Saat. Minä jaoin, joten minä aloitan. Lyön kotelon… ja se muuttaa muotoaan!

ALEX: Luulen, että sinun kuuluisi odottaa…

LACEY: Lyön toisen kotelon! Ja ...